Hyppää sisältöön

Professori puolustaa valtion pörssiomistuksia: "Valtiolla on syvät taskut, jos yhtiö joutuu vaikeuksiin"

Valtion rooli omistajana nousee esiin aina kun valtionyhtiössä tehdään virheitä tai rökäletappioita. Sijoittaja toivoo, ettei valtio enää sijoittaisi pörssiyhtiöihin. Professori Vesa Puttonen muistuttaa, että valtionomistus voi taata rahoituksen.

Omistajaohjauksessa ei voi onnistua. Pesti on saanut ministerin toisensa jälkeen puolueesta riippumatta rämpimään kohuissa.
Omistajaohjauksessa ei voi onnistua. Pesti on saanut ministerin toisensa jälkeen puolueesta riippumatta rämpimään kohuissa.

– Jyri, älä sinä tyri, huudot kaikuivat Mannerheimintiellä, kun Kemijärvellä noussut kansanliike vaati ministeriä puuttumaan peliin. Stora Enso oli päättänyt sulkea Kemijärven sellutehtaan talvella 2008. Tuolloinen omistaohjausministeri Jyri Häkämies (kok.) oli silmin nähden harmissaan, kun kansa ei ymmärtänyt, ettei ministeri sanele pörssiyhtiön päätöksiä.

Häkämies oli ensimmäinen omistajaohjausministeri. Aiemmin valtionyhtiöt hoidettiin kauppa- ja teollisuusministeriössä.

Ministereitä on arvosteltu milloin toimien puutteesta, milloin liiallisesta puuttumisesta valtionyhtiöiden asioihin.

Valtion omistus varsinkin pörssiyhtiöistä kyseenalaistetaan aina, kun yhtiöissä tehdään virheitä ja suuria tappioita kuten nyt energiayhtiö Fortumissa.

Ministerien vaihtuminen haittaa yhtiöitä

Aalto-yliopiston rahoituksen professori Vesa Puttonen oli aiemmin valmis yksityistämään miltei kaikki yhtiöt. Hänen kantansa on lieventynyt. Valtio-omistajasta on apua pääoman saannissa tai lainaneuvotteluissa.

– Valtiolla on syvät taskut, jos yhtiö joutuu vaikeuksiin ja tarvitsee pääomitusta kuten nyt vaikka Finnair. Tiedetään, että kyllä valtio sinne laittaa omaa pääomaa.

Finnair joutui syviin vaikeuksiin, kun Venäjän sulkutila murensi Aasian-lentoihin nojaavan strategian.

Puttosen mukaan ministerien vaihtuvuus tekee valtiosta omistajana lyhytjännitteisen, mikä haittaa yhtiöitä.

– Meillähän omistajaohjauksesta vastaava ministeri vaihtuu vähintään neljän vuoden välein, viime aikoina hyvin useinkin. Normaalisti yrityksissä pääomistaja ei vaihdu muutaman vuoden välein, mutta valtionyhtiöissä näin käy.

Tästä seuraa Puttosen mukaan se, että kun yritystoiminnan riskinotossa epäonnistutaan niin aiheet politisoituvat ja "siitä tulee hirveästi kalabaliikkia".

Valtionyhtiöiden virheet ja tappiot kuumentavat tunteita toisin kuin tavallisen yksityisen yrityksen vastoinkäymiset. Yhtiöt ovat Puttosen mukaan keskimääräistä isompia ja niihin liittyy strateginen intressi, jolloin veronmaksajat kokevat ne läheisiksi.

Aalto-yliopiston rahoituksen professori Vesa Puttonen totesi vuosia sitten, että pörssissä oleva valtionyhtiö on aina puoliksi raskaana. Yhtiöihin liittyy paljon odotuksia ja aina tulee myös pettymyksiä. Kuva: Terhi Liimu / Yle

Omistajaohjausministeri voi puuttua yhtiön toimintaan lähinnä kutsumalla yhtiökokouksen koolle ja vaihdattamalla siellä yhtiön hallituksen sellaiseksi, joka tekee haluttuja päätöksiä. Se olisi kova toimi.

– Yhtiöihin valitaan hallitus ja pääomistaja voi käyttää hyvinkin paljon ääntä, mutta pitää kuunnella myös muita osakkeenomistajia.

Kaikkien omistajien pitää olla osakeyhtiössä samalla viivalla.

Puttosen mukaan amerikkalainen miljardööri-sijoittaja Warren Buffet on todennut, että jos hänen omistamansa yrityksen johtaja tulee kysymään häneltä, mitä pitäisi tehdä, hän tietää, että he ovat molemmat ongelmissa.

– Yrityksen johtamisen paras kyvykkyys pitäisi olla johdossa. Omistaja, jonka varoilla yritystoimintaa harjoitetaan, on parhaimmillaan omistajana.

Eläkesijoittaja toivoo valtion pörssivirran pysähtyvän

Eläkeyhtiö Varman toimitusjohtaja Risto Murto ei kaipaa enempää valtion osuutta pörssiyhtiöihin. Hänen mukaansa politiikan ja talouden yhdistäminen tuottaa liikaa myrskyjä.

