Hyppää sisältöön

Lampaat pitävät maiseman avarana Eurajoen Kaunissaaressa – perinnemaisemia hoitavista eläimistä on kova pula

Lehmät ja lampaat ovat parhaita perinnebiotoopin hoitajia. Umpeenkasvaneet kedot kukoistavat, maisema avartuu ja rantakasvusto pysyy kurissa. Töitä olisi paljon enemmänkin kuin mihin eläimiä riittää.

Ahvenanmaanlampaita Eurajoen Kaunissaaressa
Ahvenanmaanlampaat ovat laiduntaneet Eurajoen kunnan omistamalla Kaunissaarella nyt seitsemän vuoden ajan. Kuva: Lassi Lähteenmäki / Yle

Hanna-Leena Juhola soutaa veneellään Eurajoen Kaunissaaren rantaan.

33 hehtaarin saari on kiehtova. Siellä aloitti vuonna 1874 toimintansa A. Ahlströmin höyrysaha. Väkeä asui saarella parhaimmillaan noin 300.

Nyt sahasta ovat jäljellä lähinnä enää talojen kiviperustukset. Kivien yli pomppivat ketterästi Juholan Ali-Unkilan lammastilan ahvenanmaanlampaat. Tilan lampaita on eri puolilla Satakuntaa, pääasiassa luonnonlaitumilla.

Kaunissaari on ollut Juholan lampaiden syötävänä seitsemän vuoden ajan. Se alkaa näkyä maisemassa: ilman lampaita saari olisi heinittynyt. Nyt maisema on avara ja siellä on helppo liikkua.

Kaunissaaresta löytyy komeita puita. Lampaat pitävät maiseman avarana. Kuva: Lassi Lähteenmäki / Yle
Hanna-Leena Juhola käy muutaman kerran viikossa katsomassa, että Kaunissaaren lampailla on kaikki asiat hyvin. Kuva: Lassi Lähteenmäki / Yle

Rapsuttelijoita soutaa saarelle

Kaunissaari on Eurajoen kaupungin omistama saari. Siellä on lupa käydä virkistäytymässä, ihailemassa komeita puita, istumassa rantakalliolla ilta-auringossa ja nauttimassa omia eväitä grillikatoksen alla.

– Moni lähtee ihan lampaiden takia tänne, sanoo Hanna-Leena Juhola.

Lampuri soutaa itse saarelle muutaman kerran viikossa tarkistamaan, että lampailla on asiat hyvin. Ja hyvinhän ne pärjäävät.

– Ahvenanmaanlammas on rohkea. Se tykkää vaihtelevasta maastosta eikä stressaannu merimatkoista, Juhola sanoo.

Lampailla ja lehmillä olisi enemmänkin syötävää

Lehmiä ja lampaita tarvittaisiin enemmänkin maisemanhoitajiksi ja luonnon monimuotoisuuden lisääjiksi, sanoo Luonnon- ja riistanhoitosäätiön luonnonlaidunasiantuntija Eriika Lundström.

Perinnebiotooppeja ja luonnonlaitumia on Suomessa hoidon piirissä noin 33 000 hehtaaria. Tavoite olisi 90 000 hehtaaria, jotta kaikki luontotyypit ja lajit säilyisivät.

Varsinais-Suomessa on eniten perinnebiotooppeja ja luonnonlaitumia. Maakunnassa on myös lajimäärään suhteen rikkaimmat alueet ja ja niitä pitäisi saada Lundströmin mukaan paremmin hoidon piiriin.

Maatalous on kuitenkin muuttunut. Tilat ovat kasvaneet ja niitä on hajallaan eri puolilla Suomea. Varsinais-Suomessa ei ole riittävästi kotieläimiä laiduntamistyöhön, ja karjan siirto kauempaa tuo liikaa kustannuksia.

