Hyppää sisältöön

Yksityiset firmat alkavat tuoda Keniasta hoitajia paikkaamaan Suomen hoitajapulaa – tutkija näkee isoja eettisiä ongelmia

Suomella on ulkomailta tuleville hoitajille valtava tarve. Hoitajapulassa apuun halutaan nyt myös Kenia. Tutkijoiden mukaan kansainväliseen rekrytointiin liittyy paljon vielä ratkaisemattomia ongelmia.

Hoitajien palkkaaminen ulkomailta tulee lisääntymään Suomessa. Yksi kohdemaista on Kenia. Arkistokuva. Kuva: Henrietta Hassinen / Yle

Vähintään joka kymmenes Suomessa sosiaali- ja terveysalalla työskentelevistä henkilöistä tulee vuoteen 2030 mennessä rekrytoida ulkomailta.

Näin arvioi johtava asiantuntija Katri Niskanen työ- ja elinkeinoministeriöstä. Hän vetää työryhmää, joka pohtii sote-alan kansainvälisen työvoiman rekrytointiin liittyviä kysymyksiä.

Tarve pelisäännöille on ilmeinen, sillä ulkomaisen työvoiman osuus sote-alan henkilöstöstä tulee olemaan merkittävä.

Yle kertoi tiistaina, että suurimmalla osalla hyvinvointialueista on sote-henkilöstön palkkaaminen ulkomailta joko jo käynnissä tai harkinnassa. Yksittäisissä kunnissa kansainvälisistä rekrytoinneista on tänä kerrottu niin Haapajärvellä (siirryt toiseen palveluun), Kuusamossa (siirryt toiseen palveluun) kuin Sastamalassakin. (siirryt toiseen palveluun)

Filippiineiltä tullut hoitajia yli vuosikymmenen ajan

Filippiineiltä sairaanhoitajia on rekrytoitu Suomeen jo yli kymmenen vuoden ajan. Muita lähtömaita ovat olleet esimerkiksi Espanja, Intia ja Viro.

Yksi uusi kohdemaa on Itä-Afrikassa sijaitseva Kenia.

Yksityinen sote-palveluita tuottava yritys Pihlajalinna tiedotti syyskuussa aloittavansa yhteistyön Pirkanmaan ja Satakunnan alueella toimivan Sasky koulutuskuntayhtymän, sen tytäryhtiö Aiko Academyn ja rekrytointipalveluyritys Edunationin kanssa kenialaisten ja filippiiniläisten kouluttamisesta.

Sopimus käsittää niin lähi- ja sairaanhoitajien, hoiva-avustajien kuin laitoshuoltajien rekrytointia ja koulutusta.

Pihlajalinnan tavoitteena on saada ensimmäisessä vaiheessa rekrytoitua 60 lähihoitajaa ja 20 sairaanhoitajaa.

Ensimmäinen, 25:stä lähihoitajataustaisesta kenialaisesta koostuva ryhmä aloittaa Suomessa marraskuussa.

Pihlajalinnan toimitusjohtaja Joni Aaltonen hoitajien harjoittelutilassa. Taustalla harjoituspotilaita sängyissä.
Pihlajalinnan toimitusjohtaja Joni Aaltonen uskoo, että ulkomailta rekrytointi koituu saapuvien hyväksi. Video: toimittaja Katri Tapola, kuvaaja Marko Melto / Yle

Pihlajalinna-konsernin toimitusjohtaja Joni Aaltosen mukaan yhteistyöllä Saskyn kanssa yhtiö saa “eläköityvien työntekijöiden varalle varmistettua koulutus- ja työvoimaputken”.

Suomeen tuoduista filippiiniläisistä ja kenialaisista on siis tarkoitus tulla korvaajia Pihlajalinnan eläköityvälle henkilöstölle.

Sasky koulutuskuntayhtymän johtajan Antti Lahden mukaan yhteistyö Pihlajalinnan kanssa on vasta avaus. Lähivuosina alueelle on Lahden mukaan tarkoitus tuoda satoja hoitajia.

– Huhtikuussa tulee jo maaginen 0,7-hoitajamitoitus, niin kyllä siinäkin on meillä yhteisesti vastattavaa.

