Hyppää sisältöön

Atlantin pohjasta löytyi muisto avaruussukkula Challengerin tragediasta

Yhdysvaltain avaruussukkula Challenger räjähti nousussa vuonna 1986 ja sukkulan seitsenhenkinen miehistö kuoli. Floridan rannikolta on pitkästä aikaa paljastunut Challengerin romua.

Challenger lähdössä kohtokkaalle lennolle tammikuun 28. päivänä 1986. Kuva: Nasa
Anniina Wallius

Yhdysvaltain avaruushallinto Nasa (siirryt toiseen palveluun) on vahvistanut, että Atlantin pohjasta löytynyt romu on peräisin vuonna 1986 räjähtäneestä avaruussukkula Challengerista. Sukkula ehti olla ilmassa vain runsaan minuutin, kun matka päättyi tulipallona Kennedyn avaruuskeskuksen taivaalla. 

Sukeltajat löysivät kuusimetrisen kappaleen Challengerin rungosta etsiessään Floridan rannikolle pudotettuja lentokoneita toisen maailmansodan ajalta.

Niitä jäljitettiin tekeillä olevaa historiadokumenttisarjaa varten. Se käsittelee Bermudan kolmiota eli merialuetta, jonne väitetään kadonneen poikkeuksellisen paljon laivoja ja lentokoneita. 

Koska löytöpaikka ei ole kaukana Kennedyn avaruuskeskuksesta, sukeltajat päättelivät, että suhteellisen nuorelta näyttänyt, osittain hiekan peittämä romu saattoi liittyä Nasan avaruusohjelmiin. 

Kuvia tarkastellut Nasa on nyt vahvistanut päätelmän lausunnossaan (siirryt toiseen palveluun) oltuaan ensin yhteydessä Challengerin turmassa kuolleiden omaisiin. 

Challengerin hylystä on löytynyt kaikkiaan noin puolet, mutta uusia löytöjä ei ole tätä ennen tehty yli 25 vuoteen. Nasa ei ole vielä päättänyt, nostetaanko romu merenpohjasta.

Aiemmin talteen saadut hylynkappaleet ovat käytöstä poistetussa siilossa Kennedyn avaruuskeskuksessa. Esillä on vain osa runkoa, johon oli maalattu Yhdysvaltain lippu.

Challenger ja sen miehistö elävät sekä Nasan että koko kansakunnan sydämissä. Kun tänään käännämme katseemme Kuuhun ja Marsiin, näemme samaa etsimisen iloa, joka innosti Challengerin miehistöä. Artemis-sukupolvi rakentaa samalle perinnölle ja tavoittelee koko ihmiskunnan etua. 

Kennedyn avaruuskeskuksen johtaja Janet Petro

Challengerin tuho on pantu pakkasen kontolle. Tammikuun poikkeuksellisen kylmä sää oli edellisenä yönä jäädyttänyt apuraketin tiivisteen niin, ettei se enää ollut kimmoisa. Niinpä sen välistä pääsi karkaamaan polttoainetta, millä oli rajut seuraukset. 

Challengerin lähtö televisioitiin suorana mutta se ei sinällään herättänyt erityistä kiinnostusta, sillä Nasan sukkulat olivat lähteneet ja palanneet viiden vuoden aikana onnistuneesti jo 24 kertaa. 

Erityisen matkasta kuitenkin teki se, että mukana oli ensi kertaa siviili, opettaja Christa McAuliffe. Hänen oli määrä pitää avaruudesta oppitunteja kuusipäiväiseksi kaavaillun matkan aikana. 

Muutoin miehistölle aiotut tehtävät olivat tavanmukaisia: tieteellisia kokeita ja rahtikuormana avaruuteen viedyn satelliitin vapauttaminen.

Challengerin viimeistä miehistöä johti Michael John Smith (toinen oikealta). Opettaja Christa McAuliffe on vasemmassa laidassa. Kuva: Nasa

Challenger ei jäänyt viimeiseksi tuhoutuneeksi sukkulaksi. Vuonna 2003 Columbia ei päässyt paluumatkallaan perille asti. Tuolloinkin henkensä menetti seitsemän astronauttia.

Nasa kertoo (siirryt toiseen palveluun), että sukkuloiden tuhot vaikuttivat voimakkaasti siihen, miten paljon lisähuomiota avaruuslentojen turvallisuuteen alettiin kiinnittää. 

Sukkulaohjelma päättyi kesällä 2011. Sukkulat olivat vanhentuneet, eikä niistä ollut enää huolehtimaan liikenteestä kansainväliselle avaruusasemalle. 

Yhdysvalloilla ei sen jälkeen ollut tarkoitukseen sopivia aluksia, vaan miehistöjen ja rahtien kuljetus jäi Venäjän Sojuzien kontolle. Nyttemmin lentoja tekee myös yhdysvaltalaisyritys SpaceX, ja alalle on muitakin kaupallisia tulijoita. 

Katso Yle Areenasta:

Räjähdys taivaalla.
Näin Ylen televisiouutisissa kerrottiin Challengerin onnettomuudesta, kun siitä oli kulunut tunti.

Suosittelemme sinulle