Turun yliopiston eläin- ja ympäristöetiikan dosentti Elisa Aaltola on Suomen johtava eläinfilosofi. Aaltola ei ole arkaillut puuttua tunteita herättäviin eläinsuojeluaiheisiin, oli kyse sitten susien metsästämisestä, pyyntirautoihin loukkaantuneista "rautakarhuista" tai eläintuotannosta.
– Me ollaan tehty suuria virheitä, ihan lajina ja kollektiivisesti. Ja varsinkin täällä teollistuneessa lännessä, ja Suomessakin. Vaikkapa rakennettu eläinteollisuus, joka aiheuttaa todella suurille eläinmäärille hyvin vakavaa ahdinkoa.
Filosofina Aaltola uskoo että syyllisyys ja häpeä ovat moraalitunteita, joiden tiedostaminen voi näkyä myös siinä, miten ihminen näkee eläimen ja kohtelee toisia lajeja.
– Nyt olisi aika kokea syyllisyyttä ihan kollektiivisella tasolla, ja myös yksilötasolla. Ja sitä kautta oppia, että mehän pystytään olemaan myös parempia. Syyllisyydestä voi myös vapautua kun ymmärtää että okei, minä tein virheen ja haluan nyt muuttaa kurssia – haluan olla parempi eläimille. Me tarvitaan tätä nyt juuri nykypäivään.
Vaikka Aaltola puhuu syyllisyydestä, hän ei kuitenkaan usko, että syyttelyllä tai kärjistämällä päästään pitkälle luonto- ja eläinsuojeluasioissa. Vaarana on heimoutuminen ja vastakkainasettelu esimerkiksi kaupungeissa ja maalla asuvien välillä.
– Koitan välttää sitä, koska itse asiassa on niin, että valtaosa ihmisistä välittää eläinten hyvinvoinnista. Riippumatta siitä, elävätkö he maalla vai kaupungissa, ovatko he "meitä" vai "noita". Tämä on yhdistävä teema, samoin kuin luonto. Kyllä kaikki ymmärtävät, että luonnolla on arvo ja lajien olemassaololla on arvoa, että on tärkeää vaalia sitä elämää mitä tällä planeetalla on.
Aaltolan näkemys tulevaisuudesta onkin toiveikas.
– Samalla kun puhun hyvin suoraan, koitan kutsua esille tätä me-henkeä. Me olemme kaikki kyvykkäitä moraaliseen, empaattiseen ja järjelliseen muiden lajien huomioon ottamiseen.
Katso Elisa Aaltolan koko haastattelu Puoli seitsemän -ohjelmassa: