Hyppää sisältöön

Tuomo Erosen piha itärajan tuntumassa on vetovoimainen perhospaikka – bongauksia on kertynyt jo liki 600 perhoslajin verran

Perhoskesä on ollut hyvä ja syksy tuo vielä vaellusperhosia varsinkin itärajalle. Perhosharrastaja kartuttaa tietoa ympäristön muutoksista. 

Tuomo Erosen sadat perhoset
Tuomo Erosen sadat perhoset

Pihlajanorsu, isonokkosperhonen, aaltoritariyökkönen ja sadat muut perhoset ovat liihottaneet Tuomo Erosen valorysiin tänä vuonna.

Kaiken kaikkiaan Tuomo Eronen on havainnut 583 perhoslajia kotikunnassaan Pohjois-Karjalan Tohmajärvellä 5 vuoden aikana.

Tänä vuonna havaintoja tulee yli 500 lajista. Oma piha vaaran laella, peltojen ympäröimässä maisemassa lähellä itärajaa on vetovoimainen perhospaikka. Nikunvaaralle saapuvat niin harvinaisuudet kuin tavanomaisetkin perhoset.

– Viime viikolla puoliso kysyi mikä toukka kukkapenkin asterissa mönkii ja sehän oli asterikaapuyökkösen toukka. Yksikään perhonen ei ole ylitse muiden, vaan ne ovat kaikki hienoja. Jokainen on vähän erilainen, näkee Eronen.

Viiden harrastusvuoden aikana Tuomo Eronen on saanut moneen kertaan huomata, että luonto yllättää. Kun hän arveli saavansa kasaan 100 lajia, niitä tulikin moninkertaisesti. Ja lajikirjo on vain kasvamassa vaeltavien perhosten myötä. Osittain suuri määrä kertoo myös harrastukseen heittäytymisestä.

Tuvan pitkä pöytä on täynnä perhosia. – Vaimo on jo tottunut tähän, Tuomo Eronen väittää. Kuva: Tanja Perkkiö / Yle

– Olen ollut ahkera. Sellaiset 700–800 tuntia olen tehnyt hommia perhosten parissa vuodessa, siitä voi laskea työtunteja kun ne ovat noin sadan päivän aikana, Eronen nauraa.

Hän kertoo olevansa ihmisenä keräilijätyyppiä ja siksi perhoset veivät mukaansa. Hiirenkorville selattu perhoskirja on menettänyt kantensa ja osan lehdistään selailun seurauksena. Tähän pöytäraamattuun on listattu yli 1000 päivä- ja yöperhosta, jotka Suomesta on mahdollista tavoittaa.

Tuomo Eronen ei yleensä levitä perhosia esille, hänen tapansa "säilytykseen" on kuvaaminen. Tässä aaltoritariyökkönen. Kuva: Tanja Perkkiö / Yle

Vielä riittää Erosella tuleville kesille tekemistä. Hän ihailee kirjan kuvia ja vertaa niitä itse ottamiinsa kuviin, nähden hyönteiset perhosihmisen silmin.

– Tunturimittarit rivissä, tässä on kuin erilaisia pipomalleja.

Suomen luonnon päivänä elokuun lopussa Tuomo Erosen virittämään valorysään jäi lounaanmorsiusyökkönen. Se oli ensimmäinen kerta kun laji tavattiin Tohmajärvellä. Samalla siitä tuli Erosen Tohmajärvi-laji numero 583.

Kuvassa vasemmalla elokuun lopussa ensi kertaa Tohmajärveltä havaittu lounaanmorsiusyökkönen ja vasemmalla hukkavaellusyökkönen, harrastajien slangilla "armi". Kuva: Tanja Perkkiö / Yle

Uusia lajeja tulee jatkuvasti, se on osa ilmaston ja ympäristön muutosta.

Syksyllä saapuvat myös vaellusperhoset, jotka eivät lisäänny Suomessa. Ne ovat aina kuriositeetteja, mutta hieno lisä harrastukseen.

Siniritariyökkösiä on lentänyt viime viikoilla todella runsaasti. Eronen on pohtinut myös perhosharrastuksen eettistä puolta. "Näistä ei saa tietoa muuten kuin keräämällä niitä. Ajattelen, että jos sadoista siniritareista osa päätyy valorysiin, se on niiden karma. Suurin osa päätyy kuitenkin vaikkapa pohjanlepakoiden ravinnoksi." Kuva: Tanja Perkkiö / Yle

– Vaelluslajit voivat tulla tänne tuulien mukana Afrikasta, Ukrainasta, Siperiasta, tuulista riippuen. Se on kiehtovaa, miten kaukaa perhonen voi lentää.

Niittylajit ovat elinympäristöjen katoamisen myötä tiukilla, mutta muutokset ovat muuten melko hitaita, arvioi Eronen.

Tämä kesä on suosinut perhosia, moni on kiinnittänyt huomiota vaikkapa runsaisiin suruvaippojen määriin.

– Monesta perhosesta tuli tänä vuonna toinen sukupolvi, se kertoo suotuisasta vuodesta. Jos nyt vielä lämpenisi, niin perhosvuosi jatkuisi, fiilistelee Eronen.

Haapakiitäjä on himoittu saalis perhosharrastajien keskuudessa. Kuva: Tanja Perkkiö / Yle

Eronen säilöö perhoset kamerallaan ja tekee kuvakokoelmia omaksi ja muiden iloksi. Joitakin harvinaisuuksia hän on säilönyt pakastimeen, jos joku toinen harrastaja haluaisi ne neulata esille. Haapakiitäjä ja isonokkosperhonen eivät ole jokaviikkoisia kävijöitä, joten niillä on paikkansa pakasterasiassa. Mutta myös näennäisen yksivärisillä perhosilla on lumonsa.

– Moni ihailee, kun pääsee näkemään vaatimattoman perhosen läheltä. Kiiltävät kuviot ja sävyt erottuvat.

Hämmästyttävä monimuotoisuus leimaa perhosmaailmaa.

Oletko huomannut perhosten lisääntyneen tai vähentyneen? Tai tehnyt erikoisia havaintoja? Keskustele aiheesta ja uutisesta. Keskustelu on avoinna 5.9. klo 22 saakka.

Lue myös:

Lämmin syksy uhkaa perhosten selviytymistä kevääseen, kertoo tuore tutkimus

Suomesta löytyy nyt jatkuvasti uusia perhoslajeja, joita ilmaston lämpeneminen houkuttelee pohjoiseen

Suosittelemme sinulle