Hyppää sisältöön

Muotojen mestari

Pallotuolistaan tunnettu kulttuurivieras Eero Aarnio suunnittelee tuoleja, mutta itse hän ei ehdi istua.

Muotoilija, professori ja sisustusarkkitehti Eero Aarnio kutsuu kylään.

– Varatkaa kunnolla aikaa. Katsotaan, mitä keksitään, hän opastaa tulijoita puhelimessa.

Kotistudio sijaitsee järven rannalla Veikkolassa vajaan puolen tunnin ajomatkan päässä Helsingin keskustasta.

Aarnio on suunnitellut vaalean, lähes 300 neliömetrin suuruisen rakennuksen itse.

Sisältä se on kuin muotoilijan kuuluisimpien tuolien näyttely: eteisessä on valkoinen Pallotuoli, pihalla vihreä Pastilli ja katosta riippuu Kupla.

Muotoilija kävelee kolmeen tasoon rakennetun talon portaita ylös ja alas monta kertaa päivässä. Sillä tavalla hän sanoo “kerryttävänsä askeleita ja pysyvänsä liikkeessä”.

Eero Aarnio täytti kesällä 90 vuotta.

– Rakastan asua luonnon keskellä enemmän kuin katsella kerrostalossa vastapäistä kiviseinää, Eero Aarnio sanoo kotinsa pihassa. Kuva: Antti Haanpää / Yle

– Jos minulla on kova vauhti päällä, keitän kahvit ja teen töitä aamuvarhaisesta.

Tänäänkin Aarnio on herännyt aikaisin. Kotistudion suunnittelupöydän ääressä on jo syntynyt uusi tuote.

Paperille on hahmoteltu tuoli.

– Tällaista jakkaraa ei ole vielä kellään. Just keksin sille nimen. Se on Rengasrahi!

Aarnio toistelee keksimäänsä nimeä. Rahi kuulostaa hänestä sopivan perinteiseltä ja suomalaiselta.

Muotoilijan on vaikea ymmärtää, miksi suomenkieliset sanat eivät kelpaa kaikille, vaikka kieli on hänestä hyvä ja rikas.

– Minua ottaa pannuun, kun avaan sanomalehden ja etusivu on pelkkää englantia. Eihän tämä ole Englanti tai Amerikka, vaan kiva pieni Suomi. Siitä pitäisi olla ylpeitä.

Muotoilijan työpöytä näyttää tältä. Kuva: Antti Haanpää / Yle

Työpöydällä tussikynien ja teippien keskellä on vanha sota-ajan leipäkortti. Kun kaikesta oli pulaa, ruoka oli kortilla. Säännöstelyä tarvittiin, jotta elintarvikkeita riitti kaikille.

– Kummallisia asioita ihminen säilyttää, Aarnio itsekin ihmettelee.

Ukrainan sota on vienyt ajatukset usein lapsuuteen. Talvisodan syttyessä vuonna 1939 Aarnio oli pikkupoika ja heräsi siihen, että Helsinkiä pommitettiin.

Oletko seurannut Ukrainan sodan uutisointia?

– Totta ihmeessä! Olen seurannut sitä tarkkaan. Ukrainassa on vielä pahempaa kuin minun lapsuudessani oli. Siellä ihmisiä ammutaan kaduille.

Kun Eero Aarnio oli lapsi, viisihenkinen perhe asui kerrostalon ylimmässä kerroksessa Helsingin Kalliossa.

Talo lämpeni puilla. Eeron tehtävänä oli sahata halkoja ja kantaa niitä kellarikerroksesta ylös viidenteen.

Puukalikoista hän veisti lentokoneiden pienoismalleja sekä piirteli kuvia.

– Lyijykynä on maailman suurimpia keksintöjä. Ajattele, mitä kaikkea muutakin kuin piirustuksia sillä saa aikaiseksi?

– Kirjoittamalla saa aikaan sotaa ja rauhaa, hän vastaa itse.

Tuolien lisäksi suunnitelupöydän ääressä on syntynyt myös valaisimia ja toimistokalusteita. Kuva: Antti Haanpää / Yle

Eero leikki sotaa ja pelkäsi

Perhe oli köyhä. Äiti hoiti kotia ja isä oli rakennusmaalari. Aarnio sanoo, että “hengissä pysyttiin jollain lailla”.

Hän muistaa, kuinka sota-aikana kotiin tuli tuntematon mies, joka raahasi suurta ruskeaa matkalaukkua. Mies leväytti laukun auki lattialle.

– Sen sisällä oli iso sian ruho! Ajattelin, että nyt saadaan kunnon ruokaa.

Mutta hinta oli korkea, eikä vanhemmilla ollut varaa ostaa lihaa mustanpörssin kauppiaalta.

– Ruoka meni sivu suun, Aarnio sanoo.

Veikkolassa työpöydän viereisistä lasi-ikkunoista avautuu maisema järvelle ja savusaunalle. Kuva: Antti Haanpää / Yle

Jatkosodan syttyessä vuonna 1941, myös Aarnion kotikulmia pommitettiin. Hän muistaa tuhoutuneiden puutalojen pystyssä törröttävät piiput.

Päivällä Aarnio kavereineen keräsi kadulta sirpaleita ja leikki sotaa.

Yöksi hän riisui vain kenkänsä. Vaatteet kannatti pitää päällä siltä varalta, että tulisi ilmahälytys ja kiire nopeasti pommisuojaan.

– Monta yötä vietin pommisuojassa. Minä aina ajattelin, että nytkö osuu, Aarnio sanoo ja hiljenee pitkäksi aikaa.

"Ei pidä valittaa. Asiat ovat niin hemmetin hyvin."

