Hyppää sisältöön

Kahden saamen kielen tilanne on huono, jos väestörekisteriä on uskominen – äidinkielenään puhuvia yhteensä vain 73

Inarin- ja koltansaamea äidinkielenään puhuvia ihmisiä on väestörekisterissä vain noin 70 ihmistä. Todellisuus kielten puhujien määrästä on kuitenkin suurempi, sillä harvat ihmiset ilmoittavat äidinkieltään väestörekisteriin.

Kuvassa on inarin- ja koltansaamea puhuvia ihmisiä, jotka kommentoivat vähemmistökieliensä nykytilaa.
Kielenpuhujat, Tiina Sanila-Aikio, Petteri Feodoroff, Henna Aikio ja Leena Saijets kertovat huolistaan kielen tilannetta kohtaan.

Suomessa puhutaan pääosin kolmea eri saamen kieltä. Näitä kieliä ovat inari-, koltta- ja pohjoissaame. 

Pohjoissaamen kieli on suurin ja puhutuin kolmesta saamelaiskielestä. Pohjoissaamen puhujia on arvioiden mukaan Suomessa noin 2000, vaikka viralliseen väestörekisteriin pohjoissaamen äidinkielekseen kirjanneita on vain noin 160 ihmistä.

Kahdella muulla Suomessa puhutuista saamen kielistä ei mene väestörekisterin valossa yhtä hyvin. Inarin- ja koltansaamen kielet ovat selkeästi vähemmistössä, sillä virallisena äidinkielenään puhujia näillä kahdella kielellä on yhteensä vain noin 70 ihmistä. Se ei kerro kuitenkaan koko totuutta. 

Inarinsaamen puhujia on saamelaiskäräjien tilaston mukaan noin 350-450 ja kolttasaamen puhujia noin 300. Kielen puhujien ja virallisena äidinkielenään puhuvien välillä on kuitenkin iso ero, sillä Väestörekisterikeskuksen rekisteriin äidinkielenään koltansaamen puhujia on merkattu vain 32 ihmistä ja inarinsaamen puhujia 41. 

Saamen kielten puhujista toivotaan tarkempaa selvitystä

Vähäistä äidinkielenään puhuvien määrää väestörekisterissä selittää paljolti se, ettei sinne ole voinut vielä kymmenen vuotta sitten eritellä, mitä saamen kieltä henkilö puhuu äidinkielenään. 

Vuodesta 2013 lähtien väestötietoihin on ollut mahdollista merkitä äidinkieleksi jokin tietty saamen kieli: etelä-, inari-, kildin-, koltta-, luulaja- tai pohjoissaame.

Vaikka virallisessa väestörekisterin kirjanpidossa koltan- ja inarinsaamen puhujia ei olekaan kuin muutamia kymmeniä, ei kummankaan kielen kohdalla haluta puhua vielä katoavista kielistä.

Koltansaamen kielityötä pitkään tehnyt Tiina Sanila-Aikio, 39, kuuluu ihmisiin, jotka eivät ole tarkentaneet äidinkieltään Väestörekisterikeskuksen tietoihin. 

– Omasta puolesta voin sanoa, etten ole viitsinyt sitä asiaa tehdä, hän toteaa. 

Sanila-Aikion mielestä vähäinen määrä rekisterissä johtuu siitä, etteivät vanhemman sukupolven inarin- ja koltansaamen kieliä puhuvat ihmiset ole tarkentaneet vuoden 2013 rekisterimuutoksen jälkeen omaa äidinkieltään Väestörekisterikeskukselle. Yli 1700 ihmisellä rekisteritiedoissa lukee edelleen pelkkä "saame". 

Sanila-Aikio toivoo, että kielten puhujien määrä laskettaisiin uudestaan. Sanila-Aikio ehdottaakin, että Väestörekisterikeskus toteuttaisi kyselyn niille ihmisille, joilla lukee äidinkielen kohdalla pelkästään "saame". Näin saataisiin enemmän tietoa yksittäisten saamen kielten puhujien määrästä. 

Kielitiedon tarkentaminen helpottaisi myös asiointia omalla äidinkielellään. Jos henkilö haluaa esimerkiksi virallisia papereita jollain kolmesta saamen kielestä, silloin rekisterissä pitää olla tieto, mitä saamen kieltä ihminen puhuu. 

Kielen siirtyminen sukupolvelta toiselle

Viime vuosikymmeniä käynnistetty kieltenelvytys on tuottanut tulosta, ja monet haluavat oppia uudestaan isovanhempiensa puhuman kielen.

Kieliä opetetaan nykyisin Inarin kunnan alueella kielipesissä, peruskouluissa, toisen asteen oppilaitoksissa sekä Oulun yliopistossa. 

Kielenelvytystyössä on kuitenkin huomioitava se, että ympäristö ja maailma jossa elämme muuttuu. Koko ajan puhuttuun kieleen tulee uusia sanoja ja sanontatapoja, jotka pitää miettiä kielikohtaisesti. Joissain tapauksissa otetaan käyttöön myös lainasanoja esimerkiksi suomen kielestä.

Tämä kaikki voi luoda tunnetta, että kieli muuttuu, eikä ole enää se sama vanha kieli. Tästä syystä Giellagas-instituutin saamen kielen opettaja Petter Morottaja näkee muun muassa inarinsaamen kielen tulevaisuuden haasteellisena. 

Morottajan mukaan kieli voi kyllä elää vielä tuhannenkin vuoden päästä, mutta varmaa on, että kieli tulee muuttumaan.

– Kieli ei tuhoudu sadassa vuodessa, jos ei tule jokin mullistus, ja silloin on kyllä kieltäkin suuremmat ongelmat sen jälkeen, arvelee Morottaja.

Kielenelvytys on auttanut

Inarinsaamen kielen puhujien määrä alkoi huimasti lisääntyä 2000-luvun alussa, kun kielenelvytykseen herättiin.

Alkuperäiskansojen ja kielivähemmistöjen pikkulapsille tarkoitettu kielipesätoiminta alkoi pyöriä todenteolla, ja päiväkodit muuntuivat saamen kielisiksi kielikylvyiksi. Myös kouluissa alettiin kiinnittää enemmän huomiota omilla äidinkielillä toteutettuun opetukseen.

Toisin oli kuitenkin 80-luvulla, jolloin Petter Morottaja istui peruskoulun penkillä. Silloin koulussa oli vain muutama äidinkielen tunti inarinsaamen kielellä. 

- Tunnilla oli vain muutama oppilas, ja joskus kävi niin, että olin yksin. Silloin oli vaikea tehdä paritöitä, oli vain opettaja kaverina, muistelee Morottaja.

Suosittelemme sinulle