JERMUK/JEREVAN/HELSINKI Armenian ja Azerbaidžanin kireät välit leimahtivat jälleen syyskuun alkupuolella avoimiksi sotatoimiksi maiden rajalla.
Armeniassa kylpyläkaupunkina tunnetussa Jermukissa konflikti tuli yllätyksenä. Viereisen Kechutin kylän asukas kertoo tulituksen alkaneen 12. syyskuuta puolenyön maissa.
– Kuulin räjähdyksiä ja ajattelin, että ne voisivat olla ilotulitusta, koska tämä on lomakaupunki. Kukaan ei odottanut sellaista, kylän asukas Tigran Tadevosyan kertoi Ylelle syyskuun lopulla.
– Oli paniikkia, kaikki kuljettivat lapsiaan suojaan.
Jermukissa asuva Ofelya Zohrabyan kuvailee kauhistuneita tunnelmia itse kaupungissa. Monet pakenivat tulitusta lastensa kanssa pyjamoissaan ja aamutakeissaan.
– Ihmiset alkoivat juosta kuka minnekin, joku kellariin ja ne, joilla oli autot, ajoivat ulos kaupungista, Zohrabyan kertoo.
Armenia ja Azerbaidžan ovat Neuvostoliiton loppuvuosista saakka käyneet kamppailua armenialaisten asuttaman Vuoristo-Karabahin alueen hallinnasta. Syyskuun 12.–14. päivien yhteenotoissa kuoli lähes 300 ihmistä, suurin osa heistä Armenian puolella.
Nyt voimassa on hauras tulitauko.
– Tulitauon jälkeen ei ole ollut tulitusta, mutta epävarmuus jatkuu. Emme tiedä, voimmeko tuoda lapsemme takaisin. Se voi jatkua huomenna uudelleen. Emme ole suojassa, Tadevosyan sanoi.
Ukrainan sota vei Venäjän huomion
Yle tutustui tuhoihin Armenian ulkoministeriön toimittajille järjestämällä kiertoajelulla. Armenian hallitus haluaa huomiota konfliktille, joka kansainvälisessä julkisuudessa on jäänyt Venäjän Ukrainassa käymän sodan jalkoihin.
Armeniassa nähdään nyt, miten Ukrainan sota vaikuttaa muihin entisen Neuvostoliiton alueen maihin.
Ukrainan sotaan keskittynyt Venäjä ei kiirehtinyt perinteisen liittolaisensa Armenian avuksi. Armenian parlamentin puhemies Alen Simonyan kiitti sen sijaan Yhdysvaltoja tulitauon välittämisestä.
Armenialainen analyytikko, Regional Studies Center -ajatushautomon johtaja Richard Giragosian sanoo Ylelle, että Venäjä on Armenialle epäluotettava ystävä.
– Armeniasta on tullut vaarallisen yliriippuvainen Venäjästä, Giragosian sanoi.
Toisaalta Giragosian sanoo, että Armenian demokratiakehitys mahdollistaa paremmat suhteet EU:hun ja Yhdysvaltoihin, ja se tasapainottaa Venäjän vaikutusta.
Myös armenialainen oppositiopoliitikko ja analyytikko Ara Papyan katsoo, että Venäjä on pikemminkin ongelmien luoja kuin ratkaisija.
Papyan sanoo, että mielipideilmasto Armeniassa on kääntymässä aiempaa länsimielisemmäksi. Neuvostoaikana varttuneelle sukupolvelle Venäjä vaikuttaa ainoalta mahdolliselta liittolaiselta, kun taas nuoriso varsinkin suurissa kaupungeissa suuntautuu länteen.
Venäjän arvovalta kärsi kolauksen
Konflikti paljastaa Venäjän vaikutusvallan murenemisen Etelä-Kaukasiassa, jota Venäjä on tottunut pitämään takapihanaan.
– Kehityskulku on ollut koko ajan käynnissä, tutkija Mikko Palonkorpi sanoi haastattelussa syyskuussa.
Palonkorpi on tutkijana vieraillut lukuisia kertoja alueen maissa ja toiminut myös Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön Etyjin vaalitarkkailijana.
Jo Armenian ja Azerbaidžanin edellinen suuri yhteenotto, vuoden 2020 lyhyt sota, kertoi Venäjän vaikutusvallan rapautumisesta alueella.
Turkin tukema Azerbaidžan sai sodassa vallattua takaisin laajoja alueita Vuoristo-Karabahin ympärillä.
– Vuoden 2020 konflikti oli suuri nöyryytys Venäjälle. Turkki ja Azerbaidžan ikään kuin astuivat sille reviirille, jota Venäjä on pitänyt täysin omanaan ja saavuttivat sillä merkittäviä sotilaallisia ja poliittisia voittoja, Palonkorpi sanoi.
- Lue myös tämä juttu siitä, miksi sota Vuoristo-Karabahista jatkuu vuosikymmeniä.
Venäjän turvallisuusjärjestö osoittautui paperitiikeriksi
Armenia on ollut perinteisesti Venäjän liittolainen ja kuuluu Kollektiivisen turvallisuuden järjestöön CSTO:hon.
CSTO on Venäjän vetämä yritys vastavoimaksi läntiselle sotilasliitolle Natolle.
Järjestön varovaiset otteet kriisissä ovat herättäneet arvostelua Armeniassa. Jerevanissa osoitettiin syyskuussa mieltä CSTO:n jäsenyyttä vastaan. Mielenosoituksessa Armenian ulkoministeriön edustalla liehui Yhdysvaltain ja EU:n lippuja.
