Suomi yrittää vähentää köyhyys- tai syrjäytymisriskissä olevien ihmisten määrää 100 000 henkilöllä vuoteen 2030 mennessä. Heistä vähintään kolmasosan tulisi olla lapsia. Yksi keskeisistä keinoista on sosiaaliturvajärjestelmän kehittäminen.
Sosiaali- ja terveysministeriö julkisti tänään toimintasuunnitelman köyhyyden ja syrjäytymisen vähentämiseksi. Suunnitelman mukaan Suomen pitäisi keskittyä suitsemaan erityisesti lapsiperhe- ja eläkeläisköyhyyttä.
Toimintasuunnitelman avulla Suomi pyrkii hoitamaan osansa EU:n yhteisestä tavoitteesta. EU:n tavoite on, että köyhyys- tai syrjäytymisriskissä olevien määrää tulisi vähentää vähintään 15 miljoonalla vuoteen 2030 mennessä.
Köyhyyden ja syrjäytymisen vähentäminen vaatii pitkäjänteistä työtä, jossa yhteistyö on avainasemassa.
Perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru (sd.) huomauttaa, että lapsiperheköyhyyden tilanne on Suomessa monia EU-maita parempi, mutta se ei tarkoita, etteikö se olisi ongelma.
– Lapsiperheköyhyyden vaikutukset ulottuvat moneen asiaan: lapsen koulutukseen ja koulutustasoon sekä aikuisuuden työmarkkina-asemaa. Köyhyys saattaa jopa periytyä, ja siksi asiaan puuttuminen on erityisen tärkeää, Kiuru sanoi tiedotustilaisuudessa.
Toimintasuunitelman mukaan olisi muun muassa tärkeää kehittää sosiaaliturvajärjestelmää, vähentää eläkeläisköyhyyttä, kehittää kotoutumisjärjestelmää sekä jatkaa työtä asunnottomuuden ja ylivelkaantumisen ehkäisemiseksi tehtävää työtä.
Sosiaaliturva- ja vakuutusosaston osastopäällikkö Essi Rentolan mukaan toimintasuunnitelman valmistelussa kuultiin monien eri alojen toimijoita.
– Työllistymisen ja työkyvyn tukeminen on erittäin tärkeä osa köyhyyden ja syrjäytymisen vähentämistä.
Sosiaali ja terveysministeri Hanna Sarkkinen (vas.) kuitenkin huomautti, että huomiota on kiinnitettävä myös työssäkäyviin köyhiin.
– Työ ei automaattisesti nosta ihmistä köyhyydestä, Sarkkinen summasi.
Sarkkisen mukaan köyhyys- ja syrjäytymisvaarassa olevien määrän vähentämisessa keskeistä olisi, että toimia suunniteltaisiin ja toteutettaisiin pitkäjänteisesti.
– Tarvitsemme vaalikauden ylittävän sitoomuksen perusturvan korottamiseksi, Sarkkinen sanoi.
Ministereiden mukaan köyhyys- ja syrjäytymisriskissä olevia arvioidaan olevan tällä hetkellä Suomessa alle 800 000. Sarkkisen mukaan mittarin tarkastelussa ongelmallista on, että tilastot laahaavat perässä.
Suomen vähennystarve lasketaan vuoden 2019 luvuista. Eurostatin tilastojen mukaan vuonna 2019 köyhyys- tai syrjäytymisriskissä eli Suomessa 838 000 henkilöä. Tuoreimmat luvut ovat vuodelta 2021, jolloin Suomessa eli köyhyys- tai syrjäytymisriskissä 773 000 henkilöä. Laskennallisesti iso osa tavoitteesta olisi siis jo saavutettu. Lukuihin vaikuttavat kuitenkin muun muassa taloussuhdanteet.
– On vaikea arvioida, kuinka iso osa köyhyys- tai syrjäytymisriskissä olevien määrän vähenemisestä voidaan laskea tämän hallituksen ansioiksi, Sarkkinen toteaa.
Ministeriön osastopäällikkö Rentolan mukaan Vuoteen 2020 mennessä köyhyys- ja syrjäytymisriskissä olevien määrä laski 50 000:lla.
Vastaisuudessa EU:lle raportoidaan vuosittain siitä, miten tavoitteisiin pyrkiminen etenee. Sarkkinen uskoo, että jo tämä itsessään lisää järjestelmällisyyttä köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisyyn liittyviin toimiin.
– Itse toivoisin, että köyhyyden vähentämisen tavoite nousisi poliittisen päätöksenteon ytimeen yhdeksi keskeiseksi mittariksi, sosiaali- ja terveysministeri Sarkkinen sanoo.
Köyhyys- tai syrjäytymisriski tarkoittaa, että henkilö on suhteellisesti pienituloisen, vajaatyöllisen tai vakavaa aineellista puutetta kokevan kotitalouden jäsen. Puhutaan niin sanotusta AROPE-mittaristosta. Suhteellinen pienituloisuus tarkoittaa sitä, että kotitalous on köyhä, jos kotitalouden nettotulot ovat alle 60 prosenttia väestön keskimääräisestä tulotasosta.
Juttua päivitetty 12.10.2022 kello 10.57: Lisätty Eurostatin tiedot köyhyys- ja syrjäytymisriskissä olevien suomalaisten määrästä.
Korjattu 12.10.2022 klo 13.36 Krista Kiurun puoluekanta
Lue lisää:
Syrjäytymisriskissä olevat nuoret jumiutuvat hankkeiden epäonnenpyörään