Hyppää sisältöön

Analyysi: Molskis, sanoi Eurooppa – öljyn hintakatto olisi tehokas ase kutistamaan Venäjän öljytuloja, mutta valmista ei tule

Hintakatto olisi win–win-toimi: öljyä länsimaille mutta vähemmän rahaa Venäjälle, kirjoittaa taloustoimittaja Janne Toivonen.

Venäläinen öljytankkeri. Kuva: Jens Buettner / EPA
Janne Toivonen

Molskis, sanoi Eurooppa voisi olla ehta Suomi-filmi suoraan 1950–60-luvun taitteesta.

Kujeilua, farssia ja sattumuksia.

Niitä kaikkia koettiinkin tällä viikolla Brysselissä ja myös molskahdus, kun Euroopan unionin neuvottelut venäläisen öljyn hintakatosta ajoivat viikonlopun alla karille.

Panokset ovat kovat, mutta katsojia on ollut vähän ja tulokset toistaiseksi laihoja.

Tästä on kyse

Hintakatto on periaatteeltaan yksinkertainen toimi.

Sillä määrättäisiin, minkä hintaista venäläisöljyä laiva- ja vakuutusyhtiöt saisivat kuljettaa ja vakuuttaa.

Nyt rajaksi on pohdittu 60–70 dollaria tynnyriltä. Jos tämä tulee voimaan, yhtiöt eivät saa kuljettaa tai vakuuttaa sitä kalliimpaa venäläisöljyä.

Katto koskisi vain siinä mukana olevien maiden yhtiöitä – mutta koska alan yhtiöt ovat isolta osin länsimaisia, vaikutus olisi laaja.

EU on valmis hintakattoon jos poliittinen kompromissi syntyy, sanoi komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen marraskuun puolivälissä. Kuva: Christophe Petit Tesson / EPA

Johtavien vauraiden länsimaiden – eli Yhdysvaltojen, Kanadan, Ranskan, Saksan, Italian, Japanin ja Britannian – G7-ryhmittymä on puhunut (siirryt toiseen palveluun) hintakatosta jo kuukausia, mutta se haluaa mukaan koko EU:n jotta vaikutus on tarpeeksi laaja.

Kuuntele Politiikkaradion analyysia siitä, miten hintakatto vaikuttaisi Venäjän käymään sotaan.

Hintakatolla halutaan kahta asiaa: leikata Venäjän öljytuloja ja turvata öljyn markkinahinnan pysyminen kohtuullisella tasolla.

– Ajatus on, että Venäjä veisi edelleen öljyä mutta saisi siitä vähemmän tuloja, sanoo Venäjän energiapolitiikan tuntija, ympäristöpolitiikan professori Veli-Pekka Tynkkynen Helsingin yliopistosta.

Jos katto on liian korkealla, se ei ole katto ollenkaan

Hintakatolla on periaatteessa laaja kannatus halki G7-maiden ja unionin. EU-jäsenmaat ovat kuitenkin erimielisiä siitä, mihin hintaraja pitää asettaa.

Venäjään tiukasti suhtautuvat Puola ja Baltian maat kannattavat matalaa kattoa, jopa 30:tä dollaria tynnyriltä. Laivanvarustajamaat Kreikka, Kypros ja Malta taas haluavat korkeampaa kattoa, sillä ne pelkäävät menettävänsä venäläisöljyn kuljetuksia.

EU:n ja G7-maiden suunnittelema 60–70 dollarin raja riittäisi pitämään maailmanmarkkinahinnan kurissa eli ajaisi maiden omaa etua, muttei kurjistaisi Venäjää.

Tämä johtuu siitä, että Venäjä myy jo nyt öljyään alennushintaan. Se on menettänyt valtavan määrän markkinoita, kun kauppa länteen on tyrehtynyt ja joutunut myymään öljyn muun muassa Intialle ja Kiinalle matalaan hintaan.

Kun öljyn läntinen Brent-hinta ja Venäjän-kauppaa kuvaava Urals-hinta kulkivat aiemmin käsi kädessä, sodan aloittamisen jälkeen Uralsin hinta on ollut jopa 20–30 dollaria halvempaa tynnyriä kohden.

– Urals-laadun hinta on jo nyt alle 70 taalaa. Jos hintakatto asetetaan siihen samaan tasoon, niin vaikutus on käytännössä mitätön, sanoo professori Veli-Pekka Tynkkynen.

– Mutta jos katto pystytään asettamaan vaikka 40:een, sillä olisi jo merkittävä vaikutus Venäjän öljytuloihin, hän jatkaa.

Öljyn tuotantokustannukset ovat Venäjällä huomattavasti suuremmat kuin vaikkapa Saudi-Arabiassa, jopa 20–25 dollaria tynnyriltä. Mitä lähemmäs sitä hintakatto saadaan, sitä pienempää katetta Venäjä öljystään saa.

Venäjä uhkailee, todennäköisesti vailla hampaita

Venäjä on vastannut hintakattoon itselleen luontaisella tavalla: uhkailemalla.

Se on uhannut lopettaa öljykaupan kokonaan kaikkiin maihin, jotka ovat hintakatossa mukana. Tämä on asiantuntijoiden mukaan todennäköisesti tyhjää uhkailua, sillä noin kolmasosa Venäjän budjettivaroista tulee öljykaupasta.

Öljy on Venäjän tärkein tulonlähde, eli sillä ei yksinkertaisesti ole varaa olla myymättä öljyään.

Venäjän puskurirahastoissa on toki rahaa, ja sen turvin Venäjä voisi yrittää hetkellisesti vaikuttaa joihinkin öljynostajiin. Mutta vähänkin pidemmällä aikavälillä öljyn pitää kilauttaa kassaan tuloja, on kauppahinta lähes mikä tahansa.

Öljy on Venäjän tärkein tulonlähde. Pääosa maan öljykentistä sijaitsee Länsi-Siperiassa. Kuva: Yuri Kochetkov / EPA

Periaatteessa Venäjä voisi jättää hintakattomaat oman onnensa nojaan ja myydä öljynsä muihin maihin korkeammalla hinnalla.

Mutta sekin on isossa kuvassa epätodennäköistä.

Johtavien länsimaiden hintakatto olisi Intialle, Kiinalle ja kumppaneille oiva neuvotteluvaltti. Ne voisivat tinkiä länsimaiden hintakattoon vedoten Venäjältä erittäin edullisia sopimuksia – ja ovat sodan alusta asti jo tehneet niin.

Tällä viikolla uutistoimisto Bloomberg kertoi, että halvimmat öljykuljetukset Venäjältä on myyty noin 50 dollarin tynnyrihintaan. Venäjä on kaupannut öljyään vieläkin halvemmalla, muun muassa Intialle 35 dollarilla (siirryt toiseen palveluun) tynnyriltä.

Venäjän pitäisi löytää rahakkaammat kiertotiet länsimaiden asettaman hintamaailman ja vakiintuneiden laivanvarustamoiden ja vakuuttajien ulkopuolelta. Lisäksi G7 on jo ehtinyt linjata, että hintakattoa kiertäviin toimijoihin kohdistettaisiin pakotteita.

– Vaikka Venäjä keksisi sivuvirtoja viedä öljyä muita reittejä pitkin, niin se on pienempää ja kalliimpaa toimintaa, Tynkkynen sanoo.

Vaikka muitakin kuin molskahduksia on kuultu, nyt edessä voi olla laiha sopu

Brysselistä on kuulunut muutakin kuin molskahduksia.

Isossa kuvassa EU on onnistunut olemaan yhtenäinen ja nuijimaan valmiiksi useita Venäjää eristäviä pakotteita – nyt komissiossa valmistellaan päämiesten pöytään jo yhdeksättä pakettia.

Vielä tammikuussa Venäjältä tuli EU-maihin 2,5 miljoonaa tynnyriä öljyä päivässä. Lokakuussa vastaava luku oli enää 1,4 miljoonaa tynnyriä, selviää Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n kirjanpidosta.

Venäjän-vastaiset pakotteet tulisi kohdistaa monipuolisesti öljy- ja kaivannaisteollisuuteen, sanoo professori Veli-Pekka Tynkkynen. Kuva: Mårten Lampén / Yle

Viikon kuluttua eli 5. joulukuuta astuu voimaan kesällä päätetty järeä toimi, eli venäläisöljyn tuontikielto meriteitse. Tämä lopettaa noin 90 prosenttia Venäjän öljyntuonnista EU:hun.

Helmikuun 5. päivä loppuu kaikkien venäläisten öljytuotteiden, kuten Venäjän öljystä jalostetun dieselin, tuonti.

Ja tähän pakotesaumaan länsi kaipaa kipeästi myös hintakattoa, jolla kiristetään Venäjää ja turvataan omat edut. Alkavalla viikolla pitäisi tulla valmista.

– Tässä laajat voimat pyrkivät suitsimaan Venäjää ja asettamaan taloudellisia keppejä sen sotapolitiikkaa vastaan. Tämä näyttää varmasti Putinin hallinnon näkökulmasta huolestuttavalta, Tynkkynen sanoo.

Länsipolitiikka on kuitenkin kompromisseja, ja niin tässäkin. Kurjistavan matalaa hintakattoa tuskin syntyy.

Onko hintakatto syytä asettaa, ja jos, minkä suuruisena? Voit keskustella aiheesta alla olevasta linkistä 28.11. kello 23:een saakka.

Korjaus 27.11. klo 15.45: Hintakaton alla yhtiöt eivät saa kuljettaa tai vakuuttaa kalliimpaa venäläisöljyä, ei halvempaa.

Lisää aiheesta:

Venäjän öljy- ja kaasutuloissa ensimmäistä kertaa selvä käänne alaspäin ja rajumpi pudotus on vasta edessä – "Pakotteet tehoavat", sanoo asiantuntija

EU:n ulkoministerit keskustelivat uusista Venäjän vastaisista sanktioista – ulkoministeri Pekka Haavisto: "Suomi kannatti yhdeksännen pakotepaketin valmistelua"

Suosittelemme sinulle