MOSKOVA Andrei on pitänyt matalaa profiilia syyskuun lopulta, kun Venäjällä julistettiin niin sanottu osittainen liikekannallepano. Andrei ei halua lähteä Ukrainaan sotimaan.
– Ensinnäkin en käsitä nykyistä konfliktia, minkä takia eliittimme eivät puolin ja toisin kyenneet sopimaan. Lisäksi minulla on perhe, Andrei kertoo.
Turvallisuussyistä emme käytä artikkelissa hänen koko nimeään.
Viranomaiset tavoittelivat Andreita sekä vanhempiensa kotoa, jossa hän on kirjoilla, että töistä. Hän ei kuitenkaan saanut kutsuntakirjettä käteensä. Lain mukaan kirje pitää antaa käteen ja saada vielä kuittaus.
Niinpä Andrei päätti odottaa, että tilanne menee ohi. Hän yritti elää muuten normaalisti ja teki jopa etätöitä ja kollegat auttoivat häntä.
– Tietenkin oli pelko, mutta vaimoni tuki minua erinomaisesti sillä hetkellä ja muut läheiset myös.
En käsitä nykyistä konfliktia, minkä takia eliittimme eivät puolin ja toisin kyenneet sopimaan. Lisäksi minulla on perhe.
Andrei, kutsuntaa pakoileva
Hän hakeutui myös korkeakouluopintoihin, joiden nojalla saa lykkäystä. Andrei naurahtaa, että näihin opintoihin hakeutuvien joukossa oli selvästi enemmän nuoria miehiä kuin naisia.
Niin sanotun sotilaallisen erikoisoperaation alku helmikuussa tuli šokkina Andreille. Sitten sota pitkittyi ja alkoi käydä selväksi, että pelkästään sopimussotilaiden voimin Venäjän asevoimat ei selviä.
– Jotkut tovereistani olivat valmiita ja matkustivat ulkomaille. Minulla oli työ, suunnitellut häät, en voinut lähteä. Oli kova huoli.
Sadat tuhannet venäläiset lähtivät liikekannallepanon takia maasta. Andrei ei halunnut tehdä sitä.
Sotilaiden äidit: Uutta ongelmien laajuus
Valentina Melnikova on pitkän linjan ihmisoikeusaktivisti ja Sotilaiden äitien komiteoiden liiton vastaava sihteeri.
Sotilaiden äidit auttaa sotilaita ja näiden omaisia. Järjestö tuli tunnetuksi erityisesti ensimmäisen Tšetšenian sodan aikaan 90-luvulla. Valentina Melnikova on ehtinyt nähdä monta sotaa.
– Ongelmat ovat samoja: vangiksi joutuneiden, haavoittuneiden ja kaatuneiden perheiden tilanne ja valtion vastuu – tai pikemminkin vastuuttomuus, sotilasjohdon haluttomuus pitää huolta sotilaistaan ja upseereistaan, Melnikova kertoo.
Tämä kaikki on tuttua.
– Tässä laajuudessa sitä ei ole ollut koskaan. Ei Afganistanin sodan seurauksena, ei sitten Vuoristo-Karabahin konfliktissa vuonna 1990, ei Keski-Aasian, ei Tšetšenian sodissa, Melnikova sanoo.
Jos ihmiset eivät itse tee vastarintaa, heidän eteensä ei voi tehdä enää mitään.
Valentina Melnikova, Sotilaiden äitien komiteoiden liiton vastaava sihteeri
Uutta on sekin, miten nopeasti tapahtumat kehittyvät. Melnikova kertoo, että Sotilaiden äidit epäilivät jo loka–marraskuussa viime vuonna sodan tulevan.
– Yritimme varoittaa kansaa, mutta kukaan ei uskonut, Melnikova sanoi.
Asioiden selvittäminen, sotilaiden auttaminen tai löytäminen on vaikeaa, koska Venäjä käy nyt sotaa toisen valtion alueella. Sotaa ei ole virallisesti julistettu, joten siellä ei myös vastaavia ole sotilaallisia rakenteita.
Kutsuntaorganisaatio on vanhentunut
Melnikova sanoo, että Venäjällä asevoimien uudistukset eivät koskaan ulottuneet mobilisaatiosta ja kutsunnoista vastaavaan virastoon ja sen alaisiin kutsuntalautakuntiin.
Liikekannallepanossa näkyivät samat ongelmat kuin kutsunnoissa varusmiespalvelukseen. Melnikova piirtää synkän kuvan järjestelmästä.
– Heillä ei ole tietokoneita, internetiä, sähköistä kirjanpitoa, Melnikova kuvailee.
– Ihmiset, jotka siellä palvelevat, eivät osaa kuvitellakaan, mitä tapahtuu niille, jotka he lähettävät joukkoihin. Koko elämänsä he ovat eläneet puolustusministeriön parketeilla eivätkä ole vastanneet mistään.
Niinpä joukkoihin päätyy miehiä, joilla on vakavia sairauksia tai muita syitä, joiden perusteella olisi mahdollista välttää asepalvelus.
Kun presidentti Vladimir Putin julisti liikekannallepanon syyskuun 21. päivä, avunpyynnöt Sotilaiden äideille kasvoivat kuin maanvyörymä.
Suurin ongelma on, että asioita ei hoideta lain mukaan: kutsuntakirjeitä jaetaan kaduilla, terveystarkastuksia ei tehdä ja niin edelleen.
Kokenut aktivisti on suorastaan vihainen siitä, että sotaväkeen kutsutut ja heidän omaisensa heräävät valittamaan kohtelustaan aivan liian myöhään.
– Jos ihmiset eivät itse tee vastarintaa, heidän eteensä ei voi tehdä enää mitään, Valentina Melnikova sanoo.
– Ja ihmiset eivät tee vastarintaa. Saivat kutsuntakirjeen ja menivät ja sitten alkaa: ’Ah, oh, mitä, hänhän on sairas’, Melnikova puuskahtaa.
Nyt Venäjällä ovat meneillään syksyn kutsunnat varusmiespalvelukseen. Puolustusministeriö on vakuuttanut, että varusmiehiä ei lähetetä niin sanottuun erikoisoperaatioon tai Ukrainan alueille, jotka Venäjä sanoi liittävänsä itseensä.
Sekin voidaan kiertää painostamalla varusmiehinä palvelevat sopimussotilaiksi.
– Siellä menee kolme kuukautta ja sotilaille aletaan puhua, että sinun pitää allekirjoittaa sopimus, olethan patriootti. Heitä aletaan painostaa ja nöyryyttää, Melnikova sanoo.
– He allekirjoittavat nämä typerät paperit, jotka eivät merkitse mitään, ja sitten heidät lähetetään sinne.
Yhteiskunta on stressissä
Riippumattoman Levada-tutkimuslaitoksen mielipidekyselyt kertovat, että mobilisaatioilmoitus herätti Venäjän yhteiskunnassa jyrkän negatiivisia mielialoja: šokkia, masentuneisuutta, suuttumusta.
– Vastaavasti kaikki hurraa-isänmaalliset näkemykset, innostus ja ilo Venäjän asevoimien toiminnasta Ukrainassa, laskivat jyrkästi, 51 prosentista 20 prosenttiin, Levada-keskuksen varajohtaja ja tieteellinen johtaja, tunnettu venäläinen sosiologi Lev Gudkov kertoo.
Levadan lokakuinen julkaisu olikin otsikoitu: Yhteiskunta stessitilassa.
Vuonna 2014 Krimin miehityksestä seurannutta kansallismielistä mielialojen nousua ja suoranaista euforiaa ei ”sotilaallisen erikoisoperaation” aikaan ole Venäjällä ollut nähtävissä, vaikka mielipidemittauksissa kansalaisten enemmistö jatkuvasti ilmaisee hyväksyntäänsä valtionjohdolle ja sotilasoperaatiolle.