Lue lisää:"Tämä on tullut vyörymällä päälle" – hyvinvointialueiden johtajat kertovat, miten hoitajapula kurittaa lähes kaikkia palveluita

Pihlajalinna: Nyt tarvitaan kaikkia keinoja

Pihlajalinnan Joni Aaltosen mukaan henkilöstön rekrytoinnissa kohdemaiden valintaan vaikuttavat maan valmiudet.

Yksi edellytys on riittävä englannin kielen taito, toinen jo kotimaassa hankittu “riittävän hyvä” peruskoulutus.

– Toki nyt kun tässä on Sasky ja Aiko Academy mukana, niin valtioiden väliset suhteet vaikuttavat siihen, mitä kohdemaita valitaan. Indonesian ja Kenian osalta valtiot ovat tehneet päätöksiä, että terveys- ja sosiaalipalveluiden koulutukseen panostetaan, ja ovat näin valikoituneet meillekin kohdemaaksi.

Aaltonen nostaa esille Pohjoismaiden ja Euroopan ikääntyvät ikäluokat. Soteammattilaisten riittävän määrän turvaaminen Suomessa vaatii hänestä nyt kaikkia keinoja.

– Tätä kautta pystymme vaikuttamaan siihen, että henkilöt saavat riittävän vahvan koulutuksen ja työssäoppimisen, jotta edellytykset toimia Suomessa on olemassa.

Ennen yhteistyön aloittamista Saskyn kanssa Joni Aaltonen sanoo Pihlajalinnan katsoneen muita työvoimaa ulkomailta tuoneita toimijoita.

Soteammattilaisten riittävyyden turvaaminen Suomessa vaatii Pihlajalinnan toimitusjohtaja Joni Aaltosen mukaan nyt kaikkia keinoja. Iso rooli on hoitajien tuonnilla ulkomailta, mutta hän odottaa apua myös alanvaihtajista. Kuvituskuva. Kuva: Antti-Petteri Karhunen / Yle

Kenian valinnassa vaikutusta oli muun muassa Tampereen aikuiskoulutuskeskuksen (TAKK) esimerkillä. TAKKissa opiskeli kesäkuun tietojen mukaan lähihoitajaksi 50 kenialaista.

Lisää esimerkkejä riittää ympäri Suomen.

Tammikuun lopussa koulutusvientiyhtiö Eduexcellence oy tiedotti (siirryt toiseen palveluun)solmineensa sopimukset Kenian kanssa tilaustutkintokoulutuksesta pääkaupunkiseudun Laurea- ja Metropolia-ammattikorkeakoulujen ja Jyväskylän koulutuskuntayhtymä Gradian kanssa. Laurea vastaa sairaanhoitajan ja fysioterapeutin koulutuksista, Metropolia informaatioteknologian koulutuksesta ja Gradia lähihoitajien koulutuksesta.

Kenia on sopinut Suomen kanssa sairaanhoitajien koulutuksesta myös ainakin Lapin ammattikorkeakoulun (siirryt toiseen palveluun) ja Tampereen ammattikorkeakoulun kanssa.

Kaikissa näissä tapauksissa on kyse tilauskoulutuksesta, eli Kenia maksaa koulutuksen kulut.

Joni Aaltonen painottaa, että Kenian valtio tukee kansalaisiaan kouluttautumaan ulkomailla.

– Varmaan siinä on se ajatus, että kun ihmisiä sijoittuu länsimaihin, niin länsimaista tulee kotimaahan perheen tukea ja muuta taloudellista apua. Kansainvälisesti voidaan myös käydä oppimassa alasta lisää.

Lue lisää: Kenian maakunnat maksavat hoitajien opinnot Tampereella – eikä maksajia haittaa, vaikka hoitajat jäisivät töihin Suomeen

Rekrytoinnissa eettisiä ongelmia lähtömaasta riippumatta

Terveydenhuollon henkilöstön tuomiseen ulkomailta liittyy monia vielä ratkaisemattomia eettisiä ongelmia, sanovat Ylen haastattelemat tutkijat. Myös Keniasta rekrytoimiseen liittyy ongelmia.

Yliopistotutkija Tiina Vaittinen Tampereen yliopiston johtamisen ja talouden tiedekunnasta näkee asiassa riskejä niin yksilön kuin yhteiskunnan tasolla.

Vaittinen on tutkimuksessaan perehtynyt filippiiniläishoitajien tilanteeseen. Hänestä samat ongelmat vaivaavat lähtömaasta riippumatta.

Yksilötason riskinä on, että rekrytoitu joutuu prosessin aikana jollain tavalla taloudellisesti hyväksikäytetyksi.

– Lähtö- ja tulomaassa on erilaisia koulutus- ja rekrytointitoimijoita, ja kaikki nämä jollain tapaa taloudellisesti hyötyvät rekrytointiprosessista. Muutenhan sitä ei tehtäisi.

Vaittinen mainitsee myös tuen puutteen kotoutumisessa ja kielikoulutuksessa Suomeen saapumisen jälkeen.

– Ihmiset on saatettu jättää aika yksin täysin vieraassa tulomaassa.

"Ajatus siitä, että Kenian kaltainen köyhä maa kouluttaisi hoitajia Englannin tai Suomen tarpeisiin on outo, vaikka hoitajakoulutus siellä olisikin yksityistä ja osin tähtäisi vientiin."

Sirpa Wrede, sosiologian professori

Myös sosiologian professori Sirpa Wrede Helsingin yliopistosta löytää sopeutumiselle esteitä.

Puuttuva kielitaito ja suomalaiseen yhteiskuntaan liittyvät tiedon puutteet tekevät monesta arjen asiasta vaikeaa.

Jos ulkomailta tuleva palkataan hoiva-apulaiseksi, vaikka taustalla olisikin korkeampi sote-alan tutkinto, on riskinä jämähdys alempaan pestiin: kouluttautuminen vie aikaa, kieli voi tulla esteeksi.

– Se tarkoittaa että työyhteisöissä voivat jäädä ikään kuin ulkokehälle, kapeampiin työrooleihin, hän kirjoittaa sähköpostivastauksessa.

Maahan asettumista haittaavat Wredestä myös kielteiset asenteet tummaihoisia kohtaan, joita “esiintyy sekä työyhteisöissä että turuilla ja toreilla”.

– On sosiaalisen kestävyyden näkökulmasta kestämätöntä, mikäli ulkomailta rekrytointi tuottaa palvelujärjestelmän työmarkkinoille lisää eriarvoisuutta, eli ihmisiä, joiden toimeentulo ja mahdollisuudet parantaa sitä työmarkkinoilla ovat huonot ja joihin kohdistuu paljon kielteisiä asenteita, hän kirjoittaa.

Tutkija: Vaarana aivovuotoon osallistuminen

Tiina Vaittisesta yhteiskuntaa koskevat eettiset riskit ovat hänestä vielä paljon merkittävämpiä. Niitä ei hänestä mietitä tällä hetkellä vielä lainkaan.

Merkittävin eettinen ongelma on hänestä työntekijöiden tuominen maista, joissa on pulaa niin terveydenhuollon resursseista kuin osaajistakin. Näin tekemällä Suomi osallistuu aivovuotoon.

Maailmanpankin ja OECD:n tilaston (siirryt toiseen palveluun) mukaan Keniassa oli vuonna 2018 1,2 sairaanhoitajaa ja kätilöä tuhatta asukasta kohti. Suomessa vastaava suhdeluku vuonna 2017 oli 14,9.

– Se siis todella tarkoittaa, että jos Keniasta tuodaan terveydenhuoltohenkilökuntaa tänne tai vaikka kyse olisi koulutusviennistä, johon Kenian veronmaksajat laittavat meille tulevien hoitajien kouluttamiseen rahaa, niin me syödään sen lähtömaan resursseja, Vaittinen painottaa.

"Onhan meillä terveydenhuolto muutenkin säädeltyä, niin miten voi olla, että kansainvälinen rekrytointi terveydenhuoltoalalle ei ole?"

Tiina Vaittinen, yliopistotutkija

Esimerkiksi Britannia ilmoitti marraskuussa 2021 rajoittavansa (siirryt toiseen palveluun) yksityisten yritysten rekrytointeja Keniaan. Perusteeksi ilmoitettiin halu suojella Keniaa hallitsemattomalta kansainväliseltä rekrytoinnilta, joka voisi pahentaa maan olemassaolevaa terveyden ja hyvinvoinnin henkilöstön puutetta.

Sirpa Wrede huomauttaa, että kehitystyön parissa toimivat järjestöt ovat ylipäätään pitäneet köyhistä maista rekrytoimista epäeettisenä, sillä niiden terveydenhuolto tarvitsisi itse hoitajansa.

– Ajatus siitä, että Kenian kaltainen köyhä maa kouluttaisi hoitajia Englannin tai Suomen tarpeisiin on outo, vaikka hoitajakoulutus siellä olisikin yksityistä ja osin tähtäisi vientiin. Firmat sielläkin hyötyvät kuitenkin valtion toiminnasta ja rakentavat liiketoimintansa sille, Wrede kirjoittaa.

Kenia ei ole WHO:n listalla, moni naapurimaa on

Maailman terveysjärjestö WHO pitää listaa maista (siirryt toiseen palveluun), joista rekrytoimista ei suositella maan terveydenhuollon tilanteen vuoksi. Lista päivittyy kolmen vuoden välein, ja seuraava päivitys on luvassa ensi vuonna.

Katri Niskasen mukaan listalle päätyminen ei käytännössä estä rekrytointisopimusten solmimista kyseisten valtioiden kanssa.

Sen roolina on hänestä ennemmin “herätellä toimijoita”, jottei lähdettäisi “aktiivisiin toimiin” ilman että lähtömaan intressiä huomioitaisiin, hän muotoilee.

Listalla on 47 maata. Kenia ei ole tällä listalla, mutta moni naapurimaista on. Joukossa ovat muun muassa Somalia, Uganda ja Etiopia.

Mitä tästä pitäisi ajatella?

Joni Aaltosen mukaan Suomi pystyy länsimaisena demokraattisena maana tarjoamaan hyvät puitteet.

– Pitää muistaa, että Aasiassa ja Afrikan maissa on väestöpohjaa tosi paljon ja nuoria ikäluokkia, joilla ei välttämättä ole omassa maassa työtä tarjolla. Useat länsimaat rekrytoivat kansainvälisesti, muut Pohjoismaatkin mukaan lukien.

Jos Kenia nousee WHO:n kieltolistalle, Aaltonen vakuuttaa Pihlajalinnan noudattavan suositusta.

– Olemme rakentamassa suomalaista yhteiskuntaa, johon kuuluu myös vastuullisuus tämänkin tyyppisissä asioissa.

Katri Niskasesta Keniakin kuuluu maihin, joiden kohdalla täytyy noudattaa erityistä huolellisuutta.

– Totta kai tarkalla silmällä mekin seurataan, millä tavalla WHO:n listaus kehittyy. Mutta nämä eivät ole absoluuttisia asioita, vaan korostuu huolellisuus ja velvoite keskustella näiden maiden kanssa, sen sijaan että rekrytoitaisiin vain omista intresseistä käsin.

"Pitää muistaa, että Aasiassa ja Afrikan maissa on väestöpohjaa tosi paljon ja nuoria ikäluokkia, joilla ei välttämättä ole omassa maassa työtä tarjolla. Useat länsimaat rekrytoivat kansainvälisesti, muut Pohjoismaatkin mukaan lukien."

Joni Aaltonen, toimitusjohtaja

Niskasesta kysymys ulkomailta rekrytoinneista ei ole mustavalkoinen. Esimerkiksi koulutusvaihdosta voi olla paljon hyötyä lähtömaalle.

– Aika monilla ammattikorkeakouluilla on Suomessa yhteistyötä Kenian kanssa. Näissä on nähdäkseni pyritty varmistamaan, että se olisi molempia osapuolia hyödyttävää.

Suomi toivoo ainakin osan kouluttamistaan hoitajista jäävän maahan töihin, Kenia taas saa suomalaista koulutusosaamista.

Aamulehden haastattelussa (16.8.2021) (siirryt toiseen palveluun) Kenian Uasi Gishun maakunnan kuvernööri Jackson Mandago kuvasi maassaan olevan iso tarve sekä sairaanhoitajille että lähihoitajille.

Suomeen tehdyn koulutusinvestoinnin kannattavuutta hän perusteli juuri sillä, että se modernisoi maan terveydenhuoltoa ja terveydenhuoltokoulutusta.

Tutkija ja terveysyritys: Tarvitaan enemmän sääntelyä

Tiina Vaittisesta ulkomaisen työvoiman rekrytoinnit voidaan tehdä myös niin, että tulomaan lisäksi muuttaja ja lähtömaa hyötyvät. Se vaatisi sitä, että valtio ottaisi enemmän vastuuta.

