Hyppää sisältöön

Commodore 64 vei teinipojat taiteen maailmaan – demoskene ja pikselitaide olivat pohjana myös kotimaiselle peliteollisuudelle

Suomen pelimuseon Pixeled Years -näyttely Tampereella esittelee demoskene-alakulttuurin ympärille syntynyttä taidetta. Demoskene oli pioneeritoimintaa, jonka merkitys kotimaisen peliteollisuuden synnylle on ollut suuri.

Suomen pelimuseon Pixeled Years -näyttely esittelee demoskene-alakulttuurin ympärille syntynyttä taidetta.
Suomen pelimuseon Pixeled Years -näyttely esittelee demoskene-alakulttuurin ympärille syntynyttä taidetta.

Maailma mullistui, kun Commodore 64 ilmestyi 1980-luvun alkupuolella. Se oli ensimmäinen kotitietokone, jolla pystyi pelaamisen ohessa tekemään myös digitaalista taidetta. 

– Kyllähän Commodore 64 on monella tapaa sukupolvikokemus: se tuli koteihin ja yleiseen käyttöön myös lapsille. Commodore 64:n hankkivat yleensä teknologisesti painottuneet isät. He ajattelivat, että kotitietokone on tulevaisuuden juttu, joka motivoi lapsia kouluttautumaan, Pixelated Years -näyttelyn kuraattori Tommi Musturi toteaa. 

Sarjakuvataiteilijanakin tunnettu Tommi Musturi on ollut kuratoimassa Suomen pelimuseon Pixeled Years -näyttelyä Tampereella. Hän kuuluu itsekin kotimaisen pikselitaiteen pioneereihin. Kuva: Jussi Mankkinen / Yle
Commodore 64:n näyttö. Tietokone oli oman aikansa mullistava uutuus, jolla oli mahdollista ryhtyä tekemään digitaalisia kokeiluja kotioloissa. Kuva: Jussi Mankkinen / Yle

Tekniset haasteet olivat normi

Commodore 64 vei mennessään myös Tommi Musturin: aluksi hän pelasi, mutta ryhtyi pian työstämään itsekin alkeellisia pelejä BASIC-ohjelmointikielellä. Kollektiivista pikseligrafiikan tekemistä syntyi paikallisessa tietokonekerhossa, ja kaverien tuotoksista piti aina pystyä pistämään vähän paremmaksi. 

– Teknisiä haasteita oli runsaasti etenkin alkuaikoina. Commodore 64:n kohdalla kaikki grafiikka pitää erikseen ohjelmoida ruutuun, se ei ilmesty sinne automaattisesti kuten nykykoneella. Jonkun hienon grafiikan tekeminen oli jo sinällään saavutus. 

Varhaista pikselitaidetta eli taidokkaasti työstetty taruolento, joka on nimimerkki Miken käsialaa vuodelta 1994. Kuva: Jussi Mankkinen / Yle

Demoskeneily muodostui Musturinkin kohdalla nopeasti kansainväliseksi harrastukseksi. Oman demoryhmän pelejä, grafiikkaa ja musiikkia sisältäneitä demoja jaettiin ja vaihdettiin aktiivisesti postitse levykkeinä eli lerppuina. Tuolloin ala-asteikäisen Musturin vaihtorinkiin kuului parhaimmillaan kuutisenkymmentä henkeä Ruotsista, Saksasta ja Turkista. Pelit levisivät lasten keskuudessa murrettuina crack-kopiona eli laittomina versioina. 

– Vanhemmat eivät tienneet tästä mitään, koska he eivät yleensäkään ymmärtäneet tietokoneiden päälle. Näissä crack-kopioissa oli pieniä introja eli pelin alussa saattoi heilua ryhmän logo ja kuulua musiikkia. 

Logot olivatkin grafiikan ensiaskeleita, koska tarjolla ei vielä ollut työkaluja, joilla olisi pystynyt tekemään koko kuvaruudun laajuisia kuvia. 

Demoskeneryhmien logoja 1980 - 1990 -luvuilta. Pikselitaiteen ensiaskeleet tehtiin nimenomaan logojen tiimoilta. Kuva: Jussi Mankkinen / Yle
Toimittaja Jussi Mankkinen kertoo mistä pikselitaiteessa ja siihen liittyvästä demoskenestä on kyse.
Pikselinen syvänmeren hirviökala vuodelta 1997. Kuva: Jussi Mankkinen / Yle

Pojat ilmaisivat omaa luovuuttaan

Vaikutteita alkuaikojen pikseligrafiikkaan haettiin pitkälti silloisen populaarikulttuurin ajankohtaisista ilmiöistä: sarjakuvista, skeittaamisesta, graffiteista, metallimusiikista ja nimenomaan poikien maailmasta. 

– Kun demoskene Skandinaviassa lähti liikkeelle, se oli nimenomaan nuorisokulttuuria – ja mikä jännittävintä – poikien luovaa kulttuuria. Tämä on huomionarvoista, koska teinipojat ilmaisevat itseään melko harvoin taiteen tai luovuuden keinoin, Tommi Musturi toteaa. 

Varhaista pikseligrafiikkaa voi tarkastella ja arvioida monesta näkökulmasta. Toisaalta sitä leimaa tietynlaisen tekniikan rajoittama formaatti, koko ja rajoittunut väripaletti, toisaalta taas teoksista löytyy joko tarkoituksellisia tai tahattomia viittauksia taidehistoriaan. Esimerkiksi Musturin omaa käsialaa oleva teos vuodelta 1990 hipaisee vuosisatojen ikäistä mytologis-uskonnollista teemaa, eli lohikäärmettä ja tämän surmaajaa, Pyhää Yrjöä. 

– Silloin alkuaikoina kyse omalla kohdallani oli pitkälti teknisten haasteiden ylittämisestä. Myöhemmin, kun hankin itselleni taidealan koulutuksen, olen alkanut ajatella, että osa näistä teoksista sujahtaa vaivattomasti taiteen kontekstiin ja laariin. 

Varhaisen pikselitaiteen teemoja haettiin populaarikulttuurin ajankohtaisista ilmiöistä. Electric-nimimerkkiä käyttäneen Tommi Musturin teos vuodelta 1990. Kuva: Jussi Mankkinen / Yle
Paladin-nimimerkin takaa löytyy kirjailija ja esseisti Antti Nylén. Kuvan inspiraationa on toiminut amerikkalaisen Sonic Youth -yhtyeen Goo-lp:n ikoninen kansi. Kuva: Jussi Mankkinen / Yle

Yhtä kaikki, pikseligrafiikan ja tietokonemusiikin tekemistä leimasi kunnianhimo. Demoryhmien kesken oli kisailua, ja ryhmät tapasivat demopartyissa ja muissa genren tapahtumissa. Esimerkiksi Suomen suurin tietokonefestivaali Assembly aloitti toimintansa 1990-luvun alussa nimenomaan demopartyna. 

– Silloin ei puhuttu peleistä: jos joku pelasi Assemblyssa, katsottiin että tuossa on joku nörtti, että mitä se täällä oikein pelailee, täällähän pitäisi tehdä demoja. Tekeminen oli hyvin vakavaa, ja nykyisinkin vaativan demon tekemisessä saattaa hujahtaa vuosikausia. 

Tommi Musturin eli Electricin uudempaa tuotantoa vuodelta 2019. Kuva: Jussi Mankkinen / Yle
Ducen teos toissa vuodelta. Kuva: Jussi Mankkinen / Yle

Peliteollisuus on paljosta velkaa demoskenelle

Pikselivetoista demoskenetaidetta tehdään 2000-luvulla samoilla spekseillä kuten aiemminkin, tosin Mac/PC -ympäristössä modernein työkaluin ja harvemmin alkuperäisellä Commodore 64:llä. Kirjoittamattomiin sääntöihin kuitenkin kuuluu, että lähtökohtaisesti grafiikan pitää olla katsottavissa myös alkuperäisellä koneella. Niinpä Pixeled Years -näyttelyn 1980-luvun teoksilla on samat lähtökohdat kuin viime vuosien pikselitaiteella. 

Joku voisi ihmetellä, miksi ja miten 40 vuotta vanha Commodore 64 on jaksanut pitää demoskenessä pintansa, vaikka tällä hetkellä erilaisia teknisiä vaihtoehtoja on valtavasti – koneiden kasvaneesta tehosta puhumattakaan. 

– Tämä alusta kiehtoo nimenomaan alkuperäisen rautansa ja rajoitustensa takia, eli tekijät joutuvat kohtaamaan haasteita, Tommi Musturi kiteyttää. 

Uudempaa ja sotaisampaa pikselitaidetta vuodelta 2004, nimimerkki Phase1:n käsialaa. Kuva: Jussi Mankkinen / Yle

Commodore 64:n kohdalla Musturi puhuu myös mielellään ekologisesta, vähän kuluttavasta grafiikasta.

– Vaikka tässä näyttelyssä on teoksia useampi sata, koko grafiikka mahtuu muutamaan sataan kilotavuun. 

Historian havinasta paljastuu myös kiinnostava näkökulma kotimaiseen peliteollisuuteen. Suurten kotimaisten pelitalojen, kuten Housemarquen juuret ovat vahvasti demoskenessä. 

– Käytännössä kaikkien 1990-luvun alkupuolen kotimaisten pelitalojen perustajien keskuudesta löytyy vankkaa demoskene-kokemusta ja ihmisiä, jotka ovat edelleen jatkaneet demoskenen parissa. Sanoisin, että ilman demoskeneä kotimainen peliteollisuus ei olisi sitä mitä se tällä hetkellä on.

Voit keskustella jutusta 24.11. kello 23:een saakka.

Pixeled Years -näyttely Suomen pelimuseossa Tampereella 16.4.2023 saakka.

Suosittelemme sinulle