Hyppää sisältöön

Muinainen kylpylä osoittautui rauhalliseksi kuplaksi etruskien ja roomalaisten konflikteissa

Kaksi vuosituhatta mudassa maannut nuorukainen näki päivänvalon yhtenä lukuisista pronssipatsaista.

Nykyisen Toscanan etruskit rakensivat 2 300 vuotta sitten San Casciano dei Bagniin altaita, jotka saivat vetensä kuumista lähteistä. Lämpimät kylvyt olivat sekä pyhä toimitus että terveydenhoitoa.

Rauniokylpylä on osoittautunut arkeologiseksi aarreaitaksi. 

Keski-Italian salaperäisen mahtikansan aika loppui ajanlaskumme alussa mutta San Casciano dei Bagnin kylpyläkulttuuri jatkui roomalaisena.

Mineraalipitoisissa vesissä terveyttään hoiteli siirtymäaikana myös mies aivan roomalaiseliitin huipulta, keisari Augustus, suomalaisillekin jouluevankeliumista tuttu verollepanija. 

Rikkipitoista vettä pidettiin suuressa arvossa ulkoisena lääkkeenä. Juomista ei kannattanut kokeilla, sillä vesi oli myrkyllistä. 

Italialaisen Sienan ulkomaalaisyliopiston arkeologin Jacopo Tabollin johtamissa kaivauksissa on löytynyt 24 pronssipatsasta 100-luvuilta, kahden puolen ajanlaskumme alkua. 

Pisimmät patsaat ovat liki metrin mittaisia. 

Veden ja mudan hapettomuudessa erinomaisesti säilyneet patsaat kirjoituksineen ovat poikkeuksellisia muistoja etruskien viimeisiltä ajoilta.

Löytöjen perusteella heidän kielensä säilyi pidempään kuin on luultu, ja heidän käsityksensä lääketieteestä näyttävät kelvanneen perinnöksi roomalaisille.

Jopa niissä historian käänteissä, joissa ulkopuolella raivosivat mitä hirveimmät konfliktit, näissä altaissa etruskien ja roomalaisten kaksi maailmaa näyttävät olleen sulassa sovussa. Löytö tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden kirjoittaa uusiksi vakiintunutta tarinaa heidän suhteestaan. (Jacopo Tabolli)

Terveyden jumalatar Hygeia, jonka käsivarren ympärillä on käärme, oli yksi altaiden reunalla seisoneista patsaista. 

Ne olivat peräisin niin etruski- kuin roomalaiseliitiltä: maanomistajilta, paikallisilta vallanpitäjiltä, Rooman rikkailta.

San Casciano dei Bagnissa aika kului, kielet vaihtuivat ja jumalatkin saivat uusia nimiä, mutta palvontamenot ja terveyden tavoittelu säilyivät entisellään. (Jacopo Tabolli)

Patsaat eivät päätyneet vedenpohjaan sattumalta. Monet löytyivät suuren puunrungon päälle aseteltuina. Tutkijat arvelevat, että patsaat hyvästeltiin erityisellä seremonialla. 

Kolme vuosisataa myöhemmin kylpylä suljettiin, sillä uusi valtauskonto, kristinusko, ei hyväksynyt yhteiskylpyjä. 

Ainutlaatuisen suuren määränsä lisäksi patsaat ovat erityisiä myös siksi, että Välimeren alueen aiemmat aikalaislöydöt ovat olleet pääosin savea. 

Kylpylästä löytyi myös votiivilahjoja, joilla toiveet ja kiitokset oli täsmennetty johonkin ruumiinosaan: käteen, jalkaa, penikseen, rintoihin.

Niitä esittäviä lahjoja tarjottiin jumalille sairauksen parantamiseksi ja tyypillisesti myös raskauden toivossa. 

Pronssikorvassa on säilynyt uhraajan nimikin: Aulus Nonio. Hänellä oli ehkä ollut korvasärkyä, sillä hän kiitti jumalaa parantumisestaan. 

Tärkeimpänä votiivilöytönä Tambolli pitää jonkun jälkeläistä toivoneen uhraamaa kohtua. Niin etruskit kuin roomalaiset jättivät niitä jälkeensä paljonkin, mutta ne ovat yleensä savea. Pronssisena esine on hyvin harvinainen löytö.

Veteen heitettiin myös viisituhatta roomalaista kulta-, hopea- ja pronssikolikkoa. Ne ovat erinomaisessa kunnossa, sillä niillä ei ollut käyty kauppaa, niistä luovuttiin lyömätuoreina. 

Kaivaukset ovat nyt ohi mutta ne jatkuvat ensi keväänä. Löytöjä tutkimaan on jo liittynyt 60 asiantuntijaa eri puolilta maailmaa. 

Talvi on löytöjen konservoinnin, tarkastelun ja ymmärtämisen aikaa. (Jacopo Tabolli)

Tekijät

tekstiAnniina Wallius
kartta ja animointiJyrki Lyytikkä

Lähteet

kuvatJacopo Tabolli / Sienan ulkomaalaisyliopisto; Italian kulttuuriministeriö; Glaudio Giovanni / EPA; Science History Images /AOP; Zoonar / AOP