Hyppää sisältöön

Tarjolla on mätiä kurkkuja, mutta itse ei saa kokata – ukrainalaispakolaiset kertovat oloistaan mikkeliläisessä vastaanottokeskuksessa

Vapaaehtoistyöntekijöiden mukaan pakolaiset valittavat vastaanottokeskusten oloista vain harvoin. Olot Kyyhkylän vastaanottokeskuksessa Mikkelissä kuitenkin hämmensivät jopa Mariupolista saapuneita.

Kyyhkylän vastaanottokeskuksessa ei saa käyttää liettä, mutta ruoan laatu ja määrä herättää usein ihmetystä. Kuvakollaasi keskuksen asukkaan Valentinan ottamista valokuvista. Kuva: Henrietta Hassinen / Yle
Galyna Sergeyeva,
Katja Liukkonen

Videolla vastaanottokeskuksesta ruokala on täydellisen siisti. Puhtaita pöytiä ja astioita, mutta myös tarjottimet, joilla pitäisi olla ruokaa, ovat pääosin puhtaita ja tyhjiä. Muutamalla tarjottimella tosin näkyy jonkin verran ruokaa – tällä kertaa se on jotain borssikeiton tapaista.

– Illallinen on vasta alkanut, eikä täällä ole enää juuri mitään, toteaa Valentina.

Valentinan nimi on muutettu, koska hän ei halua joutua vaikeuksiin vastaanottokeskuksen johdon kanssa.

Valentina on asunut yli kuukauden Kyyhkylän vastaanottokeskuksessa Mikkelissä miehensä ja kahden lapsensa kanssa.

Valentina kuvaa vastaanottokeskuksen ruokaa puhelimellaan. Esimerkiksi iltapalaksi on leivänpala, kinkkua ja juustoa. Myös vihanneksia löytyy.

– Ne eivät kuitenkaan ole syömäkelpoisia. Jos kuvaa suurentaa, näkyy, että ne ovat mätiä ja liukkaita.

Valentinan ottama kuva keskuksessa tarjotuista kurkuista.

Lounaalla tarjotaan melkein aina samaa – makaroneja makkarakastikkeessa tai perunoita ja makkaraa. Valentinan tyttärellä on usein pahoinvointia tällaisen ruoan jälkeen, sillä ruoka on puuromaista ja vahvasti maustettua, kastikkeet rasvaisia.

Asukkaat haluaisivat kokata itse, mutta vastaanottokeskuksen liedet on otettu pois päältä.

Kyyhkylän vastaanottokeskuksen keittiössä on liedet, mutta niitä ei saa käyttää.

– Meille sanottiin, että kukaan ei ehdi vahtia liesien turvallisuutta kun ne ovat päällä. Siksi ne sammutettiin aluksi iltaisin, sitten koko päiväksi, kertoo pakolaisia auttava vapaaehtoinen Vjatšeslav Buhajev.

Keskuksen asukkaat ovat joutuneet törmäämään moneen muuhunkin erikoiseen asiaan.

"He ovat kokeneet helvetin, eivätkä valittaneet"

Vjatšeslav Buhajev on yrittäjä ja asunut Suomessa yli 20 vuotta. Hän auttaa ukrainalaisia pakolaisia, jotka saapuvat miehitetyiltä alueilta Venäjän kautta. Sodan alusta hän on auttanut Suomeen yli 200 ukrainalaista. Muutama heistä asuu Kyyhkylässä.

Saapuneiden joukossa on perhe Mariupolista. Julia Salnikova matkusti 11-vuotiaan tyttärensä Lizan kanssa Mariupolista Puolaan heti sodan alussa, jo ennen kaupungin miehitystä. Hänen miehensä Sergei Levtšenko jäi kotikaupunkiin, jossa sai luodin jalkaansa.

Julia Salnikova ja Sergei Levtšenko tulivat Suomeen Mariupolista. Kuva: Julia Salnikova

– Onneksi meidän asuntomme Mariupolissa on ensimmäisessä kerroksessa. Kaikki ylemmät kerrokset sortuivat, mutta meidän säilyi, tosin ikkunat rikkoutuivat. Mies repi lakanoita ja sitoi jalkansa, kasasi ylleen kaikki peitot, koska oli hyvin kylmä. Naapurit ja tuttavat toivat hänelle vähän ruokaa. Välillä hän oli useamman vuorokauden syömättä, kertoo Julia.

Lopulta tuttavat toivat hänelle kainalosauvat ja hyväntekeväisyysjärjestö auttoi hänet Venäjän alueelle niin sanotulle suodatusleirille.

