Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

– Olen huono piirtämään, mutta joltain tältä se näytti, aloittaa Roni.

Hän kumartuu olohuoneen pöydän ääreen ja alkaa hahmotella paperille linjoja. Tuossa on juoksuhautaa, tuossa tuliasema, tuossa kovettuneeseen mutaan kaivetut portaat.

Niiden lähellä on pieni syvennys. Se kuvastaa hajonneen panssariajoneuvon kannella peitettyä makuupoteroa, jonka Roni oli ottanut itselleen.

– Siinä asemassa minulla oli hengenlähtö lähellä, hän sanoo.

Paperille hahmottuu asema Ukrainan sodan etulinjassa Donetskin alueen rajalla. Siellä Roni taisteli vapaaehtoisena vierastaistelijana Ukrainan puolella vielä vähän aikaa sitten. Nyt hän on kotonaan Suomessa. Etulinjassa mutaan sotkeutunut taistelijan varustus on purettuna ja pestynä olohuoneen lattialla.

Kuten moni muu Suomesta lähtenyt vierastaistelija, Roni aikoi olla Ukrainassa sodan loppuun saakka. Etulinjassa saatu vamma ja turhautuminen ukrainalaisten toimintaan rintamalla saivat hänet kuitenkin tulemaan etuajassa kotiin. Toivuttuaan hän aikoo vielä palata.

Olot Ukrainassa ovat Ronin mielestä aivan jotain muuta kuin mitä Suomessa ajatellaan. Hän pitää julkista kuvaa Ukrainan asevoimista ja sitä tukevista vierastaistelijoista romantisoituna. Tässä jutussa hän avaa vapaaehtoisten arkea omasta henkilökohtaisesta näkökulmastaan.

Hän esiintyy jutussa keksityllä nimellä oman ja asetovereidensa turvallisuuden vuoksi. Hänen henkilöllisyytensä on Ylen tiedossa. Kertomusta on varmennettu kuvista, asiakirjoista ja kolmen muun suomalaisen vapaaehtoisen haastatteluista tai Ylelle muuten lähettämistä tiedoista.

"Hän kysyi: Lähdet mihin?"

Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan helmikuun lopussa, vähintään kymmenet suomalaiset harkitsivat ryhtyvänsä vapaaehtoisiksi Ukrainan puolesta. Yksi heistä oli Roni. Tuttava pyysi Ronia Ukrainaan, koska tiesi tällä olevan kokemusta kriisialueilta.

– Kumppani istui sohvalla katsomassa, kun puhuin puhelua. Sanoin sitten puhelimeen, että "lähden". Hän kysyi: "Lähdet mihin?" Sanoin että Ukrainaan.

Ennen lähtöä Roni laati testamentin ja tarkat toimintaohjeet läheisilleen kuolemansa varalta. Hän kävi läpi myös muut mahdolliset uhkakuvat, kuten omien henkilötietojen päätymisen venäläisten käsiin.

Isku koulutuskeskukseen levitti paniikkia

Ukrainan mukaan maahan tuli sodan alun jälkeen 20 000 kansainvälistä vapaaehtoista sotilasta.

Osa Ukrainaan matkustaneista suomalaisista vapaaehtoisista sotilaista ei koskaan päätynyt taisteluihin asti. Ylen tietojen mukaan useita kääntyi takaisin venäläisten iskettyä tuhoisasti kansainvälisen legioonan koulutuskeskukseen Javorivissa maaliskuussa.

– Vittuun vaan jokainen Suomi-poika jos vaan voi, eräs toinen Ukrainassa ollut suomalainen vapaaehtoinen viestitti Ylelle tuolloin.

Roni sanoo halunneensa nimenomaan taistelemaan, mutta juuttui aluksi pitkäksi aikaa Kiovaan. Tämä oli ongelma muillakin suomalaisilla: paperisotaan vedoten osaa suomalaisista ei päästetty etulinjaan, vaan heitä kierrätettiin kouluttamassa paikallisia.

Osa avustuksista katosi vääriin taskuihin

Kaukana etulinjasta Kiovassa suomalaisten sota oli usein sotaa pitkästymistä vastaan.

Moni lakkasi reagoimasta kännykkään tuleviin ilmahälytyksiin. Paikallisten kauppojen herkkuvalikoima tuli turhankin tutuksi.

– Minulle jäi pyhä viha rapusipsejä ja Bounty-patukoita kohtaan, Roni naurahtaa.

