Merenpohjan malmien hyödyntäminen saattaa tapahtua lähempänä kuin on kenties arvattukaan.
Ruotsalaisyhtiö Scandinavian Ocean Minerals on hakenut lupaa ruopata malmeja Perämeren pohjasta Ruotsin talousvyöhykkeeltä.
Tavoitteena on kerätä rautamangaanisaostumia, joita suomalaisen tutkimuksen mukaan on Perämeren rannikolla runsaasti. Saostumien metallipitoisuus on korkea, joten ne kiinnostavat kaivosteollisuutta.
Saostumia on kartoitettu vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelman VELMUn yhteydessä Suomen merialueilta.
Saostumia on löytynyt enemmän myös Suomenlahdelta, missä venäläiset tutkivat niitä vuosituhannen alkupuolella. Tämä ei kuitenkaan johtanut kaupalliseen hyödyntämiseen.
Suomalaistutkimuksen mukaan saostumien peittämien merenpohjien laajuus Suomen merialueilla on ennakoitua suurempi, sillä saostumia löydettiin noin 7 000 paikasta VELMUn ja jatkotutkimusten aikana, ja mineraalien on arvioitu peittävän vähintään 11 % merenpohjasta.
Tulokset on julkaistu artikkelissa vuonna 2019. Nuo tulokset antoivat uutta tietoa merenpohjan monimutkaisuudesta rannikkomerialueilla.
Mineraalisaostumien merkitys meren ekosysteemille tunnetaan vielä huonosti, mutta niiden sisältämä koboltti ja muut metallit kiinnostavat yhä enemmän.
Suojelu ja kaivostoiminta ristiriidassa
Helsingin yliopiston tutkimuksen mukaan kaivostoiminta matalilla merialueilla on ristiriidassa kansainvälisten suojelu- ja kestävyystavoitteiden kanssa. Se myös tuo mukanaan suuret ympäristöriskit.
Merellistä kaivosteollisuutta on ehdotettu kestäväksi vaihtoehdoksi, jonka ympäristövaikutukset ja louhinnan kustannukset jäisivät perinteistä kaivostoimintaa pienemmiksi.
Merenpohjan saostumien imuruoppaaminen muuttaa kuitenkin aina pohjan muotoja ja tuhoaa pohjan eliöstöä.
– Ruoppaaminen samentaa vettä, kun pohjasta irtoaa sedimenttiä veteen. Samalla Itämeren pohjasta voi irrota rehevöittäviä ravinteita ja ympäristölle haitallisia aineita, sanoo tutkijatohtori Laura Kaikkonen Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellisestä tiedekunnasta ja Itämeren
suojelukomissiosta.
Pohjanlahdella on vielä paljon koskemattomia ja hyvässä tilassa olevia merialueita.
Mahdolliset ympäristövaikutukset ovat ristiriidassa viimeisimpien suojelu- ja kestävyystavoitteiden kanssa, toteaa toinen tutkimuksen kirjoittajista, tutkijatohtori Elina Virtanen Helsingin yliopiston Luonnontieteellisestä keskusmuseosta. Virtanen työskentelee myös Suomen ympäristökeskuksessa erikoistutkijana.
EU:n ja YK:n kunnianhimoinen tavoite on suojella 30 prosenttia merialueista, ja EU:n direktiiveihin on tehty kirjauksia meren hyvän tilan saavuttamiselle.
– Jos katsotaan, että matalien merialueiden pohjan mineraaleja pitää alkaa hyödyntää kestävämpänä vaihtoehtona maanpäällisille kaivoksille ja turvaamaan mineraalien saatavuutta, niin silloin tarvitaan ehdottomasti lisää tutkittua tietoa toimintojen vaikutuksesta mereen.
Nykytiedon mukaan riskit ovat Kaikkosen mukaan liian suuret.
Sähköistyminen lisää akkumetallien kysyntää
Erityisesti akkumetallien kuten nikkelin ja koboltin kasvava kysyntä on lisännyt kiinnostusta merenpohjan mineraaleihin.
– Merenpohjasta nuo saostumat löytyvät, ja jo vuosikymmeniä on mietitty, eikö ne olisi sieltä helppo imaista sen sijaan, että pitäisi lähteä perustamaan maanpäällistä kaivosta.
Maailman merillä muiden valtioiden aluevesiltä on aikaisemmin louhittu muun muassa tinaa ja timantteja. Itämerellä malmimetallien louhiminen on uusi teollisuudenala.
Namibian rannikolla belgialainen yritys on kaivanut timantteja merenpohjasta jo vuosia. Toiminta ei maailmalla ole aina miellyttänyt kaikkia.
– Etenkin rannikolla sijoittuvaan toimintaan liittyy paljon sosioekonomisia konflikteja, kun rakennetaan infrastruktuuria. Moni hankkeista on ongelmallisia myös siksi, että usein kyseessä on ulkomainen yritys, joka harjoittaa toimintaa toisen maan aluevesillä, Laura Kaikkonen toteaa.
Kaivostoiminta on halvempaa matalissa vesissä
Syvänmeren mineraalien hyödyntämisen potentiaali on tunnistettu jo kauan sitten, mutta kaupallistamista ovat rajoittaneet huolet kaivostoiminnan vaikutuksista herkkiin syvänmeren ekosysteemeihin.
– Syvänmeren lajit tunnetaan vielä huonosti, ja tieteelle tuntemattomia lajeja tulee vastaan jatkuvasti, Virtanen huomauttaa yliopiston tiedotteessa.
Kaivostoiminta syvänmeren alueilla on myös huomattavan kallista. Näistä syistä matalien merialueiden mineraalien louhintaa on ehdotettu kestävämmäksi ratkaisuksi lisääntyvälle mineraalien tarpeelle.
Koska matalien merialueiden mineraaleja ei ole hyödynnetty laajasti, kansallinen lainsäädäntö sen sääntelylle puuttuu. Tämä osaltaan houkuttelee kaivosteollisuutta esimerkiksi Itämerelle.
Kaivosteollisuuden ympäristövaikutuksia näillä merialueilla ei vielä kuitenkaan tunneta.
– Todennäköisesti ympäristövaikutukset ovat samankaltaiset kuin toiminnassa, jossa poistetaan merenpohjaa. Ekosysteemien toipuminen voi kestää vuosikymmeniä, Laura Kaikkonen sanoo.
Matalien merialueiden ekosysteemit ovat jo ennestään heikentyneessä tilassa, sillä ihmisen toiminta keskittyy rannikkoalueille. Mineraalien louhinta muuttaa elinympäristöjä, aiheuttaa paikallista lajikatoa ja muutoksia lajiyhteisöissä.
Mikäli kaivostoiminta etenee matalilla merialueilla ennen asianmukaista lainsäädäntöä, toiminnan keskeyttäminen voi tutkijoiden mukaan olla haastavaa.
Linkki artikkeliin:
Lue myös:
Itämerta on yritetty pelastaa jo kolme vuosikymmentä – miksi sinilevät silti kukkivat joka kesä?