PEKING Kun Yin Lijuan ja Zhang Yingbing saapuivat maalta siirtotyöläisiksi Pekingiin, heillä oli kaksi tavoitetta. He halusivat oman talon ja lapsilleen yliopistotutkinnot.
Oma talo rakentui kotiprovinssiin Hebeihin kahdeksan vuotta sitten. Viisi vuotta sitten nuorempikin poika valmistui yliopistosta. Vuosien työn tulos rauhoittaa pariskuntaa.
– Meillä on paikka johon mennä: oma piha ja oma talo, miettii 48-vuotias Yin.
Yin ja 55-vuotias Zhang sinnittelevät silti yhä Kiinan tiukkojen koronarajoitusten paineessa. Lasten aikuistuminen ei vienyt rahahuolia. Niinpä vanhemmat pysyvät vielä muutaman neliön huoneessaan sementtitehtaan varjossa. Pariskunnalla on uusi tavoite.
– Jos pojat haluavat löytää puolison, heillä täytyy olla asunnot, Yin miettii.
Yin työskentelee myyjänä kauppakeskuksessa ja siivoaa. Zhang valaa sementtiä työkseen. He ovat hyötyneet Kiinan vaurastumisesta, vaikkakin työ on ollut raskasta raadantaa. Koronapandemia on tehnyt toimeentulosta entistä vaikeampaa.
– Tulomme ovat puolittuneet epidemian vaikutuksen takia. Jos epidemiaa ei olisi, tilanteemme olisi paljon parempi, Yin huokaa.
Rajoitukset vain jatkuvat
Koronapandemia on iskenyt erityisen kovasti Kiinan satoihin miljooniin siirtotyöläisiin, joihin Yin ja Zhang kuuluvat. Heitä on kolmannes Kiinan työvoimasta.
Pandemian aikana kokonaisia asuinalueita ja palveluja on suljettu vain muutaman epäillyn tartunnan takia. Monet rakentajat, korjaajat, tehdastyöläiset ja muut pientä palkkaa saaneet siirtotyöläiset menettivät työnsä. Valtiolta ei herunut tukea.
– Siirtotyöläiset kärsivät aina eniten. Valtion työntekijät saavat yhä palkkansa, mutta siirtotyöläisten palkat laskevat. Siksi toivon, että suluilta ja karanteeneilta vältytään, sanoo Yin.
Koronapandemian alusta on kulunut jo liki kolme vuotta. Mutta Kiinassa rajoitukset eivät näytä loppuvan. 1,4 miljardin ihmisen maassa löytyy päivittäin noin tuhat tartuntaa, niistä valtaosa oireettomia. Kansa joutuu käymään koronatestissä testauskioskeilla noin joka toinen päivä.
Tiukka koronaviruspolitiikka hankaloittaa kansan varallisuuserojen umpeen kuromista, joka on Kiinan johtajan Xi Jinpingin politiikan ytimessä. Suurkaupungeissa miljoonat siirtotyöläiset ovat palkka-ahdingossa tai ilman työtä jo kolmatta vuotta.
Vaurauserot eivät ole uutta Kiinassa. Eriarvoisuutta tutkivan World Inequality Labin tuoreessa raportissa (siirryt toiseen palveluun) kerrotaan, että kymmenesosa Kiinan väestöstä omistaa 70 prosenttia kaikesta kotitalouksien varallisuudesta.
Kiinassa on 607 miljardööriä Forbes-aikakauslehden (siirryt toiseen palveluun) mukaan. Tämä on toiseksi eniten maailmassa Yhdysvaltain jälkeen.
Työt loppuivat, kun kaupat menivät kiinni
Yin työskentelee ostoskeskuksessa pienellä peruspalkalla ja myynnistä saatavilla komissioilla. Lisäksi hän siivoaa yksityiskodeissa.
Pandemian alussa myynti loppui käytännössä kuukausiksi eikä siivoamaankaan päässyt. Pekingissäkin kaupat oli suljettu varotoimena. Kun kaupat aukesivat, peruspalkasta nipistettiin puolet ja työaikaa vähennettiin. Asiakkaita ja työtä on yhä entistä vähemmän.
Koronapandemia ja kiinteistöalan kriisi ovat vähentäneet myös rakentamista. Zhangin työt sementin valajana ovat vähentyneet ja palkka puolittunut.
Zhang kertoo olevansa tyytyväinen, että työpaikka sentään on jäljellä. Moni sementtiä valmistava yritys on tehnyt jo konkurssin.
"Hukou" estää siirtotyöläisiltä tuen
Siirtotyöläisille työpaikan vaihto tai irtisanoutuminen on hankalaa, sillä eläke- ja sairausturva on sidottu työpaikkaan.
– Irtisanoutuessani katkeaisi sosiaaliturva, jota olen maksanut vuosia. Mutta en tule toimeen palkallani. Tilanne ei ole paras mahdollinen, Zhang miettii.
Siirtotyöläisten osa on aina ollut raskas. Heiltä puuttuu hukou eli kaupungin asukkaan oikeudet palveluihin. He eivät saa hankkia asuntoa eivätkä heidän lapsensa saa opiskella julkisissa kouluissa työpaikkakunnalla.
Tällä hetkellä koronarajoitusten takia monet yritykset vaativat siirtotyöläistä irtisanoutumaan, jos tämä lähtee kaupungista. Yinin isä on sairastellut. Siitä huolimatta Yin ja Zhang eivät ole päässeet käymään kotona Hebein provinssissa liki kolmeen vuoteen.
– Joka vuosi toivon, että ehkä ensi vuonna, Yin sanoo.
Rajoitukset isompi uhka kuin tartunta
Jos kotiin pääsisikin käymään, paluu Pekingiin olisi hankalaa. Viranomaiset valvovat ihmisten liikkumista kännykkäsovelluksen avulla. Jos on ollut tartuntojen lähellä, voi saada liikkumiskiellon.
– Koskaan ei tiedä, tuleeko liikkumisen kieltävä pop up -koodi terveyssovellukseen. Se saattaa tulla vaikka kävellessä kadulla, miettii Zhang.
Zhang sai äskettäin sovellukseensa viestin, joka kielsi liikkumisen. Viestissä hänen väitettiin käyneen kaupungin ulkopuolella, vaikka hän käy jatkuvasti koronatesteissä työpaikan lähellä.
Tilanne ärsytti, Zhang myöntää.Hän ei saanut poistua kotoaan ja asian selvittäminen oli hankalaa.
Jatkuvat koronatestit eivät ole Kiinassa suosittuja, vaikka sensuuri poistaakin jupinaa keskustelupalstoilta. Myös Zhang ihmettelee testejä valtavaksi menoeräksi hallinnolle, jos niistä huolimatta asukkaat joutuvat olemaan huolissaan yhtäkkisistä liikkumiskielloista.
Yin ja Zhang eivät ole saaneet koronatartuntaa, kuten ei ole suuri osa Kiinan väestöstä. Täällä itse tautia isompi arjen uhka ovat rajoitukset. Yin ja Zhang ovat saaneet rokotuksen.
– Toivon, että kaikki kävisivät rokotuksessa ja rajoitukset voitaisiin lopettaa, sanoo Zhang.
Yin on erityisen huolissaan nuorista aikuisista. Pariskunnan pojat työskentelevät Shanghaissa, jonka miljoonat asukkaat suljettiin koteihinsa pariksi kuukaudeksi viime keväänä koronarajoitusten takia.
Toinen pojista oli suljettuna kotiinsa liki neljä kuukautta ilman työtä ja palkkaa. Vanhemmat auttoivat lähettämällä rahaa.
Nuoret ahdingossa
– Nuorten paine on valtava. He ovat erilaisia kuin me. Meille riittää tällainen pieni asunto, mutta he tarvitsevat paremman asunnon. Rahat eivät kuitenkaan riitä, joten heillä on kovaa, Yin miettii.
Yin ja Zhang elävät säästeliäästi. Ruokaa on aina kotona vähintään puoleksitoista viikoksi. Niinpä he sanovat, että edes karanteeni ei haittaisi niin kauan kuin ruokaa riittää. Yin sanoo, että hänellä ei ole suuria odotuksia elämältä.
– Emme ole nirsoja ruoasta. Nuudelit, höyrytetyt leivät, kaali ja peruna riittävät. Emme tarvitse parempaa.
Pariskunta toivoo, että ajat palaavat entiselleen – sellaiseksi, jolloin he voivat käydä kotona Hebeissä. Nyt elämä on jumissa. Mutta silti Yin ja Zhang luottavat Kiinan hallinnon sääntöihin. He uskovat lujasti siihen, että koronatartunta on vaarallinen.
– En aina jaksaisi näitä rajoituksia, mutta jos se hyödyttää maata ja kansaa, hyväksyn tilanteen. Jos saamme epidemian loppuun, uhraus on ollut sen arvoinen, he sanovat.
Mitä mieltä olet Kiinan ankarista koronatoimista? Voit keskustella aiheesta 3.11. klo 23 saakka.
Lue lisää:
Koronakuri on menestys ja Kiina yhdistää Taiwanin, uhosi Kiinan johtaja merkkipuheessaan