– On kiva liikkua metsässä, kun on muita ihmisiä ympärillä, toteaa Nuuksion kansallispuistossa Haukkalammella retkeillyt helsinkiläinen Jaana Kyyrä.
– Täällä on niin mukavaa rauhoittua, jatkaa samassa seurueessa ulkoillut espoolainen Riikka Koponen.
Interrail-matkallaan Suomeen tulleet belgialaiset Gitte Aerts ja Wouter Josten puolestaan kertovat haluavansa aina matkoillaan käydä luontokohteissa.
– Me molemmat rakastamme luontoa!
Retkeilijät haluavat henkistä lepoa, ja usein myös muiden seuraa
Itä-Suomen yliopistossa tehdyn väitöskirjan mukaan retkeilijät hakevat kansallispuistoista hyvin moninaisia elämyksiä.
– Ennen kaikkea kyse on virkistäytymisestä, henkisistä arvoista, mielenrauhasta, vapaudentunteesta. Kakkossijalla ovat fyysiset rasitukset, jotka liittyvät siihen, että saavutetaan vaikka tunturin huippu, väitöskirjatutkija Esko Sorakunnas Itä-Suomen yliopistosta sanoo.
Osa ihmisistä haluaa luontomatkailulta yksinoloa ja mahdollisimman kauas muista ihmisistä – muista retkeilijöistä ei haluta nähdä vilaustakaan. Yllättävän monille luonto on kuitenkin vahvasti sosiaalinen ympäristö, jossa muiden ihmisten seura on hyvin tärkeää.
– Sosiaalisen vuorovaikutuksen yleisyys yllätti aineistossani eniten. Olisin ajatellut, että suomalaiset ovat aika jäyhää kansaa ja menevät itsekseen reppu selässä. Sen sijaan mennään luontoon ja nimenomaan nautitaan muiden ihmisten tapaamisesta.
Kansallispuistojen kävijät arvostavat yhdessäoloa omien ystävien tai perheen kanssa, mutta toisaalta myös kuulumista laajaan, yhteisölliseen joukkoon.
– Vaikka en tunne ihmisiä, jotka tulevat vastaan, voin kokea, että olemme kuitenkin samaa porukkaa, samanhenkisiä ihmisiä ja syntyy spontaaneja keskusteluja, Esko Sorakunnas kuvailee.
Luontomatkailussa kiehtoo se, ettei luontoelämyksiä voi kontrolloida
Luontomatkailun vetovoima perustuu Esko Sorakunnaksen mukaan luontoon itseensä. Ydinasia on se, että luontomatkailussa elämykset ovat riippuvaisia ennakoimattomasta ja kontrolloimattomasta ympäristöstä.
Se voi auttaa ihmisiä vapautumaan arkisesta suorittamisesta.
– Voin ajatella, että ehkä tänään poimin karpaloita, jos niitä sattuu olemaan tai kävisipä hyvä tuuri ja näkisin tietyn linnun, mutta minähän en voi sitä määrittää.
Osa luontomatkailijoista haluaa edelleen säilöä upean auringonlaskun tai kallion laelta avautuvan huikean maiseman vain omaan mieleensä. Nuorempien, varsinkin alle kolmekymppisten luontomatkailijoiden joukossa korostuu Sorakunnaksen mukaan kuitenkin se, että luontokokemuksia halutaan jakaa aktiivisesti somessa muillekin.
Retkeilijät hakevat samanlaisia elämyksiä kuin 70-luvulla
Yhtenä aineistona tutkimuksessa olivat kansallispuistojen autiotupien vieraskirjat 1970-luvulta nykypäivään asti.
Luontoretkeilijöiden vieraskirjoihin kirjoittamat retkipäivien huippuhetket ovat pysyneet hyvin samanlaisina vuosikymmenestä toiseen.
– Yhteiskunta on muuttunut, samoin hyvinvointi, matkustaminen ja ajankäyttö, mutta silti me haemme hyvin samantyyppisiä elämyksiä kuin 70-luvulla, Esko Sorakunnas sanoo.
Vieraskirjojen lisäksi väitöskirjan aineistona olivat kansallispuistoissa tehdyt suomalaisten luontomatkailijoiden haastattelut sekä kyselytutkimus, johon vastasi noin tuhat ihmistä yhdeksässä kansallispuistossa.
Matkailumarkkinoinnin ja -johtamisen alaan kuuluvan väitöskirjatutkimuksen tuloksia on tarkoitus hyödyntää luontomatkailuun liittyvien palveluiden kehittämisessä niin, että luontomatkailun monenlaisia arvoja voitaisiin ottaa entistä paremmin huomioon.
Kansallispuistoissa käytiin alkuvuonna yli kaksi miljoonaa kertaa
Suomalaisten ryntäys kansallispuistoihin on tasaantunut korona-ajan huipusta, mutta edelleen kansallispuistot vetävät retkeilijöitä enemmän kuin ennen pandemiaa. Alkuvuonna, tammi- ja heinäkuun välisenä aikana, Suomen kansallispuistoissa vierailtiin 2,2 miljoonaa kertaa.
Esko Sorakunnaksen matkailumarkkinoininin ja -johtamisen alaan kuuluva väitöskirja (siirryt toiseen palveluun) tarkastettiin Itä-Suomen yliopistossa 23. syyskuuta.
Lue myös:
Ruskamatkailu on Lapissa yhä suosittua, vaikka korona-ajan luvuista jäädään