Hyppää sisältöön

Jari Ehrnroothin kolumni: Syntymättömien oikeus elämään tulisi lukea perustuslakiin

Ylikuumentunut kiista oikeudesta aborttiin ei saisi estää syntymättömien oikeuksien parantamista, esittää Ehrnrooth kolumnissaan.

Isyysvapaalla aika ei tule pitkäksi.

Pienen ihmisen kiipeilytelineenä, kylvettäjänä ja nukuttajana keskityn olennaiseen ja unohdan itseni.

Kun elän hetkessä, olen todellakin vapaa, sillä näissä hommissa tietoinen läsnäolo on ainoa vaihtoehto.

Samalla filosofiset ajatukseni ovat kääntyneet elämän ja ihmisyyden alkuun.

Mitä heikompia ja hauraampia onnistumme suojelemaan, sitä korkeammalla kehitystasolla olemme.

Liberaalissa demokratiassa oikeusvaltio suojaa yksilön elämää, on heikkojen puolella ja turvaa lasten oikeuksia. Yksilönvapauden ja lapsilähtöisen ajattelun vahvistuessa lasten itsenäistä tahtoa nujertava kasvatus, alistaminen ja kaltoin kohtelu ovat vähentyneet.

Mielestäni hyvää elämän alkua turvaavan edistyksen on nyt aika siirtyä uuteen vaiheeseen. Myös syntymättömiä lapsia on alettava kohdella täydellä arvostuksella ja kunnioituksella, koska he ovat yksilöllisen ihmiselämän haurain muoto.

Kuvitelkaa maailma ilman aborttikiistaa. Kun puhdas inhimillinen tunne saisi ohjata, kaikki yhtyisivät Leonard Coheniin, joka laulaa Dance me to the children who are asking to be born. Ihmiselämän alkuun kohdistuva hyvä tahto on luonnollinen osa ihmislajin itsesäilytysviettiä.

Elämää tutkiva tiede, biologia, antaa kiistattoman vastauksen siihen, milloin lajin yksilön elämä alkaa. Kun siittiö hedelmöittää munasolun, syntyy ainutkertainen perimä, joka alkaa luoda uutta ihmisyksilöä. Alulle pannun ihmiselämän lopettaminen voi joskus olla välttämätöntä, mutta ei koskaan toivottavaa.

Homo Sapiensin eettisen kehityksen mittana voimmekin pitää sitä, kuinka moni ihmisen alku saa syntyä ja elää hyvän elämän. Mitä vähemmän sikiöiden terveyden laiminlyöntiä ja abortteja, sen parempi; mitä enemmän kohdusta hautaan kukoistavia ihmisyksilöitä, sen parempi.

Ylipolitisoitunut kiista aborttioikeudesta on kuitenkin kääntänyt asiat nurinniskoin. Poliittinen ajattelu on asettunut eettisen edelle siinä, miten suhtaudumme ihmiselämän alkuun.

Jopa filosofit, joiden tehtävänä olisi vaalia yleispätevää näkökantaa, ovat alkaneet kehittää argumentteja tukeakseen naisasia-aktivisteja, joiden mukaan naisella on yksin valta päättää kohdussaan kasvavan ihmisyksilön elämästä.

Esimerkiksi filosofian professori Matti Häyry on esittänyt (siirryt toiseen palveluun), että raskauden alkuvaiheessa naisen sisällä ei ole ketään, jota voitaisiin vahingoittaa.

Väitteen perusperiaate on hämmentävä. Eihän se, että jokin ei vielä ole joku, joka siitä oletettavasti tulee, anna oikeutta kohdella olentoa esineenä.

Tietoisen ja hengityskykyisen persoonan puutteeseen vedoten voisimme lopettaa myös koomapotilaiden elämän ja alkaa pitää hengityskoneeseen joutuneita elinkelvottomina. Elämänsuojelussa ajatellaan juuri päinvastoin. Mitä heikompia ja hauraampia onnistumme suojelemaan, sitä korkeammalla kehitystasolla olemme.

Toisen yhtä hämmentävän lausunnon on esittänyt sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaa, jonka mukaan (siirryt toiseen palveluun) on ”hirveän individualistista” suhtautua hedelmöittyneisiin munasoluihin ja sikiöihin ”kuin ne olisivat täysivaltaisia yksilöitä”.

Oikeusvaltiossahan laki suojelee paitsi täysivaltaisia myös vajaavaltaisia henkilöitä, kuten lapsia, ja osittain tämä suoja jo nyt ulottuu syntymää edeltävään aikaan. Esimerkiksi terveydenhoidossa ja työelämässä sikiön terveyttä suojellaan monin keinoin (siirryt toiseen palveluun), ja onpa syntymättömällä lapsella oikeus myös perintöön (siirryt toiseen palveluun).

Oikeusvaltiota kehitettäessä pääsääntönä tulee olla heikkojen ja uhrien aseman parantaminen. Ne syntymättömät, joiden elämä halutaan lopettaa sosiaalisin perustein, ovat kaikkein huono-osaisimpia. Intressiristiriidan vuoksi tällaisen sikiön etua ei voi valvoa abortoimista pyytävä nainen.

Minusta syntymättömille tulisi perustuslain tulkinnassa suoda oikeus elämään, josta saa poiketa vain äärimmäisen vakavin perustein. Raiskauksen ja insestin uhreille tällainen poikkeuslupa tulee suoda, samoin äidin tai sikiön terveyteen liittyvin hyvin harkituin perustein.

Vaikeissa sosiaalisissa oloissa elävien naisten äitiyttä sen sijaan tulee tukea. Koska huono-osaisten äitien syntymättömät lapset ovat myös terveydeltään kaikkein haavoittuvimmassa asemassa, juuri näiden ihmisen alkujen suojeleminen tulisi olla sosiaali- ja päihdetyön ensisijaisena tavoitteena.

Kansanedustajilta tulee vaatia valpasta aktiivisuutta syntymättömien edunvalvonnan, terveyden ja oikeuksien parantamisessa, kun lainsäädäntöä kehitetään yhä inhimillisemmäksi. Se joka ajaa ihmislajin pienimpien asiaa, tekee suuren teon koko ihmisyyden asialle.

Jari Ehrnrooth

Kirjoittaja on kirjailija, kulttuurihistorian ja sosiologian dosentti Helsingin, Turun ja Lapin yliopistoissa. Hänen mielestään lapsia tulee kunnioittaa ja rakastaa niin että he saavat mahdollisuuden kehittyä vanhempiaan paremmiksi ihmisiksi. Palautetta kirjoittajalle voi lähettää myös suoraan osoitteeseen palaute.ehrnrooth@gmail.com

Kolumnista voi keskustella 8.10. klo 23.00 saakka.

Suosittelemme sinulle