Hyppää sisältöön

Tasan 50 vuotta sitten päättyi yksi kylmän sodan symbolisista taisteluista – Bobby Fischer rikkoi Neuvostoliiton hegemonian, mutta hajosi itsekin

Kesällä 1972 maailman katseet kääntyivät Islantiin. Syyskuun ensimmäisenä päivänä lähes kahden kuukauden shakkirypistys päättyi yhdellä puhelinsoitolla.

Fischer ja Spassky olivat yhden kesän ajan ehkä maailman tunnetuin taistelupari. Kuvan peli on vuodelta 1970, jolloin Spassky oli yhä niskan päällä keskinäisissä otteluissa. Kuva: ullstein bild/ AOP

On vuosi 1962 ja valokuvaaja Carl Mydans seuraa New Yorkissa nuoren miehen elämää. Mustavalkofilmille tallentuu kuvia metrosta, kirjakaupasta, pallopelistä ja flipperihallista.

Mailat lyövät metallikuulan kimpoilemaan kaoottisesti ympäri kenttää. Valot välkkyvät ja pisteet kasvavat kohisten tuhansiin ja tuhansiin. Näin 19-vuotias Robert James "Bobby" Fischer irrottaa ajatuksensa hetkeksi shakista, joka tuo hänet 10 vuoden päästä koko maailman tietoisuuteen.

Mydansin kuvasarja julkaistiin tunnetussa Life-aikakauslehdessä (siirryt toiseen palveluun). Samalla se piirsi kuvan peräänantamattomuudesta, joka venyi jopa uppiniskaisuuteen asti. Hankalasta luonteesta tuli ajan kuluessa Fischerin tunnetuimpia tavaramerkkejä.

Fischerin elämä oli pyörinyt jo vuosia enimmäkseen shakin ympärillä. Ensimmäisen Yhdysvaltain-mestaruutensa hän voitti 14-vuotiaana ja oli 1960-luvulle tultaessa jo pelannut myös Euroopan turnauksissa Neuvostoliiton huippupelaajia vastaan.

Superlupauksen ura kulki vuoristoradassa 1960-luvulla. Fischer pyrki haastajaksi maailmanmestaruusotteluun jo vuonna 1962. Hän oli voittanut Tukholmassa Interzonal-karsintaturnauksen komein luvuin, mutta neljäs sija kandidaattiturnauksessa oli katkera pettymys.

Poikkeuksellisen lahjakas Bobby Fischer oli kiinnostanut shakin harrastajia ja mediaa jo nuorelta iältä lähtien. Kuvasarjassa 13-vuotias Fischer pelaa turnauksessa Brooklynissä vuonna 1956. Kuva: AOP

Fischer syytti Neuvostoliiton Efim Kelleriä, Paul Keresiä sekä turnauksen ja maailmanmestaruusottelun lopulta voittautta Tigran Petrosiania siitä, että nämä pelasivat toisiaan vastaan helpot tasapelit säästääkseen voimiaan Fischeriä vastaan.

Ajan hengen huomioiden on hyvinkin mahdollista, että Neuvostoliiton pelaajat todella pelasivat sopupelejä. Toisaalta Fischerin esittämät syytökset antoivat ensimakua hänen vainoharhaisesta ja salaliittoihin viehtyvästä luonteestaan.

Fischer ei osallistunut seuraavan maailmanmestaruusottelun karsintaturnauksiin lainkaan. Vuonna 1967 hänet nähtiin jälleen Interzonal-turnauksessa, josta Fischer vetäytyi johtoasemassa kesken turnauksen.

Tämän jälkeen Fischer voitti kaikki turnaukset ja ottelut koko loppu-uransa aikana ja kampesi itsensä lopulta vuoden 1972 maailmamestaruusotteluun murskaamalla Neuvostoliiton Mark Taimanovin ja tanskalaisen Bent Larsenin molemmat 6-0.

Vasta viimeisenä kivenä käännetty Petrosian katkaisi Fischerin uskomattoman 20 pelin voittoputken, vaikkakin hävisi ottelun selvin loppulukemin.

Tavoitteina kylmän sodan sankaruus ja paksu lompakko

Oli kulunut kolme vuotta ensiaskelista Kuun pinnalla. Neuvostoliitto ja Yhdysvallat olivat ottaneet kiivaasti harppauksia avaruuden valloituksessa ja halunneet osoittaa omaa mahtiaan maailman toiselle navalle.

Neuvostoliitolle shakki oli myös tärkeä tapa ylivertaisuuden osoittamisessa, ja toisin kuin kilpajuoksussa Kuuhun, 64-ruudun laudalla itäblokki olikin täydellisen suvereeni.

