Hyppää sisältöön

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

– Siinä on toistakymmentä varastettua pyörää, arvioi Ilkka Pulkkinen heti astuttuaan oululaisen kerrostalon pyörävarastoon.

Pulkkinen on varastettujen polkupyörien jäljillä kulkevan Bike's Patrullen -vapaaehtoisporukan nokkamies. Oulu on yksi polkupyörävarkauksien pääkaupungeista, ja tämä ryhmä yrittää saada mahdollisimman monta pyörää takaisin omistajilleen.

Yle seurasi ryhmän toimintaa loka-marraskuussa useamman yön aikana.

– Ei kukaan pidä 700 euron fillaria varastossa ilman lukkoa.

Millä perusteella Pulkkinen väittää tietävänsä jo äkkikatsomalla, että pyörä on varastettu?

– Jos fillari ei ole lukossa, alkaa se heti epäilyttää. Monesti kokeilen, että onko pyörään laitettu valelukko. Tai jos on pätkä ruosteista kettinkiä ja munalukko, niin heti kolahtaa päässä, hän sanoo.

Pimeä taloyhtiönpiha jossa mies tutkii pyörää.
Katso videolta, kun Ilkka Pulkkinen löytää taas yhden epäilyttävän lukon.

Polkupyörävarkauksilla rahoitetaan huumekauppaa

Pulkkinen puhuu toistuvasti narkeista ja puskajusseista.

– Kaupungin keskustan alue rauhoittuu narkeista iltayhdeksään mennessä. Ne fillarit, millä he ovat paikalle sutanneet ja höyryissään sinne hukanneet, löytyvät myöhään illalla, Pulkkinen sanoo.

– Fillarilla kun kulkee Ainolan puistossa, niin aina jostain puskasta pää nousee.

Polkupyörävarkaudet eivät ole niinkään järjestäytynyttä toimintaa, vaan nopeilla kaupoilla rahoitetaan huumeiden käyttöä. Jos tonnin pyörää myydään satasella tai kahdella verkon myyntikanavissa, herättää se epäilyksiä. 

Oulun poliisin rikosylikomisario Markus Kiiskinen sanoo, että huumausainerikollisuus on kaikkein oleellisin kytkös polkupyörävarkaisiin. Kiiskinen peräänkuuluttaa myös ostajien etiikkaa: varastetun pyörän ostaja rahoittaa huumekauppaa.

Bike's Patrullen -toiminta aktivoi 17:ää vapaaehtoista "koko ajan enemmän". Pulkkisen mukaan he ovat kiinni projektissa aina perjantaista sunnuntai-iltaan. 

– Vinkkien määrä viikolla on käsittämättömän iso. Niitä sitten yritetään perata: tehdä palapeliä, että saadaan yhdistettyä pyörälle omistaja, ja se, kuka sen on varastanut, Pulkkinen kertoo.

Apuna työssä on yli 7 000 jäsenen Facebook-yhteisö, jossa tietoa jaetaan vilkkaasti. Patrullenin porukka kerää myös itselleen valokuvia ja pyörien runkonumeroita sisältävää rekisteriä. 

Ajatuksissa on sekin, että ihmiset voisivat jatkossa tunnistautumisen kautta selata tuota rekisteriä ja hakea omaa kadonnutta pyöräänsä.

Pulkkinen sanoo, että heidän toimintansa kautta yli 300 pyörää on palautettu oikeille omistajille. Ilmoituksia heille on tullut syyskuussa alkaneen toiminnan aikana noin 900. Kaikkiaan tänä vuonna Oulun poliisilaitoksen alueella on varastettu jo noin 1 600 polkupyörää. Luku on kasvussa.

Pulkkisen mukaan homma ei rauhoitu niin kauan kuin polkupyörävarkauksista annetaan tekijälle usein vain rikesakko. Jos anastetun tavaran arvo on alle 500 euroa, kirjataan asia näpistyksenä. 

Rikosylikomisario Kiiskinen sanoo, että nykypäivän hybridi- ja sähköpyörät sekä ylipäätään uudet polkupyörät ovat pääsääntöisesti arvokkaampia, jolloin puhutaan varkaudesta.

Patrullenin toimintaa osaltaan hidastaa se, että ihmisten puuttumiskynnys on korkealla.

– Taloyhtiöissä kun puskajussit tekee kaikkea, ei niihin uskalleta puuttua. Eniten olen yllättynyt siitä, että ihmiset suojelevat selustaansa: ei uskalleta puhua, jos joku saa tietää siitä, Pulkkinen sanoo.

Ryhmä ratsaa taloyhtiöiden pyörävarastoja

Pulkkinen puhuu myös liitereistä, konttoreista ja pajoista. Niillä hän tarkoittaa taloyhtiöiden pyörävarastoja, joissa pyörävarkaat muokkaavat anastamiaan pyöriä tunnistamattomiksi. 

Niissä ehkä maalataan pyöriä, vaihdetaan penkkiä valkoisesta mustaan, vaihdetaan rattia, laitetaan lisää heijastimia tai lamppuja.

Viikonloppuisin ryhmästä on liikkeellä aina kolme työparia, jotka tarkastavat pyörävarastoja. Varastot valikoituvat taloyhtiöistä tulevien vinkkien perusteella. Aina joku kyseisen talon asukkaista tai taloyhtiön edustaja avaa tarvittavat ovet.

Valaistu autotie jonka varrella on iso pakettiauto.
Tällainen on tyypillinen pyöräpartion iltakeikka

Pyörävarastojen tutkiminen ei ole lain näkökulmasta ongelmatonta. Rikosylikomisario Kiiskisen mukaan toiminta menee selvästi viranomaisten tontille. Vaikka tarkoitusperä olisikin hyvä, liikutaan harmaalla alueella.

– Ulkopuolisilla ei ole asiaa toisten varastoihin, se on tietysti lähtökohta ja tätä täytyy kunnioittaa, Kiiskinen sanoo.

Pelkkä lukitsemattomuus ei ole tae siitä, että pyörä on varastettu.

– Jos epäillään, että pyörä on anastettu, on varsin suositeltavaa olla yhteydessä nimenomaan poliisiin, Kiiskinen neuvoo. Poliisi tekee arvion, onko pyörä varastettu vai ei.

Epäilystä voi soittaa hätänumeroon, vaikka se voi liioitellulta tuntuakin.

– Tilanteissa, joissa epäilee tapahtunutta tai meneillään olevaa rikosta, oikea paikka hätäilmoituksen tekemiseen on hätäkeskus, sanoo Hätäkeskuslaitoksen poliisitoimen toimialapäällikkö Kimmo Kuusisto.

Hätäkeskuspäivystäjä tekee tilanteessa riskiarvion ja joko välittää tai jättää välittämättä tehtävän toimivaltaiselle viranomaiselle.

Välivarastointi lain näkökulmasta ongelmallista

Vaikka Ilkka Pulkkinen luonnehtii pyörävarastoihin menemistä rutiinikeikoiksi, joskus häntä pelottaa.

Kerran eräs pyörävaras oli ajanut anastamallaan polkupyörällä Pulkkisen haarojen väliin, kun hän oli miestä pysäyttänyt. Häntä on heitetty magneetilla ja kasvojen edessä heristetty sorkkarautaa ja meisseliä. 

Marraskuun alussa meinasi tulla turpiin Oulun ydinkeskustassa, kun hän otti haltuun varastettua pyörää – kuten hän sanoo – viiden hengen porukalta, jotka olivat alan ammattilaisia.

– Muutaman kerran on ollut niin, että ylimääräinen sydämentykytys on tullut: mitä tapahtuu seuraavaksi? Mutta kaikkeen tottuu ja kokemus tuo valppautta, hän sanoo.

Rikosylikomisario Kiiskinen ei pidä varastoihin menemistä tai valeostojen tekemistä turvallisena toimintana. Viranomaistoiminnassa valeostojen tekeminen on pakkokeinolaissa säädettyä toimintaa, ja siihen tarvitaan erillinen koulutus ja valtuutus.

Ryhmällä on haltuunsa ottamilleen polkupyörille välivarasto. Poliisin mukaan välivarastoinnissa on vaara, että siinä syyllistytään hallinnan loukkaukseen. Anastetun omaisuuden voi ottaa haltuun, mutta siitä on viipymättä ilmoitettava poliisille. 

– Pyörät ovat meillä välivarastossa viidestä minuutista pariin kuukauteen. Joskus omistaja ei tulekaan nopeasti pyöräänsä hakemaan, Pulkkinen sanoo.

Sirutussuunnitelmia ja rekisterihaaveita

Ilkka Pulkkinen ihmettelee sitä, miksi niin moni varastettu pyörä, josta on tehty rikosilmoitus, ei löydy poliisin rekistereistä.

Jos poliisi kirjaa vähäarvoisen pyörän anastamisen näpistyksenä, ratkeamattomanakin se poistuu poliisin rekistereistä kahden vuoden kuluttua. Toinen tekijä on viive: poliisiasiain tietojärjestelmä päivittyy viiveellä muun muassa viikonloppujen takia.

Pulkkinen pitää asetelmaa riittämättömänä. Bike's Patrullenin porukka on alkanut valmistella kokeilua, jossa jopa tuhat polkupyörää sirutetaan. Omistaja pystyisi älylaitteellaan seuraamaan pyöränsä liikkeitä. Työhön toivotaan mukaan vakuutusyhtiöitä, sillä sirutus maksaisi karkeasti jopa 150 000 euroa.

Suurempana toiveena Pulkkisella on koko maan kattava rekisteri, johon kaikki uudet polkupyörät kirjattaisiin. Tästä hän on lähettänyt useita viestejä sisäministeri Krista Mikkoselle. Vastauksia ei ole tullut.

"Tähän hommaan jää koukkuun"

Marraskuu alkoi ryhmän näkökulmasta yllättävän hiljaisena. Bike's Patrullenille on tullut varastetuista pyöristä odotettua vähemmän ilmoituksia. 

Pulkkinen pohtii, eivätkö ihmiset ole huomanneet, että pyörä on varastettu vai onko tapahtunut "joku yleinen ihme", että varkauksien määrä on lähtenyt laskuun? Hän arvelee, että pyörävarkauksia suitsivat laaja mediahuomio ja parvekekyttäyksen lisääntyminen.

Pulkkinen on sitä mieltä, että he ovat helpottaneet poliisin työtä "mielettömän paljon". Hän puhuu yhteistyöstä poliisien kanssa, ja poliisin näkökulmasta ryhmältä "tulee poliisille yhteydenottoja".

Ryhmä ei ota vastaan löytöpalkkioita, vaikka rahaa on usein tarjottu. Toiminnasta syntyvät kulut katetaan vapaaehtoisten kesken kolehdinkeruulla. Ajot tehdään kahdella autolla, ja viikottaisia ajokilometrejä per auto tulee noin viisisataa.

Miten toimintaan riittää intoa?

– Tähän hommaan jää koukkuun, Pulkkinen sanoo.

Hyvä mieli tulee, kun pyöränsä takaisin saava ihminen tulee iloiseksi. Myös uusien keinojen keksiminen valeostojen toteuttamiseksi saa Pulkkisen innostuneeksi.

– Periksi ei anneta.