Usein Roni näki kaupoissa tuotteita, joissa luki "avustusmateriaalia". Tämä oli hänestä merkki Ukrainassa rehottavasta korruptiosta. Moni avustus joutui matkalla vääriin käsiin, ellei niitä viety suoraan loppukäyttäjälle.

Yksi Ylen haastattelemista suomalaisista vapaaehtoisista kertoo lahjoittaneensa etulinjassa olleelle ukrainalaiselle kypärän, koska tämä oli ollut pitkään ilman.

– Tänne syydetään helvetisti rahaa, mutta ne joutuu jonkun virkamiehen taskuun. Sotilaat kentällä eivät niitä näe, hän sanoo.

Taistelijat "ottivat ilon irti" kaukana etulinjasta

Ronin mielestä osa vapaaehtoisista oli tullut maahan väärällä asenteella: heillä oli puutteita itsekurissa ja ammattimaisuudessa. Tämä näkyi erityisesti Kiovassa, missä suomalaiset ja muut vierastaistelijat "ottivat ilon irti".

– Ne alkoivat ryyppäämään, se lähti ihan lapasesta se homma. Yksi johtaja oli viidettä päivää kännissä. Ne antoivat suomalaiselle medialle haastatteluita, joissa oli ihan keksittyjä juttuja, Roni sanoo.

Kiovassa toimi vapaaehtoisina myös järjestäytyneen rikollisuuden edustajia eri maista. Roni sanoo kieltäytyneensä kouluttamasta erästä ammattirikollista, koska epäili tämän hankkivan taisteluosaamista vain käyttääkseen sitä kotimaassaan.

Silmiä avaava komennus etulinjassa

Kesällä Roni sijoitettiin etulinjaan, yksikköön Zaporižžjan ja Donetskin rajalla. Suomalaisen ryhmän asema oli suuren peltoaukean laidassa. Venäläisten asemat olivat alle kilometrin päässä: heidät saattoi välillä nähdä paljain silmin.

– Yhtenä iltana näin kun vihollinen tuli rööki suussa kusemaan pellonreunaan meihin päin, Roni naurahtaa.

Erään venäläisen kerrottiin jääneen vangiksi, kun tämä oli etsinyt kadonnutta taisteluliiviään humalassa ja harhautunut ukrainalaisten puolelle.

Tapaus on hänestä tyypillinen esimerkki holtittomasta asenteesta, jota hän todisti Ukrainassa. Useimmat ovat nähneet somessa videoita venäläisten sotilaiden töpeksinnästä. Ronin mukaan monet videoista voisivat yhtä hyvin kuvata myös ukrainalaisten toimintaa.

– Se oli yksi syy, miksi tulin sieltä pois. Pelkäsin että saatan kuolla paikallisten toiminnan takia.

Suomalaisten sotilaiden maine on Ukrainassa tiedossa. Kun Roni saapui etulinjaan, paikallinen upseeri sanoi hänelle: "Olet uusi Simo Häyhä".

Rintamalla ukrainalaiset tekevät silti asiat mieluummin omaan varomattomaan tyyliinsä kuin kuuntelevat suomalaisia, Roni sanoo.

Hän kertoo muun muassa ottaneensa yhdeltä ukrainalaiselta kännykän pois, kun tämä löytyi yöllä vartiosta selaamasta Tiktokia ylävartalo näkyvissä. Valo ja kännykkäsignaali olisivat voineet vetää puoleensa venäläisten tulitusta.

– Sota ei ole turvallista. Siitä ei ole tarpeen tehdä yhtään vaarallisempaa omalla toiminnalla.

Kuolema kävi metrin päässä

Yhtenä päivänä varomattomuus oli vähällä johtaa koko aseman menettämiseen. Venäläisten sissipartio oli päässyt läpi ukrainalaisten etuvartiosta. Vartiomies oli kyllä huomannut kahden miehen liikkuvan pellolla, mutta ei ollut syystä tai toisesta antanut hälytystä.

– Heräsin kun joku ampui käsiaseella. Se oli huono merkki, koska meidän piti olla 900 metrin päässä vihollisesta, Roni kertoo.

Makuupoterosta noustessaan hän tajusi, että tulitus tulee väärältä puolelta. Viholliset olivat päässeet sivustaan.

– Kaveri huusi [englanniksi]: "Kylkeen, kylkeen!"