Neuvostoliiton pelaajat olivat voittaneet kaikki maailmanmestaruudet siitä asti, kun formaatti oli siirtynyt Maailman shakkiliiton (Fide) alaisuuteen 1940-luvulla.

Vaikka 1970-luku oli suurvaltasuhteiden liennytyksen aikaa, oli kiistämättä selvää, että Reykjavikissa pelattaisiin jostain muustakin kuin shakin maailmanmestaruudesta.

Fischer vietti paljon aikaa altaassa maailmanmestaruusotteluun valmistautuessaan. Kuvassa hän pelaa Larry Evansia vastaan New Yorkin Grossinger-hotellin uima-altaassa vuonna 1971. Evans auttoi Fischeriä harjoittelussa, mutta lopulta yhteistyö katkesi erimielisyyksiin. Kuva: AOP

Asiantuntijat ovat uskoneet, että Fischer sai lisäkannustetta eräänlaisesta mies vastaan kone -aseltelmasta: shakissa Neuvostoliitolla oli valtavat lihakset ja suurmestarit tekivät yhteistyötä päästäkseen jyvälle Fischerin heikkouksista.

Kylmän sodan sankaruuden lisäksi Fischeriä motivoi raha. Yhdysvaltalainen ei aluksi suostunut lähtemään Islantiin, jollei palkintosummaa tuplattaisi. Hätiin riensi brittiläinen liikemies Jim Slater, joka lahjoitti 125 000 dollaria omasta pussistaan, jotta Fischer suostuisi pelaamaan Boris Spasskya vastaan.

Ottelun tärkeydestä kertoo jotain myös ilmeisesti paikkansa pitävä legenda (siirryt toiseen palveluun), jonka mukaan USA:n presidentti Richard Nixonin neuvonantaja Henry Kissinger olisi itsekin soittanut Fischerille ja painottanut ottelun tärkeyttä.

Moka, luovutusvoitto, salaisia puheluita ja häiritseviä kameroita

Heinäkuun 11. Islannissa: tasan kello viideltä Boris Spassky siirtää sotilaan kuningattaren edestä ruutuun d4 ja käynnistää pelikellon.

Laugersdalhöllin areenan katsomossa 2 300 ihmistä odottaa. Ennen ottelua soutanutta ja huovannutta Fischeriä ei näy hallissa yhdeksään pitkään minuuttiin.

Fischer on jäänyt liikenneruuhkaan (siirryt toiseen palveluun) ja kiirehtii pian lavalle aplodien saattelemana, kättelee vastustajansa, miettii 95 sekuntia ja pelaa ratsun ruutuun f6.

Peli avataan Nimzo-intialaisena puolustuksena (siirryt toiseen palveluun), josta edetään keskipeliin ilman ilotulituksia. Upseerit vaihtuvat ja 29. siirron kohdalla laudalla on kuiva, teoreettisesti tasan menevä loppupeli.

Koko maailman yllätykseksi Fischer syö lähetillä sotilaan ruudusta h2, jättäen lähettinsä jumiin. Suurmestarit salissa eivät voi uskoa silmiään.

Siirtoa on vuosien varrella analysoitu uudelleen ja uudelleen: ehkä lähetin vaihto kahteen sotilaaseen ei häviä suoraan, mutta Fischer sinetöi tappionsa mokaamalla vielä myöhemmin loppupelissä.

Fischer luovuttaa 56. siirrolla ja protestoi kameroista kisahallissa ja epäilee, että tuoleja on peukaloitu. Hän vaatii, että häiritsevät kamerat poistetaan, mutta toimitsija Lothar Schmid ei voi vastata vaatimukseen.

Seuraavaan peliin Fischer ei saavu paikalle, vaan antaa Spasskylle luovutusvoiton ja katselee lentoja takaisin New Yorkiin. Luovutuksen jälkeen Fischer saa jälleen puhelun (siirryt toiseen palveluun) Kissingeriltä, joka ilmeisesti vaatii ottelun jatkamista.

Kissingerin ja yhdysvaltalaismestari William Lombardyn suostuttelemana Fischer jää Islannin maaperälle ja palaa seuraavana päivänä takaisin halliin.

Spassky hyväksyi Fischerin toiveen loppujen pelien siirtämisestä pääkallopaikalta takahuoneeseen, jossa normaalisti pelattiin pöytätennistä.

Kun kamerat eivät takahuoneeseen päässeet, pelejä seurattiin perinteiseen tapaan. Kuvassa hollantilainen suurmestari Jan Hein Donner kommentoi peliä taululla sitä mukaa, kun tiedot siirroista saapuvat. Kuva: AOP

Spasskylle tämä maksoi todennäköisesti maailmanmestaruuden, mutta maailmalle se takasi ainutlaatuisen ottelun jatkumisen. Momentumin lopullinen käännös tapahtui kuudennessa pelissä (siirryt toiseen palveluun), jonka jälkeen Spasskyn kerrotaan taputtaneen seisaaltaan Fischerin taidokkuudelle.

Fischer voitti ottelun lopulta suvereenisti, häviten lopuista peleistä vain yhden. Yksitoista peliä pelattiin tasan, Fischer voitti kuusi ja syyskuun ensimmäisenä päivänä Lothar Schmid sai puhelun, jossa Spassky ilmoitti luovuttaneensa ottelun.

Neuvostoliiton hegemonia shakkilaudalla oli – jos ei nyt aivan murrettu, niin ainakin saanut kolhun.

– Mutta mitä tapahtuu seuraavaksi, nyt kun Fischer on maailmanmestari?, kysyi The Guardian ottelun päättymisestä kertovan (siirryt toiseen palveluun) juttunsa lopuksi.

Luovutus, katoaminen, maanpako

Vuonna 1975 Fischerin oli tarkoitus puolustaa maailmanmestaruutta uutta haastajaa, Neuvostoliiton nuorta tähteä Anatoli Karpovia vastaan.

Fischer ei ollut pelannut yhtäkään kilpailullista peliä maailmanmestaruusottelun jälkeen ja esitti Fidelle listan vaatimuksistaan. Kun lajiliitto ei niitä ehdoitta täyttänyt, vetäytyi Fischer ottelusta ja Karpovista tuli uusi maailmanmestari ilman taistelua.

Kahteen vuosikymmeneen Fischer ei pelannut yhtään kilpailullista peliä – paitsi vuonna 1977, kun entinen maailmanmestari kävi rökittämässä MIT:n shakkitietokoneen.

Katseilta piilossa pitkään elellyt Fischer haastoi yllättäen Spasskyn uusintaotteluun vuonna 1992. Fischer uskoi olevansa yhä todellinen maailmanmestari ja epäili, että hänen poissaolonsa aikana pelatut mestaruusottelut olivat suhmuroituja.

Vuonna 1992 Fischer voittaa Spasskyn uusintaottelussa. Jugoslavia on kuitenkin YK:n kauppasiirron alainen ja Fischer joutuu loppuiäkseen maanpakoon. Kuva: Maja Ilic / EPA

Fischerin ja Spasskyn uusintaottelu pelattiin YK:n kauppasaarron alaisessa Jugoslaviassa. Kauppasaarron rikkomisen takia Yhdysvallat antoi Fischerille pidätysmääräyksen, jota hän pakoili vuosien mittaan Budapestissa, Filippiineillä ja Japanissa, jossa hänet lopulta vangittiin vanhentuneen passin takia.

Entinen maailmanmestari ei kuitenkaan ikinä joutunut palaamaan takaisin Yhdysvaltoihin ja tutustumaan sen rangaistuslaitoksiin. Fischerille myönnettiin poliittinen turvapaikka Islannista, jota hän oli Spasskyn kanssa nostanut maailmankartalle kylmän sodan keskellä.

Viimeisinä vuosinaan Fischer hehkutti, miten Yhdysvallat ansaitsivat vuoden 2001 terrori-iskut ja antoi useita juutalaisvastaisia saarnoja radiohaastatteluissa. Monet Fischerin tavanneet epäilivät hänen mielenterveyttään.

Jos virallisia diagnooseja mielenterveysongelmista oli, ei niitä ainakaan kerrottu milloinkaan julki. Montaa on arvailtu: muun muassa skitsofreniaa tai epäluuloista persoonallisuushäiriötä.

Fischerin vaatimattomalle haudalle oli jätetty kolikoita ja shakkinappuloita, kun se kuvattiin vuonna 2017. Kuva: Andrew Baumert / Alamy

Bobby kuoli Islannissa vuonna 2008, jättämättä jälkeensä patsaita tai muistomerkkejä. Robert James Fischerin pieni valkoinen hautakivi seisoo pienen valkoisen kirkon pihalla Laugardælirin kylässä Reykjavikin ulkopuolella.

Fischer oli kuollessaan 64-vuotias, yhtä monta vuotta kuin ruutuja shakkilaudalla.

Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella aiheesta 2.9. kello 23:een saakka.

Lue myös:

Suomessa lapsena asunut norjalainen shakkinero juhli taas MM-titteliä – Magnus Carlsen vankisti asemaansa kaikkien aikojen parhaana

Tutkimus: Aivot viritetty huippuunsa 35-vuotiaana – suorituskykyä tutkittiin analysoimalla shakkimestareiden pelejä 125 vuoden ajalta

Shakin suosio nousi korona-aikana, samoin kuin 1972-maailmanmestaruusottelunkin siivittämänä. Katso täältä shakkimestari Mika Karttusen haastattelu aiheesta

Suosittelemme sinulle