Eero Aarnio

Sitten äiti ja Eero lähtivät Kalliosta sotaa pakoon.

– Muistan kun menimme kolmosen ratikalla Helsingin rautatieasemalle ja siitä ahtauduimme täyteen junavaunuun. Ei ollut väliä, minne juna meni, kunhan pois Helsingistä.

– Kiersimme maalaistaloissa ja pyysimme saada yösijaa.

Orimattilasta hänen mieleensä on jäänyt talvi-ilta ja paluu saunasta. Taivaanranta oli punainen. Helsinkiä pommitettiin.

– Äiti sanoi, että toivottavasti isä elää vielä.

Miksi muotoilija haluaa kertoa siitä, mitä tapahtui 80 vuotta sitten?

– Kun nyt näen kuvia sotaa pakenevista ihmisistä, tuo aika tulee mieleeni. Se oli sellainen koulu, että kun siitä selvisi, omat nykyvaikeudet eivät ole mitään.

– Ei pidä valittaa. Asiat ovat niin hemmetin hyvin.

Mikki Hiiren kuva koristaa Pallotuolia, jonka Eero Aarnio suunnitteli Disneyn sarjakuvahahmon täyttäessä 90 vuotta.

Pallotuoli pyörähtää. Eero Aarnio taputtaa tuolin sisäverhoilua ja näyttää, kuinka mukava tuolissa on istua – kuin turvassa.

Futuristinen, lasikuidusta valmistettu tuoli täyttää ensi vuonna jo 60 vuotta.

Alun perin Aarnio suunnitteli Pallotuolin omalle perheelleen, vaimolle ja kahdelle tyttärelle. Hän ajatteli, että he kaikki mahtuisivat siihen katselemaan televisiota.

Tuoli oli ensimmäistä kertaa esillä Askon huonekalutehtaan osastolla Kölnin huonekalumessuilla vuonna 1966.

– Asko Oy ei aluksi innostunut, koska huonekalut olisi pitänyt muovin sijaan tehdä puusta. Minua ei edes kutsuttu mukaan messuille.

Mutta kiinnostus oli valtava ja tuoli oli sensaatio. Messuviikon aikana Pallotuolia myytiin kymmeniin eri maihin.

New York Times mainitsi epätavalliset tuolit. Italialaiset halusivat ne esille Milanoon.

Suomessa soi puhelin:

– Aarnio, äkkiä Kölniin! Sitten se olikin menoa, hän nauraa.

– Kiinasta tulee paljon halpatuotantoa ja hinnoilla ei pysty millään kilpailemaan, Aarnio harmittelee. Kuva: Antti Haanpää / Yle

Pallotuolista tuli muoti-ikoni, joka maksaa nykyisin lähes 7000 euroa.

Tuolia seurasivat 1960-luvulla värikäs Pastilli ja läpinäkyvä Kupla sekä myöhemmin Poni ja Puppy. Löydät niistä kuvia nettisivuilta täältä. (siirryt toiseen palveluun)

Klassikkotuotteille ominaista ovat kirkkaat värit ja pehmeänpyöreät muodot.

– Niiden suunnittelu on mennyt nappiin, muotoilija sanoo tyytyväisenä.

Kun Mikki Hiiri täytti 90 vuotta vuonna 2018, Disney otti Aarnioon yhteyttä.

– Minulta kysyttiin, olisiko muotoilijalla ideaa, miten Mikkiä voisi onnitella. Keksin heti ratkaisun.

Aarnion mielestä Mikin kasvojen pyöreät muodot “istuivat Pallotuoliin kuin nenä päähän”.

– Lähetin suunnitelmani Disneylle ja he sanoivat, että jotain tällaista me toivoimmekin.

Vihreä Puppy on veistos, lelu ja istuin. Muotoilija istahtaa hetkeksi. Kuva: Antti Haanpää / Yle

Eero Aarnion muotoiluun törmää kaikkialla maailmassa.

Playboy-lehden kannessa vähäpukeiset naiset ovat keikistelleet Eero Aarnion suunnittelemissa tuoleissa.

Lukuisten lehtijuttujen lisäksi tuotteita voi nähdä mainoksissa ja elokuvissa.

Niitä on kokoelmissa muun muassa MoMAssa (siirryt toiseen palveluun) New Yorkissa, Victoria ja Albert Museossa (siirryt toiseen palveluun)Lontoossa ja Pariisin Pompidou-keskuksessa.

Muotoilijan oltava rohkea myyjä

Aarnio on yksi kansainvälisesti tunnetuimmista suomalaissuunnittelijoista.

Hänestä suomalaisten muotoilijoiden ja valmistajien pitää olla nyt rohkeita. Osaamista on kaupattava itse.

Vastikään perustettu Muotoilun tiedotuskeskus Finnish Design Info ilmoitti, että se haluaa edistää suomalaisen muotoiluosaamisen kansainvälistymistä.

Pohjoismaiden suurin muotoilufestivaali Helsinki Design Week järjestettiin syyskuun alussa. Ensi viikolla alkaa Tampereen Arkkitehtuuri- ja designviikko.

Aarnio opastaa, että esineiden on oltava kiinnostavia, selvästi muista poikkeavia, mutta myös käyttökelpoisia. Itse hän tarkistaa aina tuolin ergonomian, koska “perusasioiden on oltava kunnossa”.

– Olen aina ollut tekijä. Sain syntyessäni täyteen ladatun akun ja se on edelleen täynnä virtaa.

Valokuvien ottamisen jälkeen muotoilija meni takaisin pöytänsä ääreen ja jatkoi töitä. Kuva: Antti Haanpää / Yle