– Pelkäsin hirveästi, ettei häntä päästetä sieltä, koska hän on entinen sotilas. Lisäksi hänen 18-vuotias poikansa ensimmäisestä avioliitosta oli ilmoittautunut vapaaehtoisena Ukrainan armeijaan ja kaatunut. Siitä on juuri kulunut 40 päivää. Sergein kuitenkin onnistui päästä pois.

Perhe päätti matkustaa Suomeen, jossa heillä on tuttavia. Maahanmuuttovirasto lähetti perheen Kyyhkylään.

– He ovat käyneet läpi helvetin, eivätkä ole valittaneet täällä mistään. Sain sattumalta tietää, että he syövät hyvin vähän, muistelee heitä auttanut Vjatšeslav Buhajev.

Kun perheen tytär ei pystynyt syömään ruokalassa tarjottua ruokaa, Julia yritti ottaa mukaansa juustoleivän, jotta lapsi saisi syödäkseen myöhemmin. Tämä kuitenkin kiellettiin ehdottomasti. Alkuun leipä otettiin pois ja sitten ilmoitettiin, että kaikesta, mitä asukas vie pois ruokalasta, pitää maksaa. Huoneisiin ei saa viedä edes kahvia.

Vastaanottokeskuksen iltapala.

– Perheenä meille maksettaisiin tukea noin 800 euroa kuussa, mutta saamme käteen vain noin 217 euroa, loput maksetaan vastaanottokeskukselle korvauksena ruoasta. En ymmärtäneet miksi, sillä ruoka on niin huonolaatuista. Emmekä saa edes kokata itse, kertoo Julia.

Julian mies ei myöskään ole päässyt kertaakaan näyttämään lääkärille haavoittunutta jalkaansa.

Vjatšeslav onnistui löytämään perheelle asunnon Vaasasta. Julia kävi monena päivänä kysymässä vastaanottokeskuksen johdolta, miten voisi kirjautua pois keskuksesta. Hänelle sanottiin, ettei se onnistu, koska heillä ei ole lomakkeita.

– Minusta se kuulosti oudolta, kommentoi Vjatšeslav.

– Miten niin ei ole lomakkeita? Heillähän on tulostimia ja paperia. Ehdotin, että minä voi tulostaa lomakkeen ja tuoda heille, mutta ehdotus torjuttiin.

Silloin perhe kirjoitti muuttoilmoituksen käsin ja lähetti kopion vastaanottokeskuksen sähköpostiin.

Asuttuaan viikon Vaasassa perhe meni lääkäriin, jossa he kuulivat, että virallisesti he asuvat ja ruokailevat edelleen Kyyhkylässä. Julia epäilee, että vastaanottokeskus siis sai edelleen rahaa heidän ylläpidostaan.

Kyyhkylän asukkaat odottivat kuntoutusta

Valentinan ja Julian kertomukset huonosta ruoasta vahvistaa myös Harkovasta tullut Jevgeni Revjuk, joka on kesäkuusta saakka asunut äitinsä kanssa Kyyhkylän vastaanottokeskuksessa.

– Vastaanottokeskus on rakennuksen toisessa siivessä, toisessa on kuntoutuslaitos, Jevgeni kertoo.

– Kuntoutuslaitoksen asiakkaat syövät kanssamme ja olemme huomanneet, että kun paikalla on joku suomalainen asiakas, niin ruoka voi olla suhteellisen normaalia, voi olla jopa lihaa. Mutta esimerkiksi viikonloppuisin ei ole kuntoutujia, joten päivällisemme on yleensä keittoa ja salaattia.

Ruokalassa olevassa kyltissä kerrotaan ruoka-ajat ja kielletään ruoan ja astioiden vieminen pois ruokalasta. Jos ottaa mukaansa esimerkiksi kupin kahvia, joutuu maksamaan 2,50 euroa. Suunnilleen saman verran vastaanottokeskuksen asukas saa Migriltä käyttörahaa per päivä. Kuva: Valentyna

Kuten kaikki muutkin pakolaiset (siirryt toiseen palveluun), Jevgeni saa vastaanottorahaa Maahanmuuttovirastolta. Sen suuruus on vajaat 300 euroa kuukaudessa, mutta koska vastaanottokeskus tarjoaa ateriat, Jevgeni saa vain 78 euroa.

Jevgenin mielestä 600 eurolla, eli sillä summalla, minkä hän äitinsä kanssa saisi yhdessä, voisi ruokailla omatoimisesti paljon paremmin.

Suurempaa huolta Jevgenissä herättää kuitenkin terveydenhuolto. Mies kärsii lonkan nivelrikosta ja hänen on vaikea kävellä. Hän on epäilee, että juuri tämän vuoksi hänet lähetettiin vastaanottokeskukseen, jossa on myös kuntoutuslaitos.

