Ruotsin pääministerin Ulf Kristerssonin vierailu Ankarassa viime viikolla oli sekä toiveita herättävä että masentava. Kristersson ja Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan esiintyivät sopuisina, mutta heidän tiedotustilaisuudestaan jäi ontto olo.
Varsinaisessa asiassa eli Ruotsin ja Suomen Nato-jäsenyyden ratifioinnissa he eivät edenneet mihinkään. Turkki vaatii terroristeina pitämiensä kurdien luovuttamista Pohjoismaista. Erdoğan jopa nimesi yhden heistä tiedotustilaisuudessa.
Kristersson vakuutteli, että Ruotsissa ymmärretään Turkin huoli terrorismista. Viimeksi viikonvaihteessa Istanbulissa ostoskadulla tapahtuneessa räjähdyksessä kuoli kuusi ja haavoittui yli 80 ihmistä. Erdoğan syytti iskusta kurdien PKK:ta.
Turvapaikkaa anovien tai sen jo saaneiden ihmisten luovuttamiseen Ruotsin oikeuslaitos ei kuitenkaan suostu. Turkki on poliittisesti epävakaa yhteiskunta. Se, kuka on terroristi ja kuka terrorismin uhri, on monissa tapauksissa tulkinnanvaraista.
Erdoğan on vaatinut turhaan myös presidentti Joe Bidenia luovuttamaan Yhdysvalloissa maanpaossa elävän Fethullah Gülenin, jota syytetään Turkin vuoden 2016 vallankaappausyrityksestä.
Nato-neuvottelut Turkin kanssa jatkuvat virkamiestasolla joulukuun vaihteessa. Nopeaa ratkaisua ei ole näköpiirissä.
Suomen hallitus on valmistautunut kaikkeen. Hallitus laati esitysluonnoksen Nato-jäsenyydestä siltä varalta, että Turkki ratifioisi jäsenyyden ennen maaliskuun alkua, jolloin kansanedustajat lähtevät vaalikentille. Eduskuntavaalit pidetään huhtikuussa.
Ratifiointi alkuvuodesta näyttää epätodennäköiseltä, vaikka Erdoğan liikkeissään arvaamaton onkin. Ratifioinnista päättää Turkin parlamentti, mutta käytännössä kaikki on presidentin hyppysissä. Erdoğan esittelee asian parlamentille sopivaksi katsomanaan ajankohtana.
Tiedotustilaisuus Kristerssonin kanssa näytettiin Turkin televisiossa, ja vierailusta kerrottiin laajasti maan valtamediassa.
Se kertoo siitä, että Erdoğan on tehnyt Ruotsista ja Suomesta teemansa kesällä Turkissa pidettävissä vaaleissa. Tämä viittaisi siihen, että ratifiointi on todennäköisin vasta vaalien ratkettua eli aikaisintaan kesä-heinäkuussa.
Suomen hallituksen esitys Nato-jäsenyydestä palveleekin myös toista tarkoitusta. Se on perustana Suomen esityksille helmikuussa Brysselissä järjestettävässä puolustusministereiden kokouksessa.
Tuossa kokouksessa päätetään liittouman jäsenmaiden velvoitteista. Suomi ja Ruotsi ovat hakijamaina mukana.
Brysselin kokous on Suomen Nato-tiellä yhtä merkittävä kuin viime kesän Madridin huippukokous, jossa Suomi hyväksyttiin hakijaksi.
Suomi ja Ruotsi joutuvat esittämään Brysselissä näkemyksensä siitä, millaisia Nato-maita ne aikovat olla: mitkä ovat niiden tavoitteet Natossa, mihin liittouman toimiin ne osallistuvat ja miten.
Nato käsittelee Suomea ja Ruotsia samassa paketissa. Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg sanoi haastattelussani viime kuussa, että sotilasliitto toivottaa Suomen ja Ruotsin jäseniksi yhdessä.
Myös useimmat jututtamani asiantuntijat kotimaassa ja ulkomailla katsovat, ettei Suomen sooloilu hyödyttäisi ketään, mikäli Turkki sattuisi ratifioimaan vain Suomen jäsenyyden.
Pohjoismaat nähdään Natossa puolustusstrategisena kokonaisuutena. Ruotsista tulisi hankala aukko Pohjois-Euroopan ilma- ja maatilaan, jos se jäisi ulkopuolelle, mutta Suomi liittyisi Natoon.
Natossa kaikki päätökset pitää tehdä yksimielisesti. Eräs asiantuntija esitti kysymyksen: Jos Suomi ja Ruotsi eivät osaa luovia Turkin kanssa hakijoina, kuinka ne osaisivat jäseninä?
Suomen kansainvälinen brändi tahriintuisi, jos se änkeäisi Natoon ilman läntistä naapuriaan. Se viestittäisi maailmalle Suomen olevan rähmällään mihin suuntaan tahansa vain oman etunsa takia.
Islannin ulkoministeri Þórdís Kolbrún R. Gylfadóttir toivoi haastattelussani vahvaa pohjoismaista yhteistyötä Natossa. Sitä ei olisi, jos Suomi liittyisi Natoon ilman Ruotsia.
Norja, Tanska ja Islanti saattaisivat työntää Suomea Baltian, Keski- ja Etelä-Euroopan ryhmiin, kun Naton komentorakenteita lähivuosina uudistetaan. Suomi olisi Natolle sen Eastern Flank eli itäinen reunavaltio sanan varsinaisessa merkityksessä.
Presidentti Sauli Niinistö sanoi suurlähettiläspäivien linjapuheessaan, että Suomi aikoo olla aktiivinen toimija Natossa. Lähtökohdat sille olisivat heikot, mikäli Suomi poikkeaisi yhdessä Ruotsin ja Naton kanssa sovitulta tieltä.
Kokonaan eri kysymys on sitten tämä: Mitäpä, jos Turkki ratifioikin Ruotsin jäsenyyden, mutta ei Suomen?
Sekään ei olisi tavatonta poliittista peliä Erdoğanilta.
Turkilla näyttää olevan enemmän ongelmia Ruotsin kuin Suomen kanssa. Näyttävän sovun saavuttaminen Ruotsin kanssa ja Suomen jättäminen vipuvarreksi voisi vaalien lähestyessä palvella Erdoğanin omia intressejä.
Erdoğan taistelee valta-asemastaan maassa, joka on paitsi poliittisesti, myös taloudellisesti tukalassa tilassa. Turkin liira on heikko valuutta. Inflaatio on laukannut tänä vuonna jopa 80 prosentissa.
Vallasta luovuttuaan Erdoğan voi joutua poliittisten vihollistensa armoille.
Useat tarkkailijat uskovat, että hän pyrkii samaan kuin Vladimir Putin ja Xi Jinping eli tekemään itsestään perustuslakia muuttamalla elinikäisen presidentin. Silloin hänen kanssaan pitäisi luovia vielä vuosikausia.
Voit keskustella aiheesta 16.11. kello 23:een saakka.
Millaista Nato-maata Suomesta voidaan odottaa? Aiheesta keskusteltiin lokakuussa 2022 A-studiossa:
Lisää aiheesta:
Analyysi: Ruotsin Nato-linja muuttui vallan vaihduttua oikeistohallitukselle