Dokumentaristi ja kirjailija Riikka Kaihovaara istuu maassa Savonlinnalaisen elokuvateatteri Kuvalinnan edustalla poltellen sätkätupakkaa. Kaihovaaran ohjaaman Kuningattaren kuolema -elokuvan ensi-ilta alkaa 15 minuutin kuluttua.
Ohjaaja ja dokumentin päähenkilö vaihtavat vielä jännittyneet odotukset teatterin ulko-ovilla ennen sisään astumista.
– Ei tässä voi enää mitään muuttaakkaan, lohduttaa päähenkilönä nähtävä tutkija Lotta Kaila.
Kaihovaaran pölyttäjäkatoa käsittelevä elokuva nähtiin perjantaina 19. elokuuta Savonlinnan luontoelokuvafestivaalien avajaisnäytöksenä, ja nyt se on esillä Yle Areenassa. Kuningattaren kuolema on seurantadokumentti, jossa seurataan Kailan tutkimusta rapsipelloilla käytettävien kasvinsuojeluaineiden vaikutuksista pölyttäjiin.
Elokuvassa tuodaan arkistomateriaalia hyödyntäen näkyväksi, mitä kasvinsuojeluaineita on tullut vuosien saatossa markkinoille ja minkälaisia seurauksia niillä on ollut ympäristölle.
Draamankaari rakennetaan leikkauspyödällä
Kaihovaara on tunnettu asiakeskeisistä historiadokumenteistaan ja sarjoistaan. Sarjat Huume-Suomen historia, Seksi-Suomen historia, suomalaisten harjoittamaa rotuoppia käsittelevä_Hyvissä aikeissa_ sekä tuotantoeläimiä käsittelevä Kaikki irti eläimistä pureutuvat yhteiskunnallisiin ilmiöihin ja niiden muutoksiin.
– Minä rakastan sitä, että palikoita on paljon. Elokuvissani on itse kuvattua seurantamateriaalia, historiallista arkistomateriaalia ja saattaa olla myös valokuvia tai grafiikkaa, Kaihovaara sanoo.
– Sen sijaan tavanomaisessa seurantadokumentissa on sen armoilla, mitä kameraan tallentuu. Silloin jos joku olennainen kohtaus jää saamatta, niin se jää saamatta. Käyttämässäni tyylilajissa pystyy aina paikkaamaan.
Kaihovaara työskentelee mielellään arkistomateriaalin kanssa ja nauttii käsikirjoittamisesta enemmän kuin itse kuvauksista. Erona historiadokumentteihin seurantadokumenteissa päähenkilön elämä tapahtuu reaaliajassa: tarkastakin käsikirjoituksesta huolimatta lopulta voi vain arvuutella, miten tarina tulee etenemään ja mistä draaman kaari muodostuu.
Toimittajuudesta ulos
Aiemmin Ylen tutkivan journalismin MOT-ohjelman toimittajana työskennellyt Kaihovaara on tottunut tarttumaan yhteiskunnallisesti hankaliin aiheisiin ja tuomaan näkyväksi epäkohtia, kuitenkin toimittajalle sopivalla puolueettomalla otteella.
Viimeistään julkaistuaan ensimmäisen kirjansa, esseekokoelman Villi ihminen ja muita luontokappaleita (Atena Kustannus 2019) Kaihovaara tuli “kaapista ulos” arvojensa ja maailmankuvansa kanssa.
Atena-kustantamon sivuilla Kaihovaaran niin kutsuttuun ekolokeroon kerrotaan kuuluvan “kysyä hankalia kysymyksiä ja tökkiä kipeisiin kohtiin”. Kirjassa Kaihovaara kyseenalaistaa yleisiä määritelmiä luonnosta ja tekee tarkkanäköisiä huomioita ihmisen kaksinaismoralistisesta luontosuhteesta.
– Sellaisen kirjan kirjoitettuani en voi enää mennä piiloon journalistiroolin taakse. Kirjasta kuulee, mitä minä maailmasta ajattelen, ja niin myös tulevassa kirjassani. En tiedä, miksi minä pitäisin enää kiinni jostain toimittajuudesta, Kaihovaara toteaa.
Kaihovaara haaveili dokumentaristin urasta pitkään ennen sen toteutumista. Hän haki vuonna 2006 Taideteolliseen korkeakouluun dokumenttilinjalle, mutta putosi viimeisessä hakuvaiheessa. Toiseksi paras uravaihtoehto oli journalismi.
Melkein kymmenen vuotta Kaihovaara työskenteli toimittajana MOT (siirryt toiseen palveluun)-ohjelmassa, josta hän siirtyi dokumenttitoimitukseen vuonna 2015.
Keskeisin ero toimittajuuden ja dokumentaristin välillä on itseilmaisu. Dokumentaristi on alasti omien mielipiteidensä kanssa. Objektiivisuuteen ja informatiivisuuteen pyrkivän journalismin rinnalla dokumentin tehtävä on kertoa tarinoita maailmasta elokuvan keinoin.
Dokumentteja tehdään usein tunteella, omista kiinnostuksen kohdista käsin. Dokumentaristilta odotetaan tarinankertojan lahjoja ja subjektiivista näkemystä, kun taas journalistin tehtävä on toimia tiedonvälittäjänä.
Kaihovaara on paininut journalismiin liittyvän objektiivisuuden vaatimuksen kanssa. Omien arvojen ja maailmankuvan näkyväksi tekeminen on ristiriidassa puolueettoman tiedonvälittäjän roolin kanssa.
– Toimittajuuden taakka on ollut aika raskas, ja siitä on ollut vaikeaa pyristellä eroon. On ollut vaikeaa tajuta, että minulla on dokumentaristina oikeus ja jopa velvollisuus vaalia omaa subjektiivista näkemystäni ja että saan sanoa asioita ääneen.
Ympäristöasiat lähellä sydäntä
Monen tämän päivän ilmastoahdistuneen nuoren lailla, Kaihovaaran luontokipinä ja halu vaikuttaa syttyi, jo teini-iässä. 14-vuotiaana Kaihovaara lähti mukaan Luonto-liiton toimintaan ja koki sitä kautta pystyvänsä vaikuttamaan ihmisten asenteisiin.
Kaihovaara osallistui liiton tempauksiin, joissa harjoitettiin kansalaistottelemattomuutta keinona vastustaa yksityisautoilua ja suojella metsiä. Tempauksilla saatiin toivotulle asialle medianäkyvyyttä.
Nyt Kaihovaara työskentelee dokumentaristina ja kirjailijana edelleen samojen teemojen kanssa: luonnon ja yhteiskuntakritiikin.
– Kaikki työt ovat tarinoita minusta. Dokumentarismin ytimessä on, että käyttää muita ihmisiä ja heidän elämiään ilmaistakseen itseään. Siihen liittyy valtavia eettisiä kysymyksiä. On todella stressaavaa ja kuluttavaa ilmaista toisten ihmisten avulla, mitä on maailmasta mieltä.
Riikka Kaihovaaran dokumenttielokuva Kuningattaren kuolema on katsottavissa Yle Areenassa.
Lue lisää: