Katselin Ylen Moskovan toimiston ikkunasta, kuinka panssarit vyöryivät keskustan kehäkadulla. Oli elokuun 19. vuonna 1991, ja vallankaappausyritys Neuvostoliiton johtajan Mihail Gorbatšovin kukistamiseksi oli käynnistynyt.
Parissa-kolmessa päivässä nähtiin, kuinka vanhoillisten kommunistien ja upseerien yritys kaatui omaan mahdottomuuteensa. Moskovaan komennetut panssarimiehet eivät halunneet paluuta vanhaan.
Heidän sankarinsa ei kuitenkaan ollut Gorbatšov, vaan Venäjän johtajaksi kohonnut kansansuosikki Boris Jeltsin.
Krimiltä palanneen Gorbatšovin aika oli ohi. Jeltsin nöyryytti häntä julkisesti kameroiden edessä, ja länsimaiden viettäessä joulua NKP:n entinen pääsihteeri ja supervallan johtaja luopui vallasta. Samalla päättyi NKP:n ja Neuvostoliiton tarina. Tämä oli paljolti Gorbatšovin ansiota – vaikkei hänen tavoitteensa.
Alku oli ollut lupaava. Gorbatšovin nousu Neuvostoliiton johtoon 1980-luvun puolivälissä merkitsi sekä sukupolven että tyylin muutosta.
Yrmeiden, ikäloppujen johtajien tilalla nähtiin hymyilevä Gorbatšov, jonka "perestroika" lupasi muutosta, ja "glasnost" sananvapautta. Heti nähtiin myös juopottelun vastainen kampanja, joka korvasi votkatarjoilun tuoremehulla – mikä ärsytti venäläisiä ja ällistytti ulkomaalaisia.
Iskulauseista huolimatta ei jähmettyneen valtakunnan muutos alkanut äkkiä.
Kun ensi kerran sijaistin Ylen Moskovan-kirjeenvaihtajia kesällä 1985, oli tärkein uutisaihe amerikkalaisten syytös, jonka mukaan KGB käytti "vakoilupölyä" urkkiessaan diplomaatteja. Kylmä sota jatkui.
Vuosikymmenen lopulla, kun jälleen tuurasin vakinaista kirjeenvaihtajaa, oli ilmapiiri jo muuttunut. Nuoret soittivat Moskovan kaduilla kitaraa.
Gorbatshov oli laittanut liikkeelle muutoksen, jonka vauhtia ja lopputulosta hän ei enää hallinnut. Lännessä hän nautti rock-tähden suosiota, mitä Raisa Gorbatšovan mukanaolo vierailuilla vain lisäsi.
Yhdysvaltain presidentin Ronald Reaganin Berliinissä esittämä vetoomus – "Herra Gorbatshov, repikää alas tämä muuri" – kiteytti lännen toiveen, joka sitten myös toteutui.
Silti valovoimainen Gorbatšov oli yksipuoluejärjestelmän kautta valtaan noussut johtaja, jonka suosiota ei koskaan koeteltu vaaleissa.
Neuvostoliitto oli Gorbatšoville luonnollinen asia. Niinpä hän luultavasti aidosti hämmästyi sitä, kuinka täysin itäisen Euroopan kansat ja Moskovan valtapiiriin liitetyt maat olivat saaneet neuvostoliittolaisesta elämänmenosta tarpeekseen.
Eräässä videolle tallentuneessa keskustelussa hämmentynyt Gorbatšov yrittää toppuutella balttien itsenäisyyspuheita.
Kun nuo puheet muuttuivat teoiksi ja Moskovan turvallisuuskoneisto yritti tukahduttaa protesteja väkivalloin, joutui päättämätön Gorbatšov kahden leirin väliin. Kohta hän sai venäläisten silmissä käydä kaikkien ongelmien syntipukista.
Saksa oli yhdistynyt, itäinen Eurooppa vapautunut ja Neuvostoliittoon pakolla liitetyt kansat itsenäistyneet – mutta venäläistä arkea koetteli kaaos ja köyhyys.
Sananvapaus ja demokratia olivat kansalaisten silmissä huono korvaus siitä, että suurvalta-asema oli mennyttä ja elämä epävarmaa. Kansalaisten tuomio teki Mihail Gorbatšovista vuorostaan menneisyyden miehen – mikä valmisti tietä hänen seuraajilleen, ja takapakkia haparoiden alkaneille uudistuksille.
Lue lisää:
Neuvostoliiton viimeinen johtaja Mihail Gorbatšov on kuollut