Nämä naudat ovat laiduntaneet Turussa Kulhon saarella. Syksyn tullen ne lähtevät kohti kotimaisemia Sauvoon. Kuva: Lassi Lähteenmäki / Yle
Naudat kerätään ensin aitaukseen, josta niitä siirretään kuljetusvaunuun. Luonnonlaidunasiantuntija Eriika Lundström seuraa tilannetta aidan takaa. Kuva: Lassi Lähteenmäki / Yle

Luonnonlaidunlihan profiilin nosto saattaa sataa karjatilallisen laariin

Eriika Lundström toivoo, että luonnonlaidunlihan profiilin nousu voisi lisätä sen kysyntää ja tuoda paremman kannattavuuden karjatiloille.

Salossa sijaitseva Kosken kartano sai hiljattain luonnonlaidunliha-sertifikaatin ensimmäisenä Suomessa.

Luonnonlaidun- tai niittyliha on ollut oma tavaramerkkinsä Ruotsissa jo pitkään. Nyt Suomi on etenemässä samalla polulla.

Luonnonlaitumia, rantaniittyjä ja perinnebiotooppeja laiduntava eläin on oikeutettu myös EU-tukeen. Tämä ympäristösopimuskorvaus on vuodenvaihteen jälkeen hivenen kasvamassa, kun EU:n uusi seitsenvuotinen maatalousohjelma (CAP) astuu voimaan.

Sauvolaiset lehmät ovat tuttuja kavereita Turussa

Turun Kulhon saarella on paljon peltoa, metsää ja rantaruovikkoja. Näissä maisemissa sauvolaisen Salmensuun karjatilan märehtijät ovat tulleet monille tutuiksi. Salmensuu laiduntaa lihakarjaa myös muun muasas Turun Friskalanlahdella ja Katariinanlaaksossa.

Laidunnusta Turun kaupungin mailla on ollut ainakin 30 vuotta. Jälki on sen mukainen.

– Ketokasvillisuus on päässyt hyvin kasvamaan. Maisema merelle on auennut ja linnut viihtyvät. Tämä on merenrantaniittyjen hoidon tavoite, Eriika Lundström täsmentää.

Sauvon Salmensuun tilan karjaa ohjataan vaunun kyytiin kotimatkaa varten. Kuva: Lassi Lähteenmäki / Yle
Traktorin vetämä karjankuljetusvaunu kulkee lautan kyydissä mantereen puolelle. Kuva: Lassi Lähteenmäki / Yle
Karjan siirtäminen kesälaitumelta kotiin on iso urakka mutta se onnistuu, kun tietää, mitä pitää tehdä. Antti Toivonen osaa tämän homman. Kuva: Lassi Lähteenmäki / Yle

Karjan siirto on iso urakka

Salmensuun karjan koko liikkuu parhaimmillaan 300 ja 400 naudan välillä. Syksyn urakkana on karjan siirto lukuisilta laitumilta kotimaisemiin Sauvoon. Siirtoon menee aikaa kymmeniä tunteja, ja osaavia apulaisia pitää olla operaatiossa myös mukana.

– Se on työläs urakka, mutta kun sen osaa, se sujuu, Salmensuun tilan toinen isäntä Antti Toivonen sanoo.

Naudat kuljetetaan laitumilta kotiin traktorivetoisilla kuljetusvaunuilla, ja vesi ylitetään lautalla. Salmensuun tila on luomutila. Siellä arvostetaan nautojen työtä luonnon monimuotoisuuden lisäämisessä.

– Ilman EU-tukia tämä ei onnistuisi, Toivonen sanoo.

Voit keskustella aiheesta Yle-tunnuksella (siirryt toiseen palveluun). Keskustelu päättyy 4. lokakuuta kello 23.

Lue myös:

Luonnonlaiduntaminen kiinnostaa nyt suomalaisia: "Viisikin tilaa voi olla kiinnostuneita samasta alueesta"

Terapialampaat tuotiin taas kriminaalipotilaiden hoidettaviksi Vaasassa – tärkeää on tuttuus: "Lampaat tuntevat meidät ja me tunnemme ne"

Suosittelemme sinulle