– Sain ajan yksityisklinikalle, jonka kanssa vastaanottokeskuksella oli sopimus, vasta puolentoista kuukauden päähän saapumisestani. Lääkäri vahvisti, että minut pitää leikata, mutta sanoi, että vastaaviin leikkauksiin jonot ovat Suomessa todella pitkiä ja ehkä sotakin loppuu siihen mennessä. Joten minua lääkitään nyt tableteilla.

Vapaaehtoinen Karina Terehova, joka on auttanut monia Kyyhkylässä asuvia ukrainalaisia, sanoo, että vastaanottokeskukseen lähetettiin monia terveysongelmista kärsiviä pakolaisia, kuten Jevgeni Revjuk ja ampumahaavan saanut Sergei Levtšenko.

– Keskus tarjosi lääkäriaikoja todella pitkän ajan kuluttua tai ei ollenkaan, mitään kuntoutusta ei ole ollut lainkaan, kertoo Terehova.

Kyyhkylä: "Tavanomaista kotiruokaa"

Yle sai monen yhteydenottopyynnön jälkeen yhteyden vastaanottokeskuksen edustajaan. Keskuksen omistaa hyvinvointialan yritys Wellbeing 365.

Toimitusjohtaja Leila Repo kommentoi sähköpostitse, miksi Kyyhkylässä ei saa käyttää uuneja.

– Uunit eivät ole olleet lainkaan käytössä vastaanottokeskuksessamme. Uunit ovat fyysisesti keittiöissä edelleen, mutta niitä ei voi käyttää. Tämä oli paloviranomaisen ehdoton päätös ja kielto.

Repo jatkaa, että keskuksen tarjoama ruoka on "tavanomaista, monipuolista kotiruokaa".

– Meillä huomioidaan myös erityisruokavaliot, mikäli niistä on meille ilmoitettu. Tarjoilemme samaa ruokaa myös kuntoutuskeskuksen asiakkaille. Pääsääntöisesti kaikki meillä ruokailevat asiakkaat ovat olleet ruokiin tyytyväisiä.

– Pyrimme myös vaihtamaan menuita säännöllisesti ja toteutamme asiakkaiden toiveita, jos niistä on meille kerrottu. Toki on huomioitavaa, että kaikkia toiveita ei aina välittömästi pystytä toteuttamaan.

Oksana Malik, joka asuu Kyyhkylässä CP-vammaisen lapsensa kanssa, kuitenkin kertoo, että on toistuvasti toivonut lapselleen sellaista ruokaa, johon ei ole sekoitettu kastikkeita.

– Olen pyytänyt, ettei makkaraa, nakkeja ja kastikkeita sekoitettaisi makaroniin tai perunoihin, vaan jokainen voisi itse ottaa, mitä haluaa. Enkä ole ainoa, joka esittänyt tällaisen pyynnön. Meillä oli jopa keskuksen asukkaiden kokous, mutta kaikki pyyntömme jätettiin huomiotta, Malik kertoo Ylelle.

Salnikovin perheen muuttoa Vaasaan Leila Repo ei kommentoi, mutta sanoo, että keskus ei rajoita asukkaiden kulkemista.

Migri on tietoinen ongelmista

Maahanmuuttoviraston vastaanottoyksikön johtaja Pekka Nuutinen vastasi sähköpostitse Ylelle, että Migrissä on kuultu ongelmista vastaanottokeskuksessa ja sinne on tullut muutamia kanteluita sen toiminnasta. Hän ilmoitti, että Kyyhkylään tehdään arviointi- ja ohjauskäynti.

Vastaanottokeskuksen johdolle ilmoitettiin käynnistä viikkoa etukäteen.

Arviointipäivänä 15. elokuuta vastaanottokeskuksen asukas Valentina lähetti kuvan päivälliseltä: salaattia, perunamuusia ja makkaraa.

Valentinan ottama valokuva keskuksen ruoasta tarkastuspäivänä.

– Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan saamme kunnon ruokaa, kertoi Valentina iloisena Ylelle.

Pekka Nuutinen ilmoitti myöhemmin sähköpostitse, että vaikka tarkastuksen tulokset eivät ole vielä valmiit, niin käynti sujui hyvin.

– Käynti oli rakentava ja palveluntuottajasta välittyi asenne, että haluavat saattaa asiat asianmukaiselle tasolle, mikäli ne eivät sitä vielä ole, kirjoitti Nuutinen.

