Juuri nyt Atlantin valtamerellä pitäisi olla kaikkein voimakkain hurrikaanikausi. Valtamerellä on kuitenkin aivan rauhallista.
Atlantin hurrikaanikausi alkaa heinäkuun alusta ja se huipentuu yleensä syyskuun puolivälin tienoilla hiljentyen marraskuun alkuun. Nimettyjä myrskyjä on kauden aikana keskimäärin toista kymmentä.
Kuluva hurrikaanikausi on kuitenkin ollut poikkeuksellisen hiljainen. Tähän mennessä nimettyjä myrskyjä on ollut vain viisi. Niistä vain viimeisimmät, Danielle ja Earl, yltyivät hurrikaaniksi saakka reilu viikko sitten. Maihin saakka ne eivät iskeneet.
Erityisen merkittävää on, että elokuun aikana Atlantilla ei muodostunut yhtään ainutta nimettyä myrskyä. Sellaisia elokuita on ollut vain kaksi: edellisen kerran 25 vuotta sitten 1997 ja sitä ennen 1961, kertoo muiden muassa AccuWeather.
Lisäksi edellinen sellainen vuosi, jolloin yhtään nimettyä myrskyä ei muodostunut heinäkuun alkupuolen ja elokuun lopun aikana, oli 1941. Viime vuonna elokuun loppuun mennessä Atlantilla oli ollut jo kymmenen nimettyä myrskyä.
Tästä hurrikaanikaudesta ennustettiin normaalia tai jopa hieman normaalia aktiivisempaa. On mahdollista, että myrskyjä vielä kehittyy syksymmällä, mutta hiljainen alku on äimistyttänyt jopa asiantuntijat.
Tänä vuonna eletään kaiken lisäksi La Niña -vuotta, jolloin yleensä on enemmän hurrikaaneja, koska tuolloin ylätuulet ovat alueella suotuisampia hurrikaanien synnylle. Lisäksi Atlantin pintavesi on ollut lämmintä, joten myrskyjen syntyyn olisi ollut kaikki mahdollisuudet.
Syitä hiljaiseen kauteen on voitu vain arvailla. Yksi selitys saattaa olla Läntisen Afrikan alueella roikkuva kuiva ilmamassa, mikä on vähentänyt kosteutta valtameren yllä.
Afrikan kuivaa ilmaa arvelee syyksi muiden muassa vanhempi tutkija Phil Klotzbach Colorado State Universitystä, joka on yksi johtavia hurrikaanimallintajia. Tämä on hänen mukaansa yksi syy myös eteläistä Eurooppaa tänä kesänä korventaneeseen helleaaltoon.
Ilmastonmuutos muuttaa hurrikaaneja
On mahdollista, että hurrikaaneja ei nähdä yhtä paljon enää lähivuosinakaan. La Niña -ilmiön arvellaan päättyvän jo tulevana talvena, ja El Niño -vuosina on vähemmän hurrikaaneja.
Lisäksi ilmastonmuutoksen arvellaan vähentävän hirmumyrskyjen määrää.
– Ilmastonmuutosskenaarioiden mukaan trooppisten pyörremyrskyjen määrä ei juuri kasva muuttuvassa ilmastossa, mutta ne voimistuvat. Muuttuva ilmasto lisää tutkijoiden mukaan hitaasti liikkuvia ja nopeasti voimistuvia myrskyjä. Hitaasti liikkuvat myrskyt tuovat paikallisesti runsaita sateita ja myrskytulvia, kuvaa Ylen meteorologi Anne Borgström.
Ilmastonmuutoksen mukanaan tuoma valtamerien pintavesien lämpeneminen ruokkii siis todennäköisesti voimakkaampia trooppisia hirmumyrskyjä.
Erityisesti silloin, kun trooppiset myrskyt pääsevät Karibianmeren erittäin lämpimiin vesiin, ne voimistuvat nopeasti ja merkittävästi ennen kuin iskevät tuhovoimillaan maihin. Esimerkiksi hurrikaani Ida kehittyi viime vuonna vain muutamassa päivässä tästä syystä.
Myrskyjen nopea kehittyminen vaikeuttaa entisestään Yhdysvaltain rannikon suurten kaupunkien evakuointeja, kun ennakointi vaikeutuu. Lisäksi merenpinnan nousu lisää yksittäisten hirmumyrskyjen aiheuttamia tulvien tuhoa, kun suurimmat tuhot hirmumyrskyistä yleensäkin ovat juuri tulvavesien aiheuttamia.
Myös hirmumyrskyjen sademäärien ennustetaan kasvavan muun muassa lisääntyneen ilmankosteuden vuoksi. Myrskyt saattavat liikkua tulevaisuudessa myös hieman pohjoisempana, lähempänä napa-aluetta.
Myrskyjen synty ja kuolema
Lämpimän trooppisen meren yllä kiertävä matalapaine voi muuttua raivokkaaksi pyörremyrskyksi. Hirmumyrskyt saavat alkunsa pienistä ukkosmyrskyistä mereltä ja ne edellyttävät lämmintä, 26 asteista merivettä.
Ukkospilvirykelmät kasautuvat ja alkavat kiertää kehää. Tämä isompi myrsky imee valtamerestä kosteaa lämmintä ilmaa ja saa lisää energiaa pyörteeseensä. Kehittyneenä se on massiivinen spiraali, joka tuo mukanaan muun muassa rankkasateita, hyökyaaltoja ja tuhoisia tuulia.
Kun hirmumyrsky ajautuu maa-alueelle tai kylmälle merialueelle, sen energian saanti tyrehtyy ja myrsky kuolee nopeasti.
Hirmumyrskyn halkaisija on keskimäärin useita satoja kilometrejä ja sen keskellä oleva myrskyn silmä noin 30–60 km. Myrskyn silmässä on tyyntä, mutta sitä kiertävät rajut tuulet, jotka voivat ylittää 70 m/s.
Miksi hurrikaaneille annetaan nimi?
Kun trooppinen matalapaine voimistuu trooppiseksi myrskyksi, sille annetaan nimi. Myrskyt nimetään, jotta varoituksissa ei syntyisi sekaannuksia, sillä samalla merialueella saattaa riehua useita myrskyjä samaan aikaan.
Australialaiset meteorologit nimesivät 1900-luvun alkupuolella hirmumyrskyjä poliitikkojen mukaan. Toisen maailmansodan aikana amerikkalaiset armeijan meteorologit antoivat myrskyille vaimojensa ja tyttöystäviensä nimiä.
Nykyisin käytetään etukäteen sovittuja nimilistoja. Hurrikaanialueen nimilistassa on sekä naisten että miesten nimiä. Hurrikaanialueella käytetään kuutta aakkosjärjestyksessä olevaa listaa. Joka vuosi aloitetaan uuden listan alusta – samaan listaan palataan seitsemän vuoden välein.
Listoista poistetaan aina paljon tuhoa aiheuttaneet myrskyt kuten Katarina 2005 ja Iota 2020.
Aktiivisina pyörremyrskyvuosina saattavat nimilistat loppua kesken. Ennen siirryttiin käyttämään kreikkalaisia kirjaimia, mutta kaudesta 2021 alkaen on käytetty kiinteää, ylimääräistä listaa.
Lue myös:
Kerttu Kotakorpi: Lämpenevä merivesi voimistaa hirmumyrskyjä ennennäkemättömällä tavalla