– Olemme todistaneet sietämättömiä väkivallantekoja sotilaitamme ja yhteisöjemme asukkaita kohtaan. Azerbaidžan on tappanut siviilejä ja kohdellut sotilaitamme raa'asti, mielenosoitusta järjestämässä ollut aktivisti Tehmine Yenokyan sanoi.
– Sitten näemme, että CSTO ottaa neutraalin kannan. Sitä ei voi hyväksyä.
Armenian ja Azerbaidžanin uusin konflikti osoitti, että CSTO on olemassa lähinnä paperilla.
– Tuntuu, että sen tärkein tehtävä on regiimiturvallisuus, Palonkorpi sanoo järjestöstä.
Tämä tarkoittaa, että CSTO toimii pikemminkin autoritaaristen hallintojen aseman turvaajana sisäisiä uhkia vastaan kuin maiden puolustajana ulkoisen hyökkäyksen uhalta.
Armenian ja Azerbaidžanin vuoden 2020 sodassa Venäjä saattoi selittää puuttumattomuuttaan sillä, että taistelut keskittyivät Vuoristo-Karabahin alueelle eikä se kuulu CSTO:hon. Syyskuussa sotatoimet ulottuivat varsinaisen Armenian alueelle.
– Viimeisin konflikti on vielä suurempi osoitus siitä, että Venäjä ei ole kykenevä eikä halukas auttamaan läheistä liittolaistaan Armeniaa sotilaallisessa tilanteessa, jossa kollektiivisen turvallisuuden sopimusjärjestelmän velvoitteiden pitäisi astua voimaan, Palonkorpi sanoo.
– Voi miettiä, mitä muut liittolaiset ajattelevat tällaisesta suojelijasta. Sitä kautta se myös rapauttaa Venäjän suurvalta-asemaa.
Järjestön murenemisesta kertoo sekin, että viime viikolla vakavia sotilaallisia yhteenottoja käytiin kahden CSTO:n jäsenvaltion, Tadžikistanin ja Kirgisian, rajalla.
Viime sunnuntaina Kirgisia perui yksipuolisesti CSTO:n yhteiset sotilasharjoitukset alueellaan. Armenia taas jätti viime kuussa väliin harjoitukset Kazakstanissa.
Joukkojen huolto Armeniassa olisi haaste
Venäjällä on Armeniassa tukikohta pohjoisessa Gyumrin kaupungissa ja rauhanturvaajia Vuoristo-Karabahissa vuoden 2002 sodan tulitaukosopimuksen mukaisesti.
Eräs syy Venäjän varovaisuuteen voi olla, että Armenian auttaminen olisi Venäjälle myös suuri logistinen haaste.
Venäjälle Armenia on tarjonnut sotilaallisen tukikohdan, josta Venäjä voi projisoida sotilaallista voimaansa myös lähialueille Turkkiin, Iraniin ja Lähi-itään.
Huolto on kuitenkin hankalaa. Kauttakuljetukset Georgian kautta eivät onnistu, koska Venäjällä on erittäin huonot suhteet Georgiaan.
Venäjä kävi Georgian kanssa lyhyen sodan elokuussa 2008, ja se ylläpitää Georgian kapinallisalueita Abhasiaa ja Etelä-Ossetiaa.
Aiemmin Venäjä on huoltanut joukkojaan Armeniassa Azerbaidžanin ilmatilan kautta, mutta tässä tilanteessa se ei olisi käynyt päinsä.
Armenia uhkaa jäädä yksin
Armenia on pinteessä, koska lännestäkään ei välttämättä ole odotettavissa merkittävää tukea.
Yhdysvaltain edustajainhuoneen puhemies Nancy Pelosi vieraili syyskuussa Armeniassa ja tuomitsi Azerbaidžanin toimet laittomana hyökkäyksenä.
Armenialainen analyytikko Richard Giragosian sanoo, että kyseessä voi mahdollinen muutos Yhdysvaltain politiikassa kohti aiempaa suurempaa sitoutumista. Hän pitää sitä tervetulleena mutta ei usko, että korkean profliilin näyttävä sitoutuminen on pidemmän päälle vakaalla pohjalla.
– Uskon, että EU:n sitoutuminen on tehokkaampaa ja vähemmän provosoivaa.
Viime perjantaina Armenia ja Azerbaidžan suostuivat siihen, että maiden rajalle perustetaan EU:n siviilioperaatio auttamaan rajalinjausten tekemisessä.
Samaan aikaan Yhdysvallat täyttää Venäjän jättämää tyhjiötä, kun Venäjä on pääsemättömissä Ukrainan kanssa. Giragosian ei usko, että länsisuuntaus johtaisi Venäjän vastareaktioon.
– Toisin kuin naapurimme Georgia, Armenia on mielestäni riittävän fiksu ollakseen hakematta Nato-jäsenyyttä vastauksena kaikkiin ongelmiimme. Kyse on pikemminkin sietokyvystä ja riippumattomuudesta, Giragosian sanoo.
Mikko Palonkorpi katsoo, että Yhdysvaltain poliitikot ottavat huomioon armenialaisen diasporan sisäpoliittisen vaikutusvallan.
Toisaalta hän epäilee, että Yhdysvaltain tuki tuskin menee sanoja pidemmälle, koska Yhdysvalloissakin Azerbaidžanin öljyn ja maakaasun saanti läntisille markkinoille on nyt etusijalla.
Lue myös:
Armenia kertoo menettäneensä yli 130 sotilasta viime päivien yhteenotoissa Azerbaidžanin kanssa