Huonekaluliikkeissä ja kirppareilla riittää näinä viikkoina vilskettä, kun opiskelijat hankkivat mööpeleitä uusiin koteihinsa.
Mutta kannattaako opiskelijan muuttaa yksiöön vai perustaa kommuuni, jossa olisi tarjolla samanhenkistä seuraa jokaisena vuorokauden tuntina?
Kommuuniasumisesta väitöskirjaansa tekevä Anna Heinonen muistuttaa, että saman katon alla asuminen eroaa oleellisesti muista kaveruussuhteista.
– Kommuunissa asuessa kavereistaan oppii tietämään sellaisia asioita joihin ei tavallisesti törmää, Anna Heinonen sanoo.
Yhteisen katon alla asuessa vessakäynnit ja suihkussa lotraamiset ovat myös muiden asukkaiden tiedossa. Heinonen nimittää tätä arkista hyörinää intiimiksi keholliseksi tiedoksi, jonka kommuunissa asujat väistämättä jakavat keskenään.
Ystävyyssuhteissa on eroja
Anna Heinonen asuu itsekin kommuunissa. Väitöstutkimusta tehdessään hän muutti väliaikaisasukiksi kahteen kommuuniin, ja havainnoi siellä kotien arkea.
Vaikka arjen jakaminen yhdistää kaikkia kommuuneissa asuvia, eri kommuuneissa ystävyyssuhteiden syvyys vaihtelee.
Joissain kommuuneissa kämppikset vain asuvat saman katon alla käytännön syistä. Toisissa kommuuneissa asukkaiden välillä voi olla hyvinkin syvällisiä ystävyyssuhteita: asukkaat saattavat jakaa samat elämänarvot, ja he voivat käydä yhteisissä harrastuksissa myös kodin ulkopuolella.
– Heidän välillään ystävyys saattaa jatkua vielä senkin jälkeen, kun he ovat muuttaneet erilleen.
Osa Heinosen haastattelemissa kommuuniasujissa ovat päätyneet elämään muiden kanssa anarkististen tai feminististen näkemysten innoittamana.
– Suurimmalla osalla haastatelluista ei kuitenkaan ollut valinnalleen mitään aatteellista perustaa. Toki hekin haluavat usein herätellä keskustelua siitä, että miksei näinkin voisi asua.
Yhteisasumista siivittää isompi kulttuurillinen muutos
Anna Heinosen mukaan yhteisasumisen yleistyminen kertoo isommasta kulttuurillisesta muutoksesta. Suomalaiset ovat alkaneet hakemaan ihmissuhteisiinsa monimuotoisuutta.
Aiemmassa perhekeskeisessä kulttuurissa arki jaettiin yhdessä parisuhdekumppanin kanssa. Nykyään arjen jakaminen muidenkin kuin seurustelukumppanin kanssa on mahdollista.
– Yhteiskunta on muuttunut yksilökeskeisempään suuntaan, ja ihmisillä on enemmän vaihtoehtoja rakentaa sellaista elämää kuin he itse haluavat.
Vapautumisesta kertoo myös se, että avoimessa suhteessa tai polyamorisessa suhteessa eläminen ei ole enää maailman suurin tabu.
Asunnot on suunniteltu perheille, ei kommuuneiksi
Vaikka perinteinen parisuhdemalli onkin himpun rapautunut, se ei vielä näy arkkitehtuurissa. Asunnot suunnitellaan yhä perinteisen perhemallin ympärille. Jotkin huoneista ovat leimallisesti lastenhuoneita, ja asunnoista löytyy yleensä myös yksi vanhempien makuuhuoneeksi mielletty tila.
Mutta eivät opiskelijoille suunnitellut solu-asunnotkaan välttämättä ole suunniteltu yhteisöllisiä tarpeita ajatellen.
– Opiskelijat eivät välttämättä viihdy solu-asunnoissa, koska asunnon muoto ei ole mitenkään kodikas. Kodinomaisuus syntyy sekä asunnon muodosta että ihmisten välisestä läheisyydestä, ja juuri tätä kodinomaisuutta ihmiset lähtevät kommuuneista hakemaan.
Siksi myös työssäkäyvät aikuiset hakeutuvat yhä useammin asumaan kommuuniin.
Puoli seitsemän kävi tutustumassa tamperelaiseen Nekalandian kommuuniin, jossa asuu työssäkäyviä aikuisia, pari lasta ja kaksi koiraa.