Haukiputaan kirkon lattialautojen alla on piilossa osa ainutlaatuista kulttuuriperintöämme, poikkeuksellisen hyvin säilyneitä ihmisen muumioita.
Muumioituneita ruumiita on löydetty kymmenkunta, ja ne ovat peräisin 1700-luvun alkupuolelta tai puolivälistä.
Ne ovat kuuluneet pääosin lapsivainajille, kertoo Oulun yliopiston tutkija, arkeologi Sanna Lipkin. Muumioituminen on ollut mahdollista, sillä kyseisiä arkkuja ei ole peitetty hiekalla.
– Lapsen hauta säilyy aikuisen hautaa paremmin, koska lapsi on pienikokoinen, eikä hajoamisprosessi pääse käyntiin arkun sisällä samalla tavalla.
Muumioiden lisäksi niissä on erittäin hyvin säilyneitä hautatekstiilejä.
– Ne ovat yhä edelleen elastisia, pehmeitä, vähän pölyisiä ja repaleisiakin osittain. Siellä on kauniita pitsejä, kauniita myssyjä ja koristeltuja vaatekappaleita vainajien päälle laitettuna, Lipkin kuvailee.
Kappalaisen tytär haudattiin alttarin alle
Ajatus kirkon lattian alla olevista lapsivainajien muumioista pitsikauluksissa ja -koristeissa voi tuntua karmaisevalta. Tutkijoiden mukaan löydöt kertovat vainajien kunnioittamisesta.
– Vainajat laitettiin arkkuun nukkumaan eli arkku sisustettiin sängyksi ja vainaja peiteltiin yleensä valkoisella kankaalla. Hän siellä nukkui ja odotti ylösnousemusta, Sanna Lipkin kertoo.
Yksi muumioituneista lapsivainajista on sijoitettu suoraan alttarin alle. Hän oli silloisen kappalaisen Erik Frosteruksen 7-vuotiaana kuollut tyttö.
Myös Frosteruksen kaksi muuta lasta on haudattu kirkkoon viimeisten joukossa.
– Hautojen sijainti kertoo lapsen asemasta yhteiskunnassa. Pappien perheiden jäseniä on haudattu alttarin lähelle.
Lapsikuolleisuus oli tuolloin yleistä. Lipkinin mukaan 25 prosenttia, ajoittain jopa 40 prosenttia alle neljävuotiaista lapsista kuoli tauteihin. Ripuli oli yleinen lasten kuolinsyy.
Kun tavasta alettiin 1700-luvun puolivälistä lähtien luopua, viimeiset kirkon alle haudatut henkilöt ovat olleet lapsia. Lasten viattomuus oli ehkä syy, miksi lapsia haudattiin kirkkoon vielä senkin jälkeen, kun aikuisten osalta se oli lopetettu.
Haukiputaalla kirkon lattian alle hautaaminen päättyi pian sen jälkeen, kun uusi kirkko oli valmistunut 1762.
Lue lisää: Yhteys vainajiin oli ennen läheinen – näin kuolemankulttuurimme on muuttunut
Pohjoiset olot ovat otollisia muumioitumiselle
Vainajien muumioituminen on eurooppalaisessa mittakaavassa poikkeuksellista, mutta pohjoismaiden pohjoisosissa niiden muodostumiselle on ollut otolliset olosuhteet.
Lipkinin mukaan pitkät, kylmät talvet saivat aikaan sen, että varsinkin kylmänä aikana kirkon lattioiden alle haudatut ruumiit kuivuivat ja muumioituivat.
– Olosuhteet kirkon lattian alla ovat säilymiselle erittäin hyvät. Ne ovat pysyneet pitkin vuosisatoja hyvin samankaltaisina.
Muumioissa tapahtuu edelleen hajoamista, mutta se on hidasta. Haukiputaan muumiot ovat hyvässä kunnossa, joten siinä mielessä niiden tutkimisen kanssa ei Lipkinin mukaan ole kiirettä.
Arkkuja tutkimalla on saatu tietoa esimerkiksi hautaamiskulttuurista ja -perinteestä. Tutkimus tuottaa yhä myös uutta tietoa.
Arkuista on esimerkiksi tietokonetomografisesti kuvannettua materiaalia. Muumioista on otettu myös hius- ja kynsinäytteitä.
– Niitä tutkimalla saadaan uutta tietoa millaista elämää on eletty, millaista ravintoa vainajat ovat syöneet tai onko pieniä lapsia esimerkiksi imetetty.
"Mitä vähemmän niihin kosketaan, sitä parempi"
Haukiputaan kirkon lattian alla tutkijat ovat käyneet viimeksi vuonna 2014. Tutkimusta on tehty myös 1990-luvulla.
Muumioita tutkimalla voidaan saada lisää tietoa esimerkiksi tautien historiasta, sanoo tutkijatohtori Tiina Väre Oulun yliopistolta.
Hän on tutkinut Haukiputaan kirkkohautojen lisäksi myös 1600-luvulla Kemin kirkkoherrana toimineen Nikolaus Rungiuksen muumiota. Se on ollut Keminmaan kirkon turistinähtävyys 1700-luvulta alkaen.
Väreen mukaan tutkimusmenetelmät ja -välineet ovat kehittyneet siitä, kun hautojen luona on viimeksi käyty. Ne kehittyvät yhä, ja siksikään tutkimusta ei kannata tehdä kiireellä. Muumiot ovat heiveröisiä, eikä niitä ole tarkoitus rikkoa.
– Mitä vähemmän niihin kosketaan, sitä parempi, Väre sanoo.
Haukiputaalla tutkimusta on tehty yhteistyössä seurakunnan kanssa, joka avaa näyttelyn tutkimustuloksista kirkon vanhaan sakastiin. Kirkkohautamuseo avautuu kirkon 260-vuotisjuhlamessun yhteydessä 18.9.2022.
Kappalainen Outi Pohjanen kertoo, että seurakuntalaiset ovat kyllä tietoisia kirkon alle haudatuista vainajista, mutta se osa historiaa ei ole aktiivisesti keskustelussa.
– Tutkimusten tulosten esille saaminen toivottavasti lisää tietoisuutta ja kiinnostusta menneisiin sukupolviin.
Ruumiiden muumioituminen ja niiden määrä on tullut yllätyksenä myös Pohjaselle. Ne tulevat myös mieleen kirkossa työskennellessä.
Vaikka Haukiputaan kirkkohaudat ja niiden esineistö ovat säilyneet hyvin, niitä ei kuitenkaan tuoda yleisön nähtäville, eikä yleisöllä ole pääsyä myöskään lattian alle, Outi Pohjanen sanoo.
– Säilytämme vainajien hautarauhan, eikä lähdetä sinne katsomaan. Pääsemme kurkistamaan hautoihin tutkijoiden työn kautta, Pohjanen sanoo.
Herättikö juttu ajatuksia? Voit keskustella aiheesta Yle-tunnuksella 17.9. kello 23 saakka.