Hyppää sisältöön

Yläkoulut paisuvat Pohjois-Karjalassa – valinnaisaineita on paljon, mutta ahtauden takia voi ruokailuun olla vain 15 minuuttia

Vain kolmessa kunnassa on enää enemmän kuin yksi yläkoulu. Satojen oppilaiden kouluissa on etunsa, mutta myös käytännön hankaluuksia kuten kiireiset ruokailut. Opettajat eivät myöskään tunne oppilaita.

Kontiolahden koulu on maakunnan suurin yläkoulu, oppilaita on yli 660. Ahtaus helpottaa vuoden kuluttua, kun toinen yläkoulu aloittaa Lehmossa. Kuva: Mari Nupponen / Yle

Yläkoulujen vähenemisestä Pohjois-Karjalassa seuraa oppilasmäärien kasvu jäljelle jäävissä kouluissa.

Useampi kuin yksi yläkoulu on Joensuun lisäksi enää Nurmeksessa ja Kiteellä, joissa kuntaliitosten jälkeen toimivat vielä Valtimon ja Kesälahden yhtenäiskoulut.

Loput kymmenen kuntaa pitävät yhtä yläkoulua.

Maakunnan suurin yläkoulu on nyt Kontiolahdessa, jossa käy koulua reilut 650 teiniä. Kasvava kunta rakentaa toista yläkoulua Lehmoon ensi syksyksi.

Seuraavaksi suurimpia yläkouluja ovat Ylämyllyn koulu Liperissä ja Lyseon peruskoulu Joensuussa, molemmissa ylimpien luokkien oppilaita on lähes 450.

Tarjontaa ja valvojia riittää

Rehtorit pitävät suuren koulun etuna valinnaisaineiden runsautta, kun oppilaita riittää eri ryhmiin.

– Oppilaat saavat aika pitkälti niitä valinnaisaineita mitä haluavat, Ylämyllyn koulun apulaisrehtori Virpi Eronen toteaa.

– Toinen etu on, että isossa koulussa sekä oppilaissa että opettajissa on paljon tietoa ja taitoa, Kontiolahden koulun rehtori Auli Pulkki tietää.

Lyseon peruskoulun rehtori Anna Renko lisää, että myös ryhmästä toiseen vaihtaminen onnistuu ja opettajallakin on saman oppiaineen kollegoita.

– Ja isommassa koulussa on aina enemmän tekijöitä koko koulun yhteisiin tapahtumiin, Renko huomauttaa.

Rehtorit eivät koe ongelmalliseksi satojen oppilaiden välituntivalvontaa, valvojia on sekä sisällä että ulkona. Suurin osa nuorista haluaa viettää välitunnit sisällä.

– Se aiheuttaa iltapäivällä oppilaissa väsymystä ja levottomuutta. Mutta sisälle on suunniteltu niin kivoja paikkoja, on sohvat ja pelipaikat ja välkkäritoimintaa, Eronen pohtii Ylämyllyn uuden koulun tiloja.

– Koulupiha on aika huono, piha-aluetta ei oikeastaan ole, Renko kuvaa Joensuun keskustakoulun ympäristöä.

Ruokalat eivät vedä eikä tunneta toisia

Isossa koulussa voi olla ahtauden seurauksena kiire ruokailussa. Esimerkiksi Lyseon peruskoulussa lounaan syömiseen on aikaa lyhimmillään noin 15 minuuttia, kun koulun alkamista aamuisin ei ole haluttu aikaistaa.

– Meidän ruokala ei oikein vedä tätäkään oppilasmäärää, joudutaan ruokailemaan tiiviissä aikataulussa. Vähän turhan kiireistä, Anna Renko myöntää.

Huonoa on rehtoreista myös se, ettei koulun väki tunne toisiaan.

– Aikuiset eivät tunne kaikkia oppilaita eivätkä oppilaat tunne toisiaan, Auli Pulkki toteaa ja korostaa oman ryhmän merkitystä.

Virpi Eronen toivoisi kouluun lisää läheisyyttä.

– Täältä puuttuu se tuttuus. Viinijärvellä tunsin reksinä kaikki meidän oppilaat, Virpi Eronen vertaa entistä noin 300 oppilaan työpaikkaansa Ylämyllyn kouluun, jossa alaluokat mukaan lukien on noin tuhat oppilasta.

Suuruus voi Erosen mielestä aiheuttaa ylimääräistä kähinää ja oppilaiden piiloutumista, kun pitäisi selvitellä ikäviä asioita. Hänestä enintään 200 oppilasta olisi ihanteellinen koulun koko.

– Silloin olisi tietynlaista kodinomaisuutta. Se luo myös turvallisuutta, kun kaikki tuntevat toisensa jollakin tavalla, tietävät nimeltä tai millä luokalla on, Eronen tuumaa.

Rääkkylässä oppilaat tunnetaan. Yhtenäiskoulussa on 125 oppilaista, joista 40 on yläkoululaisia.

– Opetusryhmät ovat pieniä ja jää reilummin aikaa kullekin oppilaalle. Kaikkia eskarilaisia en vielä muista nimeltä, mutta muut tunnen kyllä, rehtori Rauni Ronkainen kertoo.

Rääkkylässä on mentävä ulos välitunneilla.

– Oppilaat pääsevät liikkeelle ja saavat samalla raitista ilmaa, mikä auttaa oppimista seuraavien tuntien aikana, rehtori tuumaa.

Ronkainen harmittelee pienessä koulussa vain sitä, että uusista valinnaisaineista ei välttämättä saada ryhmää kokoon.

Suosittelemme sinulle