– Onhan meillä terveydenhuolto muutenkin säädeltyä, niin miten voi olla, että kansainvälinen rekrytointi terveydenhuoltoalalle ei ole?

Vaittisesta Suomessa vähän naiivisti luotetaan siihen, että rekrytointiyritykset osaavat asiansa ja ovat vielä hyvällä asialla liikkeellä.

– Mikä tahansa sääntelemätön ala, missä voi tavoitella voittoa toisten kustannuksella, muuttuu helposti villiksi länneksi. On varmasti paljon hyviä toimijoita, mutta riski sille, että tapahtuu tosi ikäviä asioita, on iso.

Yliopistotutkija Tiina Vaittinen Tampereen yliopiston pihalla.
Yliopistotutkija Tiina Vaittinen kummastelee, miksi terveydenhoitoalalla ei säännellä sairaanhoitajien rekrytoimista ulkomailta. Hänen mukaansa asiaa ei voi jättää voittoja tavoittelevien markkinavoimien käsiin, vaan siihen pitäisi luoda selkeät säännöt. Video: toimittaja Katri Tapola, kuvaaja Marko Melto / Yle

Tiina Vaittinen ei halua osoitella yksittäisiä tahoja sääntelyn puutteesta. Vika on hänestä suomalaisen hallinnon rakenteissa.

Asia on koskenut käytännössä kaikkia ministeriöitä, mikä taas vaatisi poikkihallinnollista koordinointia.

Valtiovallan vahvempaa läsnäoloa toivoo Pihlajalinnan Joni Aaltonenkin. Nyt moni toimija käyttää aikaa ja voimavaroja kukin omaan hankkeeseensa.

Myöhässä asian suhteen ei hänestä vielä olla. Aaltosen mukaan nyt ollaan hyvässä vaiheessa sikäli, että olemassa on jo paljon aiempia kokemuksia Aasiasta.

– Nyt meillä alkaa olla sellaisia kokemuksia joilla näitä pelisääntöjä pystytään laatimaan.

Sairaanhoitajat saatava sairaanhoitajiksi myös Suomessa

Sote-alan henkilöstön riittävyyden ja saatavuuden ohjelmalta, jonka osana myös Katri Niskasen johtama kansainvälisen rekrytoinnin työryhmä toimii, odotetaan tietoja tulevien vuosien toimenpiteistä vuoden loppuun mennessä. Ohjelman välitilinpäätös julkaistiin keskiviikkona 28. syyskuuta (siirryt toiseen palveluun).

Ratkomista odottaviin isoihin ongelmiin kuuluu muun muassa se, kuinka sairaanhoitajan koulutuksen lähtömaassaan saanut voisi mahdollisimman sujuvasti saada pätevyyden toimia sairaanhoitajana myös Suomessa.

Koska lähtömaan tutkinto ei kelpaa Suomessa, työskentelevät filippiiniläiset sairaanhoitajat Suomessa usein hoiva-avustajina, lähihoitajina tai muuten avustavissa tehtävissä. Ammattijärjestö Tehy on puhunut koulutushukasta.

Filippiiniläisten hoitajien tilannetta tutkineiden Pirkko Pitkäsen ja Päivi Vartiaisen vuonna 2020 julkaistussa tutkimuksessa todetaan (siirryt toiseen palveluun), että sairaanhoitajan pätevyyden saaminen on Suomessa työlästä, eikä perheenyhdistäminen pienellä palkalla onnistu korkeiden tulorajavaatimusten vuoksi. Lisäksi pitkään jatkuva avustava hoivatyö tekee hallaa ammatilliselle osaamiselle.

Laillistamiskysymyksen ohella Katri Niskanen pitää tärkeänä linjattavana sitä, miten Suomi toimii EU- ja ETA-alueen ulkopuolisten maiden kanssa. Suurin osa rekrytoitavista tulee juuri näistä maista.

Sääntely on vielä Suomessakin vaiheessa. Selvää on, että yhä suurempi osa sotehenkilökunnasta tulee olemaan ulkomailta. Kuva: Kalle Purhonen / Yle

Yksi pohdittava toimi on kahdenvälisten sopimusten solmiminen. Näitä jo monilla EU:n jäsenmailla on tälläkin hetkellä.

– Niiden nojalla rekrytointia voidaan fasilitoida valtion toimin. Voidaan auttaa siinä, että yksittäiset toimijat pääsevät luotettavien kumppaneiden kanssa tekemään työtä ja suunnittelemaan esimerkiksi koulutustoimia jo lähtömaassa.

Miksi Suomi havahtui asiassa vasta nyt?

– Tämä on varmaan sellainen kysymys, jota joudutaan usein itseltämme kysymään, Katri Niskanen sanoo.

– Pohjustavaa työtä on toki tehty aiemminkin, mutta kärjistynyt henkilöstöpula edellyttää jatkossa rivakampia toimia.

Hän haluaisi katsoa eteenpäin ja pyrkiä mahdollisimman tehokkaisiin toimiin tulevina vuosina.

– Aina voi katsoa taaksepäin, mutta ehkä parempi katsoa eteenpäin.

Osa-aikatöihin pääsee jo opintojen aikana

Pihlajalinnan Joni Aaltonen kertoo yhtiön arvioineen, että koulutetut voidaan ottaa osaksi työyhteisöä kolme kuukautta maahantulon jälkeen.

Tavoitteena on, että tulijat ovat täysin valmiita työllistymään osa-aikaisesti opintojen aikana ja kokoaikaisesti valmistumisensa jälkeen.

Suomeen tulleiden toivotaan myös jäävän maahan koulutusjakson jälkeen. Aaltonen sanoo tämän onnistuvan tekemällä mukaantulo työyhteisöihin mahdollisimman mukavaksi ja sujuvaksi.

– Yleisesti ulkomaille töihin hakeutuvilla hoitoalan henkilöillä on kova motivaatio asettua Suomeen ja suomalaiseen työyhteisöön.

Edunationin operatiivisen johtajan Susanne Suomisen mukaan aiempi kokemus on osoittanut, että perheelliset asettuvat aloilleen helpommin myös syrjäseuduille.

– Mutta meillä on myös hakijoita, jotka ovat tulleet vaikkapa Manilasta, nauttivat luonnosta ja rauhasta ja haluavat asua kaupungin vilinän ulkopuolella.

Kun etsitään uusia kohdemaita, pitää miettiä neljää kysymystä

Kansainvälisten rekrytointien uusia kohdemaita pohtiessa pitäisi yliopistotutkija Tiina Vaittisen mukaan keskittyä neljään kysymykseen.

Ensimmäinen koskee sitä, millaisella rekrytointijärjestelmällä taataan, että paikallinen terveydenhuoltojärjestelmä hyötyy rekrytoinnista yhtä paljon kuin tulomaa.

Toisekseen pitää pohtia, miten rekrytoitu henkilö ei joutuisi taloudellisesti hyväksikäytetyksi prosessissa.

Kolmanneksi pitää taata, että rekrytoidulla on myös oikeus perhe-elämään, ja neljäntenä, että rekrytoidulle on tarjolla riittävät kotoutumistoimenpiteet, riittävä kielikoulutus ja vielä riittävälle ajalle.

– Jos näihin kysymyksiin ei pysty vastaamaan ja jos näihin ei ole ratkaisuja, silloin toiminta ei luultavasti ole täysin eettistä. Jolloin täytyy ruveta miettimään, että miten me korjataan tämä yhteiskunta sillä tavalla, että tämä on mahdollista tehdä eettisesti.

Herättikö juttu ajatuksia? Voit keskustella aiheesta perjantaihin 30.9. kello 23:een saakka.

Lue lisää:

Lapset jäivät Filippiineille, kun sairaanhoitaja Diosalyn Isnec lähti Suomeen paikkaamaan hoitajapulaa

Lotta Isomäki ja muut hoitajaopiskelijat vaativat valtiota turvaamaan alan tulevaisuuden: "Haluamme, että myös me tulisimme kuulluiksi"

Suomen valtavaan hoitajapulaan keksittiin yksi uusi ratkaisu – suomen kielen opettaja: "Olemme valmistautuneet lähtemään ihan alkeista"

Hoitajien tuonti ulkomailta ei ratkaise työvoimapulaa – 5 syytä, miksi Suomi ei houkuttele ulkomaalaisia

Suosittelemme sinulle