Sissipartio oli niin lähellä asemia, että he ylsivät heittämään käsikranaatteja. Kolmas kranaatti räjähti aivan Ronin lähellä maavallin toisella puolella.

– Puoli metriä lyhyempi heitto ja se olisi tullut poteroon, hän sanoo nyt.

Tulitaistelu kääntyi puolustajien voitoksi

Kranaatteja seurasi kiivas tulitaistelu, jonka aikana puolustajat onnistuivat saamaan tilanteen hallintaansa.

– Ammuin kohti ja huusin perkelettä.

Sen tarkemmin Roni ei taistelun lopputulosta avaa. Hänellä on periaate olla puhumatta siitä, onko hän tappanut – tai kuten hän sanoo, tuhonnut – vihollisia.

– Aina kun joku kysyy minulta sitä, keskustelu loppuu siihen.

Vasta tulitaistelun jälkeen Roni ymmärsi kunnolla, mitä oli tapahtunut. Hän oli loukannut itseään hieman tulituksessa. Eniten oli kärsinyt luottamus asetovereihin, jotka päästivät vihollisen linjoista läpi.

Taistelu ei jäänyt Ronin viimeiseksi, mutta pian sen jälkeen hän päätti irtisanoa sopimuksensa ja matkustaa Suomeen toipumaan.

– Totesin että olen nähnyt sillä kertaa tarpeeksi.

Paluu etuajassa aiheutti syvän pettymyksen

Paluumatkalla Roni sanoo tunteneensa lähinnä vihaa – venäläisiä, ukrainalaisia ja itseään kohtaan. Hän oli aikonut olla sodan loppuun saakka, mutta päätti palata etuajassa.

– Me käytiin kokeileen [vihollisia] ja nyt lähdetään häntä koipien välissä pois, hän viestitti Ylelle paluumatkalta.

Kokemansa ja näkemänsä perusteella hän sanoo Ukrainan tarvitsevan vielä paljon apua länneltä, jotta se voi voittaa sodan. Se tarkoittaa aseita, mutta ennen kaikkea osaavia sotilaskouluttajia.

– Koulutuksen puute näkyy siellä todella selvästi. Mutta kun asian ottaa puheeksi, vastaus on välillä luokkaa "älä tuu selittään, me ollaan oltu kahdeksan vuotta sodassa".

Myös toiset Ylen haastattelemat vierastaistelijat kuvaavat ukrainalaisia asetovereitaan taistelijoiksi, joilla on usein rohkeutta ja tahtoa – mutta myös pahoja puutteita osaamisessa.

Puutteistaan huolimatta Ukrainan asevoimat ovat menestyneet sodassa odotettua paremmin. Venäjä hyökkäsi Ukrainaan helmikuussa ylivoimaisen kaluston turvin, mutta kärsi suuria tappioita ja epäonnistui. Viime päivinä Ukraina on jopa onnistunut valtaamaan suuria alueita takaisin. Ronin haastattelu tehtiin ennen Ukrainan vastahyökkäyksen onnistumisia.

Aikoo palata toivuttuaan

Roni istuu jalat ristissä nahkaisella tietokonetuolilla. Etulinjassa saatujen lievien vammojen vuoksi hän ei tunne olevansa vielä täydessä taistelukunnossa. Näkyviä haavoja ei kuitenkaan ole.

– Se on hyvä, ei ole tarvinnut selitellä ihmisille.

Suomalaisia ei tiettävästi ole kaatunut Ukrainassa. Elokuussa muun muassa MV-lehti tosin levitti taulukkoa, jonka mukaan peräti 27 suomalaista palkkasotilasta olisi kuollut Ukrainassa.

– Aivan fiktiota, Roni sanoo.

Hänen mukaansa suomalaiset pitävät niin tiivistä yhteyttä, että tieto yhdestäkin kaatuneesta olisi todennäköisesti levinnyt. Sen sijaan haavoittumisia on tapahtunut. Ylen tietojen mukaan ainakin kolme suomalaista on haavoittunut lievästi ja yksi vakavasti.

Roni on poissa taisteluista todennäköisesti ainakin pari kuukautta. Sen jälkeen hän sanoo aikovansa uudelleen Ukrainaan, mielellään kokonaan suomalaisen ryhmän kanssa.

– Jokainen tuhottu vihollinen ja tankki heikentää ainoan realistisen vihollisen kykyä hyökätä Suomeen.

Voit keskustella aiheesta 15.9. klo 23 asti.