Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
Ukrainan nopea eteneminen Harkovan alueella on nostattanut jopa Venäjän valtion kontrolloimilla televisiokanavilla kysymyksiä siitä, kuka on syyllinen maan asevoimien vaikeuksiin.
Tapahtunutta ei pystytä vain lakaisemaan maton alle.
NTV-televisiokanavan Mesto vstretši (Tapaamispaikka) -keskusteluohjelmassa entinen liberaali kansanedustaja Boris Nadeždin syytti niitä tahoja, jotka vakuuttivat presidentti Vladimir Putinin siitä, että erikoisoperaatiosta tulee tehokas ja lyhyt.
– He sanoivat, että siviiliväestöä vastaan ei isketä, menemme vain sisään, kansalliskaarti ja kadyrovilaiset [Tšetšenian presidentin Ramzan Kadyrovin lähettämät joukot] panevat kaikki järjestykseen, Nadeždin kuvaili.
– Nämä ihmiset veivät meidät ansaan.
Jo aiemmin Venäjällä äärikansallismieliset piirit ovat ilmaisseet julkisesti tyytymättömyyttään sodan heikkoon etenemiseen.
Nadeždin väitti myös, että Ukrainan voittaminen niillä resursseilla, joilla Venäjä siellä nyt yrittää sotia, on täysin mahdotonta.
Hän sanoi, että Venäjä yrittää taistella Ukrainassa kuin siirtomaasodassa: rintamalla taistelevat sopimussotilaat ja palkkasotilaat eikä Venäjällä tehdä yleistä liikekannallepanoa. Vastassa on kuitenkin voimakas armeija, jolla on Euroopan valtioiden tuki.
Nadeždin katsoi, että Venäjän pitää joko pyrkiä neuvotteluihin tai määrätä yleinen liikekannallepano. Lausumat herättivät tietenkin ohjelmassa kiivaita vastalauseita.
– Mitään neuvotteluja Zelenskyin natsistisen hallinnon kanssa ei voi käydä, Zelenskyin natsistinen hallinto pitää tuhota, Oikeudenmukainen Venäjä -puolueen johtaja Sergei Mironov ilmoitti yksikantaan.
Mironov lisäsi, että mobilisaatiota ei tarvita, armeijalla riittää voimia.
Venäjän mediaa seuraava toimittaja Julia Davis kirjoitti Twitter-tilillään, että Venäjän television kommentaattorit tajuavat Venäjän olevan vaikeuksissa ja syyllisten etsintä on alkanut.
Aiemmin on arvioitu, että Venäjän johto ei halua julistaa yleistä liikekannallepanoa poliittisista syistä. Käytännössä se olisi tunnustus, että sotilaallinen erikoisoperaatio epäonnistui. Toisaalta se saattaisi nostattaa laajamittaista tyytymättömyyttä.
Tähän mennessä sota ei ole suoraan koskettanut Venäjän väestön suurta enemmistöä. Armeijan miehistö on kerätty maan köyhiltä syrjäseuduilta.
Tutkija: Armeijan rakenteet on purettu
Venäläinen sotilasalaan ja puolustusteollisuuteen perehtynyt tutkija Pavel Luzin epäilee, että Venäjä ei yksinkertaisesti kykene toteuttamaan laajamittaista liikekannallepanoa.
– Mobilisaatiota varten ei ole organisatorisia rakenteita, Luzin sanoo.
Luzin on vierailevana tutkijana Tuftsin yliopiston kansainvälisten suhteiden tiedekunnassa Yhdysvalloissa. Yle haastatteli häntä torstai-iltana etäyhteydellä.
Luzin kertoo, että puolustusministeri Anatoli Serdjukovin kaudella toteutettu uudistusohjelma 2009–2012 purki massamobilisaatioon perustuvan armeijan rakenteet.
Aiemmin Venäjällä oli divisioonia, joilla oli panssarivaunuja ja tykistöä suojissa ja upseerit valmiina ottamaan tuhannet liikekannalle määrätyt sotilaat vastaan.
– Tätä mekanismia ei enää ole. On suuri kysymys, miten mobilisaatio onnistuisi näissä oloissa.
Luzin katsoo, että liikekannallepanoja on kahta tyyppiä: demokraattinen tasavaltalainen mobilisaatio tai väkivaltainen mobilisaatio. Tasavaltalaisessa liikekannallepanossa kansalaiset ovat itse valmiita lähtemään taistelemaan kuten Ukrainassa.
Tällainen liikekannallepano ei onnistu nyky-Venäjällä, Luzin sanoo.
– Yhteiskunta ei luota Kremliin ja sotaan Ukrainassa suhtaudutaan kokonaisuudessa kielteisesti. Mitä kyselyt näyttävätkin, todellisuudessa Venäjän kansalaiset eivät tee mitään, eivät lähde sotimaan, eivät anna rahaa sotaan eivätkä ylipäätään halua sotaa.
Toisaalta väkivaltainen pakottaminen rintamalle ei onnistu. Yhteiskunta on muuttunut bolševikkien ajoista.
– Enää ei ole sellaisia kyliä, joihin komissaari saattoi saapua pistoolin kanssa keräämään miehiä sotaan, Luzin sanoo.
Kaupungeissa pakkotoimin tapahtuva liikekannallepano saattaisi nostattaa voimakkaita sosiaalisia ja poliittisia järistyksiä.
– Sen lisäksi mobilisaatio vaatisi poliittisena tekona valtuuksien delegointia sotilasjohdolle eikä Kreml luota sotilaisiinsa, Luzin huomauttaa.
Uudistukset jäivät puolitiehen
Vuosina 2007–12 puolustusministerinä toiminut Anatoli Serdjukov ryhtyi uudistusohjelmaan vuoden 2008 Georgian sodan jälkeen. Georgiassa Venäjän armeija tosin voitti, mutta sota paljasti asevoimien puutteet. Ukrainassa käyty sota osoittaa, että uudistukset jäivät puolitiehen.
Luzin katsoo, että uudistukset eivät onnistuneet autoritaarisessa valtiossa.
Poliittinen johto joutui toisaalta puolustusteollisuuden vangiksi, ja toisaalta se kieltäytyi sotilaskoulutuksen uudistamisesta. Luzinin mukaan tässä on taustalla huoli sotilasvallankaappauksesta.
– Kreml pelkää älykkäitä upseereita, Luzin sanoo.
Toisaalta uudistusta vaikeutti Venäjän yleinen koulutustason lasku.
Luzin arvioi, että Venäjä ei onnistu korvaamaan joukkojensa Ukrainassa kokemia miehistö- ja materiaalitappioita. Venäjän asevoimilla ei ole enää paluuta sille tasolle, jolla ne olivat 23. helmikuuta, ennen hyökkäystä Ukrainaan.
Lisää aiheesta:
Ylen päivittyvä seuranta Venäjän sodasta Ukrainaa vastaan
Kartat paljastavat, miten nopeasti Venäjän joukot perääntyvät Itä-Ukrainassa 12.9.2022
Hyökkäyksen kannattajat suuttuivat sodanjohdolle Venäjällä 11.9.2022
Kuuntele:
Maailmanpolitiikan arkipäivää: MPA: Ukrainan vastahyökkäysten sotasyksy 10.9.2022