Hyppää sisältöön

Analyysi: Turkki vaati Suomea arvioimaan luovutuspäätöksiä uudelleen, mutta oikeusvaltion kädet ovat sidotut ja taipuminen laitonta

Oikeusministeriöstä on jo ilmoitettu Turkille, että päätöksiä ei muuteta. Luovutusasioissa viimeinen sana on korkeimmalla oikeudella, kirjoittaa Ylen rikos- ja oikeustoimittaja Tuomas Rimpiläinen.

Turkin tekemät luovutuspyynnöt on jatkossakin ratkaistava tarkasti lakien ja ihmisoikeusvelvoitteiden mukaisesti, jotta oikeusvaltion kilpeen ei tule kupruja. Kuva: Yle/Johan Gullmets

Turkin esittämä kielteisten luovutuspyyntöjen uudelleenarviointi ei johda toimenpiteisiin Suomessa. Yksinkertainen syy on se, että Turkin pyytämä uudelleenarviointi olisi lain vastaista.

Laki rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta määrää, että jos oikeusministeriö hylkää luovutuspyynnön, päätöksestä ei voi valittaa.

STT uutisoi torstaina, että Turkki on kesän aikana pyytänyt Suomea arvioimaan uudelleen kuusi oikeusministeriön tekemää kielteistä luovutuspäätöstä.

Sinänsä kansainvälisten oikeusapupyyntöjen uudelleenharkintapyynnöt eivät ole tavattomia. Oikeusministeriö vastaanottaa tällaisia pyyntöjä aika ajoin eri maista.

Oikeusministeriön erityisasiantuntija Sonja Varpasuo viestitti Ylelle torstaina iltapäivällä, että lopullisten päätösten uudelleen avaamisen estää jo yleinen periaate oikeusvoimaisesti ratkaistujen asioiden pysyvyydestä sekä rikosoikeudellinen ne bis in idem -periaate.

Ne bis in idem tarkoittaa ”ei kahdesti samassa asiassa”, eli kertaalleen ratkaistua asiaa ei voi ratkaista uudelleen samalta pohjalta.

– Lopullisen päätöksen avaaminen saattaisi tulla kysymykseen, jos asiassa esitettäisiin kokonaan uutta selvitystä, joka olisi voinut olennaisesti vaikuttaa päätökseen, Varpasuo kertoo.

Turkin uudelleenarviointipyynnöt eivät Varpasuon mukaan sisällä tällaisia uusia selvityksiä.

Turkki kiristää Nato-jäsenyyden avulla

Turkki on lähettänyt uudelleenarviointipyyntönsä sen jälkeen, kun Suomi ja Turkki allekirjoittivat 28. kesäkuuta Madridin Nato-huippukokouksessa ”yhteisymmärrysasiakirjan”. Allekirjoituksen jälkeen Turkki virallisesti hyväksyi Suomen Nato-jäsenyyden etenemisen.

Painostus ja erilaisten etujen veivaaminen ei loppunut siihen.

Arvatenkin Suomen ja Turkin välillä käydään kuumeisesti neuvotteluja – kauppaa voisivat jotkut sanoa – siitä, mitä Turkille voi tarjota, jotta se ei estäisi tai viivyttäisi Suomen Nato-jäsenyyttä.

Näihin neuvotteluihin liittyy elimellisesti myös Ruotsi ja sen ratkaisut. Molemmissa maissa onkin syytä vetää selvät rajat niiden asioiden välille, joista voidaan neuvotella ja joista ei voi neuvotella.

Lainvoimaiset päätökset tai ylipäänsä rikosperusteiset luovutusasiat kuuluvat kategoriaan, josta ei voi neuvotella.

Ministerillä ratkaisuvaltaa luovutusasioissa

Luovutusasioissa ratkaisuvaltaa on toki myös poliitikoilla. Luovutuspyynnön ratkaisee virkamiesesityksestä oikeusministeri, mutta hänen kätensä ovat lainsäädännön sitomat. Oikeusministeriö voi yksin ainoastaan hylätä luovutuspyynnön.

Jos pyyntöä ei ole ilmiselvästi hylättävä, oikeusministeriön on pyydettävä keskusrikospoliisia tutkimaan asia. Jos luovutettavaksi pyydetty vastustaa luovutusta, oikeusministeriön on pyydettävä asiassa korkeimman oikeuden lausunto.

Jos korkein oikeus katsoo, että luovutukselle on este, luovutuspyyntöön ei saa suostua.

Vaikka ministerillä on rooli luovutuspäätösten käsittelyssä, on selvää, että Suomen kaltaisessa oikeusvaltiossa minkäänlaiselle poliittiselle sekaantumiselle luovutusasioissa ei ole sijaa.

Oikeusministeriössä oltiin epäilemättä jo Madridin kokouksen aikaan tietoisia siitä, että Turkki on sitomassa kansainvälisiä oikeusapupyyntöjä ja luovutuspyyntöjä osaksi ”yhteisymmärrysasiakirjan” henkeä.

Anna-Maja Henriksson (r.) kommentoi asiaa heti Madridin kokousta seuranneena päivänä Ylelle. Henrikssonin mukaan jatkossakaan mitään poliittista harkintaa ei luovutusasioissa tehdä, vaan Suomi tekee luovutuspäätöksensä lain ja kansainvälisten sopimusten mukaisesti. Samaa on korostanut tasavallan presidentti Sauli Niinistö.

