Yhdenvertaisuusvaltuutettu Kristina Stenman on huolissaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kohdistuvasta häirinnästä ja vihasta. Hän on ottanut asiaan kantaa (siirryt toiseen palveluun) tänään.
Erityisen huolestuttavia ovat hänen mukaansa viestit nuorten kokemasta häirinnästä, syrjinnästä ja väkivallan pelosta.
– Nyt on ollut julkisuudessa esillä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kohdistunut häirintä monella paikkakunnalla Pride-kulkueiden tai -viikkojen yhteydessä. Lisäksi on noussut esille, että lapset ja nuoret kokevat kiusaamista tai häirintää seksuaali- tai sukupuoli-identiteettinsä takia, Stenman sanoo.
Kaksi alaikäistä räjäytti omatekoisen pullopommin Pride-kulkueen lähellä Savonlinnassa elokuun loppupuolella. Aiemmin kesällä kotitekoinen pullopommi räjähti lähellä translapsia- ja nuoria käsittelevää keskustelutilaisuutta Lapualla.
Oslossa kaksi ihmistä kuoli ja kaksikymmentä haavoittui ammuskelussa homobaarin ulkopuolella kesäkuisen Pride-viikon aikaan.
Lähes kaikki suomalaiset Pride-tapahtumien järjestäjät kertovat kohdanneensa häirintää tai ilkivaltaa. Kouluterveyskyselyn (siirryt toiseen palveluun) mukaan iso osa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvista nuorista on kokenut syrjintää ja fyysistä uhkaa.
Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin on Stenmanin mukaan kohdistettu vihaan myös julkisessa keskustelussa.
Lisäksi esimerkiksi Pride-liputuksen tarpeellisuus on kyseenalaistettu. Keskusteluissa nousee usein esiin ajatus, että yhdenvertaisuus tarkoittaa kaikkien samanlaista kohtelua.
Stenman huomauttaa, että sama kohtelu ei aina takaa yhdenvertaisuutta, vaan syrjinnän vaarassa olevia ihmisryhmiä voidaan tukea erityistoimenpiteillä. Sellainen on esimerkiksi Pride-liputus, joka osoittaa näkyvästi tukea vähemmistöille.
Kuntien ja koulujen pitää edistää yhdenvertaisuutta
Yhdenvertaisuusvaltuutettu halusi kannanotollaan muistuttaa, että työnantajilla, koulutuksen järjestäjillä ja viranomaisilla on lakisääteinen velvollisuus edistää yhdenvertaisuutta ja rakentaa toimintamallit häirintään puuttumiseen.
– Erityisesti lasten ja nuorten kanssa on tärkeä miettiä, että toiminta on sellaista, että jokainen kokee olevansa turvassa, nähty ja hyväksytty, Stenman toteaa.
Homo- ja transfobiseen häirintään ja syrjintään pitää hänen mukaansa puuttua tehokkaasti ja viipymättä.
Syrjintä seksuaalisen suuntautumisen perusteella kielletään yhdenvertaisuuslaissa.
– Ajoittain käy ilmi, että yhdenvertaisuussuunnittelua ei ole tehty asianmukaisesti ja toimintamalleja syrjintään puuttumiseen ei ole, Stenman sanoo.
Yhteydenottoja tulee harvakseltaan
Yhdenvertaisuusvaltuutettu saa melko vähän seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin liittyviä yhteydenottoja, vaikka tutkimukset ja kyselyt kertovat syrjinnästä.
– Se jää osittain piiloon. Se johtuu osittain varmaankin siitä, että ollaan totuttu kiusaamiseen ja häirintään. Koetaan ehkä, että yhteydenotto viranomaisiin ei auta, Stenman sanoo.
Hän arvelee, että lisäksi yhdenvertaisuuslaki ja tavat puuttua syrjintään voivat olla vieraita.
Tämän vuoden aikana seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvät yhteydenotot ovat kuitenkin lisääntyneet hieman.
Yhdenvertaisuusvaltuutetulle on kerrottu esimerkiksi epäasiallisesta kohtelusta kouluissa tai työpaikoilla. Koulutuksen järjestäjät eivät esimerkiksi ole puuttuneet kiusaamiseen tai häirintään ja koulun henkilökunnan kommentit ovat olleet epäasiallisia. Vuokranantaja on kieltäytynyt vuokraamastta asuntoa samaa sukupuolta olevalle parille.
Yhdenvertaisuusvaltuutettu voi pyytää vastapuolelta selvitystä ja tarvittaessa tehdä kannanoton asiasta, jos syrjintää kohdannut ottaa häneen yhteyttä.
Hän voi myös edistää sovintoa syrjivän tahon ja syrjityn henkilön välillä. Siihen kuuluu yleensä hyvitys, anteeksipyyntö ja sitoutuminen syrjinnän lopettamiseen.
– Mielestäni on todella tärkeää, että joillain paikkakunnilla on noussut esiin käytös, jota ei pitäisi hyväksyä missään, Stenman toteaa.