– Tästä on koettu taas yksi. Itse olisin varovaisempi siinä, kuinka moneen pörssiyritykseen valtion kannattaa lähteä mukaan.

Fortum on Murron mielestä luonnollinen valtionyhtiö, koska valtio on ollut yhtiön keskeinen perustaja ja yhteinen historia on pitkä.

– Kriittisempi olisin siinä, kuinka moneen uuteen yhtiöön valtion kannattaa mennä ja niitä mahdollisia tulevia myrskyjä rakentaa.

Eläkeyhtiö Varman toimitusjohtaja Risto Murto ei haluaisi valtion lisäävän omistuksia pörssiyhtiöissä. Kuva: Antti Lähteenmäki / Yle

Bisnesmokat muuttavat omistajaohjausta

– Valtionyhtiöiden kriiseistä tai bisnesmokista on yleensä ollut seurauksia omistajaohjauksen kehitykseen, kertoo valtionyhtiöihin perehtynyt akatemiatutkija Pasi Nevalainen.

Soneran UMTS-kauppojen jälkeen valtionyhtiöt jaettiin kahteen ryhmään: Valtioneuvoston kanslian yhteyteen koottiin yhtiöt, joilla on strategista merkitystä ja Solidiumiin koottiin yhtiöt, joissa valtiota kiinnostavat lähinnä sijoitustuotot.

– Nythän Tytti Tuppurainen on antanut ymmärtää, että Fortum tulee palaamaan perinteiseen muottiinsa eli turvaamaan sähkönsaantia Pohjoismaissa ja erityisesti Suomessa.

Nevalaisen mukaan valtionyhtiöiden määrä on jatkuvasti kasvanut. Yhtiöt eivät kuitenkaan ole enää isoja teollisuusyrityksiä vaan pieniä erikoistoimintoja. Uusia pörssilistautumisia ei ole näköpiirissä.

– On yleistä muissakin maissa, että valtiolla on pieniä vähemmistöomistuksia siellä täällä eri yrityksissä. On paljon yrityksiä, joissa valtiolla on pieniä siivuja.

Valtionyhtiöiden takaiskuissa etsitään Nevalaisen mukaan liikaa syyllisiä, kun pitäisi analysoida tilannetta laajemmin. Esimerkiksi Fortumin kriisi sai alkunsa jo sähköverkkojen myynnistä.

– Jos Fortumin omistusintressi on strateginen, niin miten siihen sopii sähkönsiirtoverkkojen myynti? Siitä saatiin rahaa, jolla lähdettiin ulkomaille. Se näytti silloisen johdon näkökulmasta rationaaliselta ja hyvältä bisnesmahdollisuudelta. Tyypilliseen kriisiin liittyy, että ensin kun tulee huonoja merkkejä, niistä pelästytään. Mutta kun bisnes luistaa niihin huonoihin merkkeihin turrutaan, kunnes riski tulee silmille.

Omistajaohjaussalkku on tuonut eroja

Omistajaohjausministerit ovat miltei kukin vuorollaan rämpineet valtionyhtiökohuissa tai ainakin joutuneet selittelemään toimiaan tai niiden puutetta. Salkunkantajat ovat myös joutuneet eroamaan.

Viimeksi Sirpa Paateron (sd.) ura omistajaohjausministerinä kaatui Postin työehtosopimuskiistaan. Pääministeri Antti Rinteen (sd.) mukaan ministeri ei ollut noudattanut hänen linjauksiaan, kun sopimus heikkeni. Tapaus johti Rinteen eroon marraskuussa 2019.

Postin työntekijät osoittivat mieltä työehtosopimusneuvottelujen keskellä syksyllä 2019. Jupakka johti omistajaohjausminsteri Sirpa Paateron eroon. Kuva: Harri Lehtikevari / Yle

Kuusi vuotta aiemmin Heidi Hautala (vihr.) erosi tehtävästä. Tuolloin Greenpeace oli tunkeutunut Arctia Shipping -yhtiön laivoille. Yhtiö teki rikosilmoituksen, mutta päätti vetää sen pois. Hautala totesi yhtiön saaneen poliittista ohjausta. Oikeuskanslerin mukaan Hautala ei rikkonut lakia.

Pekka Haavisto (vihr.) piti salkkua, kun Fortum päätti myydä sähköverkkoyhtiön Carunalle joulukuussa 2013. Päätös herätti arvostelua, joka on viime aikojen energiamyllerryksen keskellä taas kiihtynyt.

Valtionyhtiöiden johdon palkitseminen on tuomittu useampaan kertaan, vaikka siihen on luotu pelisääntöjä.

Fortumin toimitusjohtajan Mikael Liliuksen osakepalkkioista nousi kohu 2009. Lilius haukkui valtion omistajana ja väistyi eläkkeelle. Finnairin toimitusjohtajan Pekka Vauramon saamasta lisäeläkkeestä kohistiin elokuussa 2017. Omistajaohjausministeri Mika Lintilää (kesk.) ei ollut informoitu asiasta.

Aiemmin tunteita ovat kuumentaneet muun muassa Soneran UMTS-kaupat ja Stora Enson tappiollinen paperitehtaan osto Yhdysvalloissa.

Suosittelemme sinulle