Hyppää sisältöön

Pohjoisessa etsitään syitä saamelaismiesten itsemurhille – keskustelua pyritään herättelemään runon keinoin

Saamelaismies tekee itsemurhan selvästi muita todennäköisemmin. Itsemurhariskiä on pyritty ehkäisemään monin tavoin. Utsjokelainen runoilija julkaisi runokirjan, joka on toiminut keskustelun avaajana.

Tutkimusten mukaan saamelaisten itsemurhariski on arviolta kaksinkertainen valtaväestöön verrattuna, kertoo saamelaisten psykososiaalisen tuen yksikön hankejohtaja ja lääkäri Heidi Eriksen.

Täysin vedenpitävästi määrää tosin on mahdotonta sanoa, sillä etnisiteettiä ei voi rekisteröidä näiden lukujen yhteydessä. Aihetta on vuosien saatossa tutkittu esimerkiksi Ruotsin Saamenmaalla, jossa yksi kolmesta nuoresta saamelaisesta poronhoitajasta on harkinnut itsemurhaa. Heidi Eriksenkin toteaa, että laskettuaan tuttavapiiristään tietämänsä tapaukset on niiden määrä varsin suuri.

Tekemistä siis riittää. Yhteisössä on jo ennestään valmisteltu suunnitelma itsemurhien ehkäisyyn. Lisäksi saamelaisten totuus- ja sovintokomission aloittamisen vauhdittamana käynnistyi saamelaisen psykososiaalisen tuen yksikön toiminta, joka on itsenäinen organisaatio.

Lääkäri Heidi Eriksen tuntee saamelaisyhteisön kipukohdat ja on työskennellyt monin tavoin eri projekteissa saamelaisten tekemien itsemurhien estämiseksi. Kuva: Kirsti Länsman / Yle

– Meillä on paljon tekemistä, jotta pääsemme auttamaan näitä ihmisiä, perheitä ja läheisiä, jotka kärsivät itsemurha-ajatuksista, mielenterveysongelmista tai muista sosiaalisista haasteista, kertoo Eriksen.

Se, ettei kaikki ole kunnossa, voi näkyä ulospäin pidemmän aikaa. Toisaalta jokin asia voi vetää maton alta aivan yhtäkkisesti. Syitä itsetuhoisuudelle on hankala arvioida yleisesti, mutta Eriksen nostaa erityisesti menettämisen esiin. Esimerkiksi juuri saamelaista poronhoitajaa ajatellen poronhoidon haasteet, vaikeat vuodet tai porojen menettäminen voi olla käänteentekevä pettymys.

– Se voi olla porot, se voi olla puoliso, se voi olla työ, mikä vain. Ihminen itse antaa menetykselleen sellaisen arvon, ettei näe enää tulevaisuutta.

Tutkimusten mukaan itsemurha traumatisoi länsimaisessa kulttuurissa keskimäärin 6–10 henkilöä. Saamelaisyhteisössä luku on monikymmenkertainen, sillä perheet ovat suuria ja yhteisö pieni.

Runoilija kysyy, onko ihmisen pakko kärsiä

Myös runoilija-kirjailija Inger-Mari Aikio on nähnyt lähipiirissään riipivää surua, jonka itsetuhoisuus ja itsemurha voivat tuottaa. Pitkään hän on pohtinut, että aiheesta olisi syytä kirjoittaa. Teksti voisi olla tukena keskustelulle.

Kesällä lopulta julkaistiin Aikion runokirja Otne lea mu maŋimuš beaivi (Tänään on minun viimeinen päiväni). Kirjan runoissa Aikio käsittelee itsemurhaa tekijän, tämän lähipiirin ja kyläläisen näkökulmasta.

Jos elän, aiheutan murhetta. Jos kuolen, no – nii-in… Jos vain vaeltaisin tunturiin, tyhjin käsin, kauemmaksi ja kauemmaksi. Kuinka monta päivää maa olisi jalkojeni alla?

Otne lea mu maŋimuš beaivi (2022), Inger-Mari Aikio

Usein saatetaan ajatella, että henkilö, joka on valinnut surmata itsensä, ei välitä enää muiden ihmisten tunteista ja hän satuttaa teollaan muita. Runoissaan Aikio pohtii kuitenkin näitä kysymyksiä tekijän silmin. Hän toteaa, että on helppo sanoa jokaiselle löytyvän apua, mutta kaikille apu ei ole riittävää.

Runoilija Inger-Mari "Ima" Aikio lukemassa runoa.
Inger-Mari Aikio julkaisi vastikään runokirjan, jonka hän on kirjoittanut itsemurhan tekijän silmin. Runojen lukeminen voi auttaa vaikean keskustelun avaamisessa.

Runojen avulla kohti keskustelua

Inger-Mari Aikion runokirja on toiminut julkaisustaan lähtien useiden keskustelutilaisuuksien tukena, kuten Aikio toivoikin. Kun aihe on kipeä ja siitä on vaikea keskustella, voi runojen rohkaisemana asiasta syntyä keskusteluja. Aikion mukana keskustelutilaisuuksissa on ollut saamelaisen psykososiaalisen tuen yksikkö Uvja.

– Tavoitteena on löytää ihmisten tunteille sanoja. Toivon, että kirja saa ihmiset keskustelemaan. Tämä aihe on kuin karhu, ihmiset pelkäävät sitä, Aikio kuvailee.

Lääkäri Heidi Eriksen toivoo, että avoin keskustelu voisi vähentää itsemurhiin liittyvää häpeää. Yhdessä keskustelu voi avata uusia ovia ja antaa voimaa haastavan asian käsittelyyn.

– Niin itsemurha menettää voimansa ja tulee tunne, että se ei ole asia, jolle emme voisi mitään. Sen sijaan yhteistyö voimaannuttaa ihmisiä ja meillä on mahdollisuus muuttaa asioita, sanoo Eriksen.

10.9. vietetään kansainvälistä itsemurhien ehkäisypäivää, jonka tarkoitus on tarjota toimia itsemurhien ehkäisemiseksi ja lisätä tietoisuutta aiheesta.