Näiden vakuuttelujen on syytä pitää, jos Suomi aikoo pitää kiinni maineestaan tinkimättömänä oikeusvaltiona.

Suomen ja Turkin kahdenväliset suhteet ovat perinteisesti olleet hyvät – tai ainakin kanssakäyminen on ollut aktiivista. Turkissa tuskin on harhakuvitelmia siitä, että Suomi yhtäkkiä alkaisi käydä kauppaa luovutusasioiden ratkaisukäytännöillä.

Kesän aikana tulleet uudelleenarviointipyynnöt voivat olla vain yksi keino edetä kohti tavoitteita laajalla rintamalla. Todelliset tavoitteet voivat olla jossain muualla, vaikka juuri nyt ruuvia kiristetäänkin tässä asiassa.

Ehdotonta luovutuskieltoa Turkkiin ei ole

Uudelleenkäsittelypyyntöjen lisäksi Turkki on esittänyt kesällä yhden uuden luovutuspyynnön, joka arvioidaan samoin kriteerein kuin aiemmatkin päätökset. Oikeusministeriö ei kerro keskeneräisen asian yksityiskohtia.

Nämä asiat Suomi ratkaisee kansainvälisen oikeuden, kansainvälisten sopimusten ja Suomen lainsäädännön mukaisesti. Prosessia tarkkailee paitsi suomalainen media myös kansainvälinen yhteisö.

Ainakaan EU:ssa ei haluta nähdä tilannetta, jossa Turkki onnistuisi painostuksella muuttamaan jäsenmaan oikeudellisia ratkaisukäytäntöjä.

Samaan aikaan on syytä muistaa, että Turkki ei ole missään luovutuskiellossa. Suomikin on luovuttanut rikoksesta epäiltyjä Turkkiin tapauksissa, joissa se on saanut takeet luovutettavan pääsystä moderniin vankilaan, jossa ihmisoikeuksia ei poljeta.

Luovutuspyyntöjen lisäksi Turkki on pyytänyt Suomelta oikeusapua useissa tapauksissa. Esimerkiksi Tampereella on vireillä oikeusapupyyntö, jossa Turkki vaatii tampereenturkkilaisen miehen kuulemista rikosasiassa, joka koskee väitettyä presidentti Recep Tayyip Erdoğanin kunnian loukkaamista.

Pirkanmaan käräjäoikeus on jo kahdesti aiemmin hylännyt pyynnön, koska rikosprosessi rikkoo ihmisoikeuksia. Kolmas oikeusapupyyntö tuli sen jälkeen, kun Erdoğan oli keväällä asettunut vastustamaan Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyttä, joten myös sen voi nähdä osana Turkin painostavaa neuvottelutaktiikkaa.

Rikosasiassa on kyse Turkin rikoslain pykälästä, joka suojelee presidentti-instituution kunniaa. Tällainen pykälä ei kuulu avoimeen demokratiaan, jossa päinvastoin on tavattu lähteä siitä, että vallankäyttäjää saa arvostella rajummin sanakääntein kuin tavallista kansalaista.

Kun ensimmäinen oikeusapupyyntö saapui vuonna 2019, Pirkanmaan käräjäoikeus oli jo järjestämässä oikeusavun mukaista kuulemista. Vastaajan puolustus kuitenkin ryhtyi vastustamaan koko oikeusapupyyntöä, mikä vei prosessin uusille urille.

Marraskuussa 2019 käräjäoikeus katsoi, että asiassa tuli soveltaa kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa annetun lain 12. pykälän mukaista ehdotonta kieltäytymisperustetta.

Se tarkoittaa, että oikeusapua ei anneta, jos oikeusavun antaminen olisi ristiriidassa ihmisoikeuksia ja perusvapauksia koskevien periaatteiden kanssa. Pirkanmaan käräjäoikeus hylkäsi Turkin pyynnön oikeusavusta.

Helsingin käräjäoikeus päätti toisin

STT:n torstaisessa uutisessa nousi esiin maininta, jonka mukaan Helsingin käräjäoikeus oli vastaavassa tapauksessa vuonna 2021 suostunut antamaan oikeusapua Turkille.

Kyseisen jutun pöytäkirjasta ilmenee, että tässä tapauksessa puolustus ei ollut lainkaan vastustanut oikeusapua.

Kuulemisessa oikeuden puheenjohtaja korosti, että kuultavan ei tarvitse vastata kysymyksiin. Kuultavaksi haastettu mies kuitenkin halusi vastata häntä vastaan Turkissa nostettuun syytteeseen ja kiisti jyrkästi syyllistyneensä rikokseen.

Voit keskustella aiheesta lauantaihin 10. syyskuuta kello 23:een saakka.

Lue lisää:

Turkki väittää tamperelaismiehen loukanneen presidentti Erdoğania somessa ja vaatii apua Suomelta – uusin pyyntö tuli Nato-vaatimusten jälkeen

Voiko Turkin hämmentäviä vaatimuksia “terroristiluovutuksista” ymmärtää – kolme professoria vastaa

Oikeusministeri Henriksson Turkin vaatimuksista luovuttaa 12 ihmistä Suomesta: “Suomi noudattaa edelleen samaa kansainvälistä sopimusta”

Suosittelemme sinulle