Kun Juha ja Leila Hinkkanen suunnittelevat vapaa-ajan menojaan, on usein selvitettävä vähintään yksi asia. Pääseekö Juha vessaan silloin, kun tarvitsee?
Vaikka vessa olisi esteetön, se ei tarkoita sitä, että se sopisi kaikille. Onnistunut vessa-asiointi voi olla joskus senteistä kiinni. Juha ja Leila Hinkkanen toimivat Invalidiliiton kokemustoimijoina.
Juha Hinkkanen sairastaa MS-tautia ja kulkee pääosin pyörätuolilla tai sähkömopolla. Hänen unelmavessassaan on tarpeeksi tilaa ja tukea liikkumiseen ja kaikki tarvittavat toiminnot lähellä.
– Vessapaperirulla ei saa todellakaan olla vastakkaisella seinällä. Hyvä bidee-suihku on automaattinen, eli hanaa ei tarvitse laittaa päälle vessaan tullessa.
Pienet asiat tekevät vessasta vieläkin paremman. Esimerkiksi peiliä ei kannata sijoittaa esteettömässä vessassa niin, että omaa kuvaa voi katsoa vain seisten.
Oven sulkeminen helpottuu huomattavasti, jos ovessa on erillinen kahva lähempänä oven saranoita. Siten pyörätuolissa istuva voi vetää sen kiinni ilman kurottelua.
Kun Juha ja Leila Hinkkanen ovat lähdössä johonkin, Leila varmistaa etukäteen verkkosivuilta tai soittamalla, onko kohteessa sopiva esteetön vessa. Joskus hän käy jopa paikan päällä katsomassa vessaa etukäteen.
Lyhytkasvuinen ei aina pärjää esteettömässä vessassa
Lappeenrantalainen Elina Kurvi on yksi niistä esteettömien vessojen käyttäjistä, jotka eivät sovi lakien muottiin. Alle metrin pituinen 25-vuotias Kurvi kulkee yksin kodin ulkopuolella liikkuessaan sähkömopolla ja avustajan kanssa pyörätuolilla.
Esteettömissä vessoissa asiointi ei ole Kurville aina helppoa. Lyhytkasvuisena hän ei ylety nousemaan wc-istuimelle tai pesemään käsiään, jos kalusteet ovat liian korkeita.
Kurvi kuljettaa usein mukanaan jakkaraa, jonka avulla hän voi hypätä vessanpöntölle. Jotkut asiat pysyvät silti liian kaukana.
– Käsipaperitelineet ovat suunnilleen katonrajassa, ja joskus en ylety edes käsienpesualtaan hanaan, jos allas on pituussuunnassa syvä. Avustajan kanssa pärjään, mutta yksin on hankalampaa.
Kurvin kodin vessaan on tehty muutostöitä niin, että wc-istuimen ja lavuaarin ympäristö on korotettu. Kodin ulkopuolella täydellistä vessaa saa hakea. Elina Kurvi kertoo välttelevänsä paikkoja, joissa vessaan pääseminen on epävarmaa.
Baarissa ei olisi saanut pyytää apua
Kurvi muistelee vessareissujaan lähinnä huumorilla. Esimerkiksi kerran hän meni vessaan ilman avustajaansa, ja liikkeentunnistuksella toimiva valaistus sammui kesken kaiken. Kurvi ei saanut itse heiluteltua valoa takaisin päälle, joten avustajan oli tultava vessatilaan heilumaan.
Ensimmäinen aidosti negatiivinen wc-kokemus tuli tänä vuonna, kun Kurvi kävi paikallisessa baarissa ilman avustajaa. Kurvi kertoo käyneensä baarin wc:n invakopissa vessassa ja pyytäneensä käsipaperia muilta vessassa olleilta, koska se oli ainoa asia, johon hän ei ylettänyt.
– Seuraavalla kerralla minut käännytettiin baarin ovelta, koska minulla ei ollut mukana avustajaa. Joku oli antanut baarille palautetta siitä, että olin pyytänyt vessassa apua. Olisin tervetullut baariin ystävän tai avustajan kanssa, mutta en yksin. Selvitämme asiaa parhaillaan yhdessä Lyhytkasvuiset ry:n kanssa.
Kurvin mielestä baari rikkoi yhdenvertaisuuslakia, YK:n vammaissopimusta ja ihmisoikeuksia.
– Jouduin kääntymään ovella täyden terassin edessä, ja se oli nöyryyttävää. Ei ketään saisi syrjiä. Tässäkin tapauksessa on vain ajateltu standardimitoitettuja ihmisiä siinä, miten paperit ja käsidesit on sijoiteltu.
Parempaa viestintää ja pieniä tekoja
Kaikissa paikoissa esteettömyydestä ei pidetä huolta, vaikka tilat löytyisivätkin.
Elina Kurvi muistaa yläasteensa wc:n. Sitä käytettiin siivoojien varastona, koska koulussa ei ollut opiskellut pitkään aikaan henkilöä, joka olisi tarvinnut esteetöntä vessaa. Kurvi kävi vessassa siivouskärryjen ja paperipyyhkeiden keskellä.
Esteettömyysasiantuntija Ella-Riikka Isometsä Riesa Consultative oy:stä tunnistaa Kurvin wc-kokemuksen. Jos esteettömän vessan käyttäjiä ei näy, tila halutaan ehkä hyödyntää muuten. Sitäkään ei välttämättä tunnisteta, miksi tilassa on oltava vapaata tilaa riittävän paljon.
Riesa Consultative oy on esteettömyyden ja yhdenvertaisuuden edistämiseen keskittyvä konsulttiyritys, joka tekee muun muassa esteettömyysselvityksiä ja konsultoi tapahtumanjärjestäjiä esteettömyydestä. Yritys on auttanut muun muassa Flow-festivaalin järjestäjiä esteettömyyskysymyksissä.
Isometsä pitää positiivisena sitä, että esteettömien vessojen määrä on lisääntynyt Suomessa.
– Vessoihin myös pääsee. Ovi on riittävän leveä ja sisällä on riittävän suuri tila. Mutta se ei riitä, pitää myös pystyä toimimaan.
Suurimmat haasteet liittyvät siihen, miten vessan ydintoiminnot on aseteltu ja siihen, löytyvätkö vessasta kaikki apuvälineet, onko oheistarvikkeet asennettu oikealle korkeudelle ja onko vessassa asiointi turvallista. Vessasta tulee löytyä myös tarvittavat hälytyspainikkeet ja tukikaiteet.
Isometsän mukaan täysin esteetöntä ja kaikille sopivaa vessatilaa on vaikea löytää. Hän ei ole nähnyt Suomessa yhtäkään vessaa, josta ei löytyisi huomautettavaa.
Yksi huomionarvoisista seikoista julkisissa vessoissa on pukeutumistason puute. Taso auttaisi paitsi pukeutumisessa, myös liikuntarajoitteisten aikuisten ja lasten vaippojen vaihtamisessa. Ilman tasoa vaihtoehdot ovat epähygieeniset: vaihtaa vaippa lattialla tai jättää se vaihtamatta.
Epävarmuus sopivan vessan saatavuudesta voi rajoittaa elämää. Jos sellaisesta ei ole tietoa, voi joutua jäämään kotiin.
– Tunnen henkilöitä, jotka suunnittelevat aikataulut sen mukaan, ettei vessassa tarvitse käydä. Käydään vessassa kotona ja rajoitetaan juomista, kunnes pääsee taas kotona vessaan, sanoo Isometsä.
Ongelman voisi ratkaista paremmalla viestimisellä.
– Vammattomat eivät ehkä mieti sitä, että joidenkin on selvitettävä ravintolaan lähtiessään, onko siellä heille sopivat tilat. Esteettömästä wc:stä voisi kertoa vaikka verkkosivuilla ja laittaa siitä kuvan. Sen avulla asiakas voi arvioida, pystyykö siellä toimimaan.
Invavessan tarve ei aina näy päällepäin
Suomen Akatemian tutkijatohtori Tiina Vaittinen Tampereen yliopistosta muistuttaa, että tarve invavessan käyttöön ei aina näy ulospäin. Esteettömyys yhdistetään helposti liikuntakykyyn, vaikka taustalla voi olla vaikkapa sairaus, joka ei rajoita liikkumista.
– Se on ongelmallista. Holtittomasti ja ennakoimattomasti toimiva suoli tai rakko aiheuttaa valtavan määrän haasteita sellaisessa julkisessa tilassa, jossa ei ole riittävästi oikein varusteltuja vessoja saatavilla.
Vaittinen tutkii parhaillaan aikuisten vaippoja teknologiana, kulutushyödykkeenä, jätteenä, etuoikeutena sekä eriarvoisuuden lähteenä.
Nuorikin ihminen voi tarvita vaippaa esimerkiksi inkontinenssin vuoksi. Pyyntö avata kauppakeskuksen lukossa olevan invavessan ovi ei ole helppo tehtävä, jos vaipan käyttöön liittyy häpeää ja pelkoa siitä, että pyyntö kyseenalaistetaan.
Ostarin pikkuisissa vessakopeissa vaipan vaihtaminen taas voi olla hankalaa.
– Jos kaikissa “tavallisissa” vessoissa olisi bidee-suihkut, riittävästi tilaa vaipanvaihtoon ja hyvät, riittävän kokoiset roskikset kaikille sukupuolille, osa nyt invavessoja tarvitsevista voisi käyttää niitä, Vaittinen sanoo.