– Se osoittaa, että ihmiset ottavat tämän tilanteen vaihtoehdottomana, kuuliaisesti, passiivisesti, ilman suurta innostusta, Gudkov kuvailee.
Hän mainitsee kuulemansa rinnastuksen: Neuvostoliitossa kansalaiset lähetettiin ajoittain kolhoosiin perunannostoon. Erityistä riemua se ei herättänyt, mutta ihmiset menivät kuuliaisesti.
Liikekannallepanon seurauksena yhteiskunnallisen ilmapiirin vallitsevaksi sävyksi nousivat nimenomaan närkästys, neuvottomuus ja masentuneisuus.
Ihmiset ottavat tämän tilanteen vaihtoehdottomana, kuuliaisesti, passiivisesti, ilman suurta innostusta.
sosiologi Lev Gudkov
Jopa 700 000 venäläisen arvioidaan lähteneen maasta. Luvut ovat poikkeuksellisia.
– Sanoisin, että sekin on passiivinen reaktio, sopeutumista valtion toimiin kuten muutkin alistuneisuuden tavat, Gudkov sanoo.
Valtionjohdon kannatuksessa näkyi laskua, mutta lokakuussa luvut taas kohenivat suunnilleen entiselleen.
– Propaganda ja tyypillinen passiivinen kuuliaisuus toimi tässäkin tapauksessa, Gudkov sanoo.
Myös mielialat alkoivat taas kohentua lokakuun kyselyssä, jonka tulokset Levada julkaisi Gudkovin haastattelun jälkeen.
Jännittyneisyydestä ja ärtyneisyydestä puhuvien määrä laski 32 prosentista 27:ään, ja pelosta ja tuskaantuneisuudesta 15 prosentista 9:ään.
Gudkov muistuttaa, että Venäjälle on yli kahdeksan kuukauden aikana luotu lähes täysi sensuuri ja informaatiosaarto.
– Ihmiset tietävät vähän eivätkä halua tietää, koska se herättää hyvin vaikean joukon tunteita, Gudkov sanoo.
Keskenään riitelevät samaistuminen vallanpitäjiin ja konformismi, yhtäältä huono omatunto sodan laittomuudesta ja toisaalta pelko omien sotilaiden kuolemista rintamalla.
– Hyvin vaikeiden tunteiden, riippuvaisuuden ja kuuliaisuuden sekoitus värittää venäläisen yhteiskunnan psykologista tilaa, Gudkov kuvailee.
Eri ryhmät kokevat tilanteen eri tavalla. Sodan hyväksyntä on suurinta eläkeläisten, iäkkäiden ihmisten ja provinssissa, kylissä ja pienissä kaupungeissa asuvien parissa. Nuoriso tukee sotaa vähemmissä määrin ja sodanvastaiset mielialat kasvavat.
– Syyskuussa ja erityisesti lokakuussa olivat selvästi havaittavissa ensimmäiset merkit, ei niinkään väsymyksestä kuin pelosta ja haluttomuudesta osallistua sotaan, Gudkov sanoo.
Toivomukset sodan lopettamisesta alkoivat nousta ja sodan voitokkaaseen loppuun viemistä haluavien määrä laski.
Nyt Venäjän viranomaiset sanovat, että osittainen mobilisaatio on suoritettu loppuun.
Moni epäilee ilmoitusta, varsinkin kun presidentti Vladimir Putin ei ole antanut virallista presidentin asetusta liikekannallepanon päättymisestä.
– Sanoilla ei lopeteta mitään, periaatteessa, Andrei sanoo.
– Liikkuu huhuja, että uudenvuoden jälkeen tulee täysi liikekannallepano.
Siltä Andrei ei enää välttyisi opintojensa lykkäyksen takia.
Voit keskustella Venäjän liikekannallepanosta perjantaihin, 11.11. klo 23 saakka.
Lue lisää: