Korona-kevät 2020 oli hämmennyksen aikaa. Kukaan ei tuntunut tietävän, mitä pitäisi tehdä – paitsi sosiaalinen media. Siellä asiantuntemustyhjiö täyttyi nopeasti.
Pääjoukkoja oli kolme: koronan kieltäjät, tartuntojen hidastajat – ja ne, jotka tahtoivat tukahduttaa koko epidemian.
Koronan kieltäjät olivat ääripää, vaihtoehtohoitojen ja salaliittojen kannattajia. Mutta oli toinenkin ääripää: epidemian tukahduttajat.
Joukon näkyvä edustaja oli Eroon koronasta -verkosto. Se kertoo verkkosivuillaan, että ryhmä syntyi, kun koronatilanteesta huolestuneet lääkärit, tutkijat ja asiantuntijat löysivät toisensa sosiaalisen median kautta. Ryhmää yhdisti ihanne vapaasta tieteellisestä kansalaistoiminnasta, ja toisaalta kokemus siitä, että koronapolitiikka oli liian yksiäänistä.
Eroon koronasta -liike ponnisti haaveesta, joka oli älyllisesti epärehellinen.
Suomessa Eroon koronasta -verkosto oli ennen muuta yliopistoprofessoreiden liike. Seurasin sen toimintaa tiiviisti, sillä mukana oli monia suuresti omilla tutkimusalueillaan arvostamiani professoreita.
Joulukuussa 2021 verkosto julkaisi kannanoton, jossa peloteltiin 100 000 tartunnan päivävauhtia etenevällä epidemialla ja sairaanhoitokapasiteetin romahduksella
Allekirjoittajien joukossa olivat muun muassa julkisuudessa runsaasti korona-asiantuntijana esiintynyt ekologian ja evoluutiobiologian dosentti, niin ikään tunnettu kansainvälisen oikeuden professori, genomiikan professori ja kaksi taloustieteen professoria.
Mukana ei ollut epidemiologeja. Kannanoton allekirjoittajat vaativat kokoontumisrajoituksia, ravintoloiden ja julkisten tilojen täyssulkua, etäkoulua ja koulujen joululomien aikaistamista ja/tai pidentämistä. Hallitus ei näitä suosituksia onneksi noudattanut.
Koronan tukahduttamista yrittäneet ovat yksi toisensa jälkeen joutuneet tunnustamaan epäonnistumisensa.
Eroon koronasta -liike ponnisti haaveesta, joka oli älyllisesti epärehellinen. Viruksen käytöksen ennustaminen vaatii kapeaa erityisasiantuntemusta. Alan asiantuntijat kertoivat jo varhain, ettei pandemian tukahduttaminen onnistu avoimessa maailmassa. Samoin kuin virus alun perin siirtyi maasta toiseen, se jatkaisi kulkuaan heti, kun rajoitustoimista luovuttaisiin.
Rajoituksilla voitiin vain hidastaa epidemian kulkua, pelata aikaa rokotteiden kehittämiseksi ja turvata sairaanhoidon saatavuus, kun kaikki eivät sairastu samaan aikaan. Lähes koko maailma ja Suomi valitsivat tämän tartuntatautiepidemiologian asiantuntemukseen perustuvan linjan.
Jälkiviisaasti voi sanoa, hyvin valittu.
Koronan tukahduttamista yrittäneet ovat yksi toisensa jälkeen joutuneet tunnustamaan epäonnistumisensa, viimeksi Marshallinsaaret.
Enää vain Kiina ja Pohjois-Korea yrittävät hävittää koronan. Kiinassa se on vaatinut massiivista väestön kontrollointia. Pohjois-Korea väittää onnistuneensa – uskokoon ken haluaa.
Viime aikoina Eroon koronasta -verkosto on ollut hiljaa, vaikka verkkosivut ovat yhä pystyssä. Sen sijaan verkoston jäsenet ovat jatkaneet koronapolitiikan arvostelua sosiaalisessa mediassa.
Itsekritiikkiä en ole huomannut.
Akateemiseen asiantuntemukseen kuuluu oman alueensa tunteminen, mutta myös taju siitä, mitä ei osaa.
Lähimenneisyys pistää mietteliääksi. Tutkijoiden yhteiskunnallista osallistumista toivotaan. Eroon koronasta -verkosto herättää kuitenkin kaksi kriittistä kysymystä.
Ensinnäkin, akateemiseen asiantuntemukseen kuuluu oman alueensa tunteminen, mutta myös taju siitä, mitä ei osaa. Eroon koronasta -verkosto sivuutti tärkeimmän asiantuntemusalan: tartuntatautiepidemiologian. Verkosto loi uskottavuutta hienoilla akateemisilla titteleillä, mutta tuntemus viruksen leviämisestä oli kehno.
Minusta toiminta muistutti pikemminkin ideologiaa kuin tiedeneuvontaa. ”Eroon koronasta” perustui harhaiseen ajatukseen, että ihmisten käyttäytymistä voisi tai pitäisi kontrolloida meillä kuten kommunistisessa Kiinassa.
Toiseksi Eroon koronasta -verkoston toiminta synnytti epäluottamusta viranomaisiin, mihin myös koronan kieltäjät tarttuivat. Samalla luotiin tarpeetonta eripuraa koronapolitiikassa, jossa muutoinkin tehtiin muutamia selviä ylilyöntejä
Tiedän omasta kokemuksesta, että tutkimusasiantuntemuksen ja aktivismin yhdistäminen ei ole ongelmatonta. Lukkoon lyödyn kannan puolustaminen luiskahtaa helposti ideologiaksi. Asiantuntija sulkee silmänsä ja puolustaa sokeasti linjaansa muusta näytöstä huolimatta.
Olen professori, mutta tittelistäni huolimatta kehotan: aina kun kuulette jonkun sanovan ”sen ja sen professorin mukaan”, kannattaa selvittää, mistä se professori oikeasti tietää.
Heikki Hiilamo
Kirjoittaja on sosiaalipolitiikan professori Helsingin yliopistossa ja tutkimusprofessori Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella.
Voit keskustella kolumnista 1.9. klo 23.00 saakka.