Syyskuussa, laajemmassa vastauksessaan Maahanmuuttovirasto avasi tarkemmin vastaanottokeskusten toimintaa ja ilmoitti, että normaalissa tilanteessa vastaanottokeskuskapasiteetin kasvattaminen oltaisiin tehty kilpailuttamalla. Kuitenkin tällä kertaa, kun maahantulijoiden määrä oli suuri ja heille piti löytää majoituspaikat mahdollisimman nopeasti, ei kilpailuttaminen ollut sen keston vuoksi vaihtoehto.

– Kapasiteettia on jouduttu hankkimaan suorahankintoina. Tällöin neuvotteluja on käyty niiden toimijoiden kanssa, jotka pystyvät tarjoamaan vastaanottotoimintaan sopivia tiloja ja osaamista alueilla, joissa toiminnalle on tarve.

Kysymykseen siitä, kuinka paljon Kyyhkylän vastaanottokeskukselle maksetaan yhden turvapaikanhakijan ylläpidosta, ei vastannut Leila Repo eikä Pekka Nuutinen.

Maahanmuuttovirastosta vastattiin yleisellä tasolla, että tavoitteellinen kustannustaso vuorokaudelle per asiakas on enintään 50 euroa vuorokaudessa sisältäen kaikki kulut.

Kyyhkylässä edelleen asuvan Valentinan mukaan Migrin tarkastuskäynnin jälkeen keskukseen avattiin leikkihuone, sillä aiemmin lapsilla ei ollut paikkaa, missä leikkiä.

Sen sijaan ruoka ei ole parantunut, eikä keittomahdollisuutta ole edelleenkään.

Ongelmat Kyyhkylässä eivät ole poikkeus

Ongelmat Kyyhkylässä eivät ole ainutlaatuisia, sanoo vapaaehtoinen Jevgenia, joka auttaa pakolaisia vastaanottokeskuksissa. Jevgenia on auttanut esimerkiksi Anastasia Pašukia, joka tuli Suomeen Ukrainasta kaksostensa kanssa. Hänen miehensä kaatui taisteluissa.

Anastasia Pašuk tuli kaksostensa Mašan ja Maksimin kanssa Suomeen Donetskin alueelta. Hänen miehensä kuoli sirpaleisiin omalla kotipihallaan. Kuva: Anastasiia Pashuk

Anastasia ja lapset sijoitettiin helsinkiläiseen vastaanottokeskukseen. Pinnasänkyjä ei löytynyt pitkään aikaan, eikä äiti pystynyt jättämään heitä edes suihkussakäynnin ajaksi.

– Meille suurin ongelma on se, ettemme saa viedä ruokaa mukanamme ruokalasta, enkä voi syöttää lapsia huoneessa. Purkkiruokaa he eivät syö. Huoneen ikkunoita ei myöskään saa auki, ja kun ilmanvaihto suljetaan yöksi, ilma tuntuu loppuvan.

Anastasian huone vastaanottokeskuksessa. Pienille lapsille ei ollut pinnasänkyjä ja he nukkuivat tavallisissa sängyissä. Kuva: Anastasiia Pashuk

Vapaaehtoisten Migrille tekemien valitusten jälkeen Anastasia siirrettiin kaupungin asuntoon.

– Keskuksen henkilökunnan ja pakolaisten välillä ei ole minkäänlaista kommunikaatiota, sanoo vapaaehtoinen Karina Terehova.

– Pyysimme esimerkiksi pinnasänkyjä Pašukin lapsille monta kertaa. Myös muut pakolaiset esittävät kymmeniä kysymyksiä, joihin he eivät useinkaan saa vastausta tai heitä kehotetaan ottamaan yhteyttä Migriin. Samaan aikaan Migri ei kuitenkaan näytä pystyvän vastaamaan kaikkiin näihin kysymyksiin.

Yksi ongelma on lisäksi se, että ukrainalaiset eivät vapaaehtoisten mukaan useinkaan valita mistään.

– Olen omin silmin nähnyt monia rikkomuksia. Minulle on kertynyt pitkä lista. Olen auttanut monia pakolaisia majoittumaan vastaanottokeskuksiin, ja he jatkavat yhteydenpitoa kanssani ja kertovat huolistaan. Ainakin ne, joiden kanssa minä olen ollut tekemisissä, ovat niin vaatimattomia, että alan huomata ongelmia vain sattumalta keskustelun lomassa, kertoo vapaaehtoinen Jevgenia.

Juttu on luettavissa myös ukrainaksi ja venäjäksi.

Ylen ukrainankielinen uutispalvelu osoitteessa yle.fi/novyny

Jutun on osittain kääntänyt suomen kielelle Heidi Zidan.

Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella aiheesta 6.9. kello 23:een saakka.

Suosittelemme sinulle