Hyppää sisältöön

Kermavaahto puistattaa Tanya Huovilaista, 22, eikä hän tiedä, miksi – nirsous on myös monen aikuisen ongelma

Moni aikuinen tuntee häpeää kapeasta ruokavaliostaan. Nirsous ei välttämättä johdu makuaistista. Ruokavaliota voi yrittää laventaa, jos vain motivaatiota riittää.

Tanya Huovilainen istuu keittiössä katsoen kameraa.
Riihimäkeläinen Tanya Huovilainen on ollut nirso pienestä asti.
Emilia Korpela

Riihimäkeläinen Tanya Huovilainen on ollut nirso pienestä asti. Kerran mummon sisko sekoitti tomaattia pilttiruuan sekaan. Lopputuloksena oli oksennus.

– Syötävien lista on helpompi luetella, kuin mitä en syö. Syömäni ruoka on todella pelkistettyä.

Useat majoneesit, marinadit ja kasvikset ällöttävät Huovilaista. Kananpaloja hän pystyy syömään, mutta ne eivät saa olla "rumannäköisiä".

Kotona Huovilainen kokkaa yleensä joko tonnikalasalaattia tai kanawokkia. Ne ovat harvoja ruokia, jotka hänelle maistuvat. Kuva: Juha-Petri Koponen / Yle

Ruuan valikoivuus liitetään usein pieniin lapsiin, jotka vasta totuttelevat makuihin. Nirsous ei kuitenkaan ole vain tietyn ikäkauden vaihe. Lasten ruokavalikoivuutta vain on tutkittu enemmän kuin aikuisten.

Nirsouden yleisyys on tutkimuksissa vaihdellut paljon riippuen lasten iästä ja kulttuurista. Joidenkin tutkimusten mukaan noin joka kymmenes lapsi voitaisiin luokitella nirsoksi.

Jos lapsi ei saa tukea ja apua ruokaan liittyvissä pulmissa, ne eivät lähde itsestään iän myötä, toteaa Helsingin yliopiston ruuan aistittavan laadun professori Mari Sandell. Ruuasta pitäminen ei ole vain päätös. Se, miltä ruoka maistuu, on monen asian summa.

Nirsous ei välttämättä johdu makuaistista

Aina ruuassa ei töki sen maku. Esimerkiksi purkissa olleiden elintarvikkeiden haju puistattaa joskus Huovilaista. Hänen on vaikea määritellä, miksi esimerkiksi kermavaahto ei mene alas.

– Se ei ole pahaa. En tiedä, mikä siinä on ongelma. Onko vaahtomainen limaisuus syy sille, miksi en pysty syömään sitä?

Kokemukseen ruuasta vaikuttaa todella moni asia. Professori Sandellin mukaan ruuan valikoivuuteen saattavat vaikuttaa esimerkiksi temperamentti ja aikaisemmat ruokakokemukset.

Sandell on tutkinut, kuinka ruoka on moniaistinen kokemus. Kun puhutaan ruuan herkullisuudesta tai ällöttävyydestä, kyse ei ole pelkästään mausta. Ruoka voi aktivoida myös näkö-, haju-, kuulo- ja tuntoaistin.

– Ruoka voi esimerkiksi näyttää niin epäilyttävältä, luotaantyöntävältä tai ällöttävältä, ettei ihminen halua edes maistaa. Ruuan pitää päästä näkö-, haju-, kuulo- ja tuntoaistin ohi, jotta se pääsee suuhun asti. Vielä suussa tuntoaisti on hyvin tehokas.

Ruuan houkuttavuus voi olla Huovilaisella pienestä kiinni. Mausteliemestä hän yleensä siivilöi pois pienet kevätsipulinpalat. Kuva: Juha-Petri Koponen / Yle

Nirsouden taustalla voi olla myös herkkyys erilaisia makuja kohtaan.

Osa ihmisistä on herkempiä aistimaan esimerkiksi umamia eli lihaisuutta, toiset karvautta, hapokkuutta tai suolaisuutta. 15 prosenttia ihmistä on tutkimusten mukaan herkkiä makuominaisuuksille. He siis maistavat kaikkia makuominaisuuksia keskivertoa herkemmin.

Oli nirsouden takana millaisia syitä tahansa, Päijät-Soten ravitsemusyksikön ravitsemusterapeutti Marjaana Puustinen uskoo, että kaikki pystyvät laajentamaan ruokavaliotaan, jos tahtoa riittää.

Kuinka monta toistoa tottuminen vaatii?

Ravitsemusterapeutti Puustisen vastaanotolle tulevat kärsivät syömishäiriöistä. Monen potilaan kanssa käsitellään myös ruuan valikoivuuteen liittyviä haasteita.

Ruuan valikoivuus ei ole välttämättä ole merkki syömishäiriöstä. Moni pystyy nauttimaan ruuasta rajoituksistaan huolimatta. Kapeasta ruokavaliosta kannattaa olla huolissaan, jos ravintoaineiden saanti vaarantuu tai ruoan välttely aiheuttaa sosiaalisia haittaa, eli henkilö esimerkiksi välttelee muiden ihmisten tapaamista.

Jos tilanne ei ole vakava, voi ruokavaliota monipuolistaa kokeilemalla itsekseen ravitsemusterapeutin keinoja.

Päijät-Soten ravitsemusterapeutti Marjaana Puustinen uskoo, että kaikki voivat oppia syömään uusia ruoka-aineita, jos motivaatiota opetteluun riittää. Hän muistuttaa, ettei kaikesta tarvitse tykätä. Kuva: Juha-Petri Koponen / Yle

Ravitsemusterapeutin vastaanotolla kaikki alkaa kartoittamalla henkilön kokonaistilannetta ja ravinnonsaantia. Syökö ihminen kuinka paljon esimerkiksi kasviksia, viljatuotteita, lihaa, kalaa tai rasvoja.

Seuraavaksi voidaan miettiä, aloitetaanko totuttelu esimerkiksi jostain kasviksesta vai proteiinin lähteestä. Sen jälkeen määritellään tavoite. Ruuasta ei ole pakko oppia nauttimaan, joskus sietäminenkin riittää.

Professori Mari Sandell allekirjoittaa yleisen väitteen, että uusiin makuihin tottuminen vaatii toistoa. Mutta toiset pääsevät uusiin makuihin kiinni muutaman kerran jälkeen, toiset tarvitsevat pitempää totuttelua.

Toistoja voi helpottaa kahdella yksinkertaisella keinolla.

Ruokaa voi aluksi vain koskea, haistaa tai nuolaista. Lopulta ruokaa voi syödä pienen palan vaikka osana mieluista aamiaista. Pikku hiljaa opeteltavan ruuan määrää voi kasvattaa.

Jos esimerkiksi banaani ei maistu, voi sen yhdistää johonkin itselleen mieluisaan, kuten lettuihin tai smoothieen. Kun makuun tottuu, voi kokeilla banaania jossain toisessa muodossa.

Totuteltavaa ruoka-ainetta kannattaa maistella monta kertaa viikossa. Maistelukerrat voi vaikka kirjata itselleen ylös.

– Usein hankalia asioita työnnetään huomiselle, vaikka olisi motivaatiota. Toistot ja onnistumiset voi kirjata ylös vaikka ruutupaperille, sanoo Puustinen.

Avautuminen auttoi

Tanya Huovilainen joutui välillä lapsuudessaan kärsimään ruokaongelmistaan. Isä saattoi todeta, ettei ruokapöydästä saa poistua, ennen kuin ruoka on syöty.

– Päiväkodissa pakotettiin maistamaan ja syömään. Välillä tiputin sipulit lattialle ja syytin vieruskaveria. Olin yleensä viimeinen pöydässä.

Kuva: Juha-Petri Koponen / Yle

Moni nirso aikuinen on joutunut lapsuudessaan syömään ruokaa väkisin. Siksi he voivat tuntea paineita siitä, että lautasen pitäisi aina saada syötyä tyhjäksi.

Sekä Sandell että Puustinen ovat yhtä mieltä, ettei pakottaminen ole oikea lähtökohta uusien makujen opetteluun. Tärkeää on löytää sisäinen motivaatio opetella syömään luotaan työntäviä ruokia.

Vertaistuki voi auttaa paljon myös aikuista. Nirsoa voi auttaa syömällä yhdessä, mutta ruokaa ei saa tuputtaa.

Puustinen muistuttaa, ettei kaikkea ole pakko oppia syömään. Jos jokin ruoka-aine ällöttää viikosta toiseen, voi kokeilla jotain muuta.

– Siinä voi myös antaa pientä armoa itselleen. Aikuisenkaan ei tarvitse pystyä syömään kaikkea. Varsinkaan, jos joku muu on tehnyt tai annostellut ruuan.

Puustinen toivoo, että kaikki antaisivat toisilleen ruokarauhan. Moni nirso kokee asiasta häpeää. Siksi olisi hyvä, etteivät ihmiset tuijottelisi toistensa lautasia.

Tanya Huovilainen jatkaa yhä ruuan kanssa kamppailuaan. Kesän jälkeen hänellä on ollut hieman kevyempi olo ongelmansa kanssa. Silloin hän päätti kirjoittaa naisille tarkoitetussa Facebook-ryhmässä ongelmastaan.

– Näin konkreettisesti, etten ole todellakaan yksin. Monella oli vielä enemmän rajoitteita syömisen kanssa. Siitä tuli helpottunut olo. En ole niin yksinäinen asian kanssa.

Voit keskustella aiheesta perjantaihin 21.10.2022 klo 23:een saakka.

Suosittelemme sinulle