Pienten paikkakuntien pelastuslaitoksilla ei ole riittävästi henkilökuntaa, mikä heikentää yksiköiden lähtövalmiutta. Etenkin suurten tulipalojen sattuessa paloa sammuttamaan tarvitaan enemmän henkilöstöä.
Viime perjantaina ja lauantaiaamuna Kärsämäellä syttyi tulipalo, jossa tuhoutui kaksi piharakennusta ja yksi asuinrakennus. Ensimmäiset yksiköt saapuivat paikalle 27 minuutissa naapurikunnista Pulkkilasta ja Haapajärveltä.
Kun Kärsämäellä on tulipalo, hälytyksen saavat aina myös niin sanotut varmistavat yksiköt Haapajärvellä ja Pulkkilassa.
Jokilaaksojen pelastuslaitoksen pelastusjohtaja Jarmo Haapanen arvioi, että paikalle olisi ehditty noin 10 minuutissa, jos paikkakunnan oma yksikkö olisi saatu liikkeelle.
– Syitä ei ole vielä ehditty selvittää. Ainakaan vielä ei ole tiedossa, että taustalla olisi esimerkiksi vikaa laitteistossa tai tekniikassa, sanoo Haapanen.
Joskus pelastusyksikkö voi olla hälytyksen sattuessa suorittamassa toista tehtävää, eikä siksi pysty vastaamaan tehtävään, mutta Kärsämäen tapauksessa näin ei ollut.
Paikkakunnalla on pelastusjohtajan mukaan ollut aiemminkin ongelmia toimintavalmiudessa, ja viikonlopun tapaukseen on reagoitu.
– Siellä on nyt viime lauantaista eteenpäin ollut yksi vakinainen palomies valmiudessa ympäri vuorokauden. Tämä on hätäensiapua tilanteeseen, ja loppuvuodelle joudumme varmasti miettimään lisätoimenpiteitä.
Sopimuspalokuntien merkitys pelastustoimissa on valtaisa
Pelastustoimen ja hätäkeskustoiminnan yksikönjohtaja Pasi Ryynänen sisäministeriöstä kertoo, että lähtövalmiudessa on ollut ongelmia pienillä paikkakunnilla jo pidempään.
– Sopimuspalokuntiin ei riitä jäseniä, ja tämä ongelma koskee etenkin pieniä ja harvaan asuttuja paikkakuntia. Suomessa on lisäksi vakinaista henkilöstöä koskeva pelastajapula, kiteyttää Ryynänen.
Sekä Ryynäsen että pelastusjohtaja Haapasen mielestä henkilöstöpulan taustalla on monia syitä: nuorten ihmisten poismuutto pienistä kunnista, varallaolosopimusten irtisanominen, ihmisten lisääntyneet vapaa-ajan harrastukset ja työelämän kasvavat vaatimukset.
Ryynäsen mukaan etenkin päivällä sattuvat hälytystilanteet ovat sellaisia, joihin on vaikeaa saada pelastajia. Tämä johtuu siitä, että palokuntalaiset ovat päiväsaikaan muualla töissä.
– Jatkuvan välittömän valmiuden ylläpitäminen on todella kallista. Paloasemilla, joissa tehtäviä tapahtuu vuositasolla vain vähän, ei välttämättä ole tarkoituksenmukaistakaan pitää yllä jatkuvaa valmiutta, sanoo Ryynänen.
Suomen sopimuspalokuntien liiton toiminnanjohtaja Ari Maskonen muistuttaa, että palon sattuessa sopimuspalokuntien jäsenien paikallisella tietämyksellä voi olla merkittävä hyöty.
– Hälytysvalmiudesta on aina syytä olla huolissaan. Lähtövarmuuden varmistaminen on pelastustoimen vastuulla, ja sitä vastuuta jaetaan sopimuksin sopimuspalokuntiin, sanoo Maskonen.
Maskosen mukaan ei ole täysin mahdotonta, että palon sattuessa palokunta ei tulisikaan sammuttamaan sitä.
– Kärsämäen tapauskin näyttää, ettei se ole täysin mahdotonta. Mutta on tehtävä kaikki mahdollinen, että lähtövarmuus voidaan pitää yllä. On kyse myös suunnittelusta, eli miten, millä kokoonpanolla ja millaisiin tilanteisiin hälytetään eri palokuntia, kiteyttää Maskonen.
Lue lisää:
Mitä ajatuksia juttu herättää? Voit keskustella aiheesta Yle-tunnuksella 6. syyskuuta klo 23:een saakka.