Hyppää sisältöön

Tohtoriksi väitellyt Jenni Haukio kehottaa äänestäjiä lähdekriittisyyteen kaikkea vaalikampanjointia kohtaan

Haukio ei ole vielä päättänyt, jatkaatko tutkimustyötä. Hän kertoo kohdanneensa työssään samoja haasteita kuin muutkin väitöskirjatutkijat.

Jenni Haukion väitöstutkimus käsittelee puolueiden verkkokampanjoinnin strategioita eduskuntavaaleissa. Kuva: Antti Aimo-Koivisto / Lehtikuva

Helsingin yliopistolla nähtiin tänään jotain poikkeuksellista, kun siellä järjestettiin tasavallan presidentin puolison Jenni Haukion väitöstilaisuus. 

Haukion tutkimusaihe sopii hyvin hänen työhistoriaansa. 

Haukion väitöstutkimus käsittelee puolueiden verkkokampanjoinnin strategioita eduskuntavaaleissa. Puolueista kohteina ovat keskusta, kristillisdemokraatit, perussuomalaiset ja vihreät.

Haukio on ollut kokoomuksen viestintäpäällikkönä ja Satakunnan kokoomuksen toiminnanjohtajana. Hän on myös aiemmin tutkinut vaalikoneiden vaikutuksia.

Tämänhetkiseen poliitikkojen sosiaalisen median käyttöön Haukio ei ota kantaa. 

Hän on tarkka siitä, että hän puhuu vain asioista, joita hän on tutkinut, eikä hän ennakoi ensimerkiksi tulevissa vaaleissa nähtäviä kampanjoita. 

Haukio sanoo, että häntä on innostanut työssään toisaalta omakohtainen kokemus puolueessa toimimisessa, mutta myös työn ainutkertaisuus.

– Vastaavaa tutkimusta ei ole tehty aiemmin Suomessa. On ollut selvä tarve yleiskuvan muodostamiselle, hän sanoo.

Haukio haluaa pitää selvästi erillään roolinsa tutkijana ja presidentin puolisona. 

Heti haastattelun aluksi hän ehdottaa sinuttelua.

– Minulle on tärkeää, että olen vain yksi väitöskirjatutkija muiden joukossa.

Hän kertoo kohdanneensa väitöskirjan loppuun saattamisessa samat haasteet kuin kuka tahansa väitöstutkija. 

– Se on vaatinut ansio- sekä tutkimustyön ja perhe-elämän yhteensovittamista. Aito ja syvällinen kiinnostus omaa tutkimusaihetta kohtaan on auttanut näiden haasteiden voittamisessa.

Valtiotieteiden maisteri Jenni Haukio väitöstilaisuudessaan Helsingissä perjantaina 2. joulukuuta. Kuva: Antti Aimo-Koivisto / Lehtikuva

Vihapuhe vaikuttaa puolueisiin

Haukio on tutkinut varsinkin tilanteita, joissa puolueiden strategiset tavoitteet ovat ristiriidassa sosiaalisen median piirteiden kanssa. 

Yksi tavoite on esimerkiksi kertoa puolueen politiikasta, mutta sosiaalisessa mediassa yksittäiset henkilöt, kuten kärkipoliitikot, keräävät suurimman huomion.

Toinen tavoite on vuorovaikutus äänestäjien kanssa, mutta verkon vihapuhe ja häirintä saavat puolueet kääntymään kuplaansa. 

– Puolueiden kanssa vuoropuhelua verkossa toivovien kannattaa suhteuttaa odotuksiaan, neuvoo Haukio. 

Se johtuu siitä, että vuorovaikutteisuus verkon kampanjoissa on rajallista.

– Halusivatpa puolueet sitä tai eivät, sosiaalisessa mediassa on häirintää, vihapuhetta ja manipulaatioyrityksiä. Eivät puolueet sitä pysty muuttamaan, hän sanoo.

Monet keskusteluihin osallistuvat ovat valinneet jo puolensa. He ovat ideologisesti joko eri tai samalla puolella.

Tämä johtaa väitöstutkimuksen mukaan siihen, että puolue alkaa pitää suljettuja sisäisiä ryhmiä tärkeimpinä. Tapahtuu sisäänpäin käpertymistä ja toimintaa suunnataan vaalikampanjoiden organisointiin ja yhteishengen kohottamiseen.

– Puolueille avoin vuorovaikutteisuus kansalaisten kanssa on tärkeä arvo. Koska avoimuuteen kuitenkin liittyy lieveilmiöitä, puolueet painottuvat keskustelualustoilla sisäiseen viestintään ja kannattajien aktivointiin.

Haukio uskoo, että mikäli vihapuhe tai valheellinen propaganda kasvavat verkossa, voivat puolueet keskittyä yhä enemmän omiin kannattajiinsa ja välttää avointa verkkokeskustelua.

"Toivon äänestäjiltä lähdekriittisyyttä"

Julkisuudessa on ollut paljon esillä poliitikkojen toiminta sosiaalisessa mediassa.

Puolueet toimivat yhteisönä, mutta verkossa suurimman huomion saavat esimerkiksi kärkipoliitikkojen omat viestit ja kuvat, jotka keräävät paljon tykkäyksiä.

– Henkilövetoisuuden takia puolueella on huomattavasti rajoitetummat mahdollisuudet käyttää sosiaalista mediaa strategisesti sillä tavalla kuin sitä tulisi käyttää, Haukio sanoo.

– Tulisi olla keskusteleva, avoin, vuorovaikutteinen ja kyetä särmikkääseen keskustelukulttuuriin. 

Puolue edustaa kuitenkin yhteisönsä yhteisiä kantoja ja se joutuu pitäytymään niissä. 

– Puolue ei ole niin vetovoimainen kuin joku yksittäinen henkilö. 

Haukio ei ole vertaillut tutkimiaan puolueita, sillä jo aiemmassa tutkimuksessa on havaittu, että digitaalinen kampanjointi on hyvin samankaltaista puolueiden välillä. 

Kaikilla on myös samanlainen haaste saada resurssit riittämään. 

Sosiaalisen median kanavia, verkostoja ja alustoja on enemmän kuin koskaan. 

Niiden rinnalla käytössä ovat myös perinteiset kampanjoinnin keinot, kuten toritapaamiset, vaalimökit ja sanomalehtimainokset.

– Puolueilta tilanne kysyy yhä enemmän resursseja, kun aiemmista kampanjamalleista ei ole mitään poistunut ja lisää on tullut, Haukio kuvaa.

Internetin alkuaikoina ajateltiin, että verkko auttaisi myös niitä ehdokkaita ja puolueita, joilla on vähemmän rahaa käytössä. 

Tämä on muuttunut. 

– Nähtävissä on, että myös verkossa menestyvät parhaiten ne puolueet, joilla on eniten resursseja esimerkiksi markkinoinnin kaltaisilla kampanjoinnin keskeisillä osa-alueilla.

Tulevia vaalikeskusteluita tai kampanjoita seuraaville suomalaisille Haukio antaa neuvon. 

– Toivoisin äänestäjiltä lähdekriittisyyttä kaikkea kokemaansa ja lukemaansa kampanjasisältöä kohtaan.

– On hyvä muistaa, että nämä ovat strategisia päämäärätietoisia viestintäprosesseja, joiden pohjalta äänestäjille kampanjasisältöjä tarjoillaan. 

Neljän kuukauden kuluttua koittavissa vaaleissa on kampanjointi verkossa jälleen kiivasta. Tutkijoille tulee olemaan tarjolla uutta materiaalia. 

Tuleva valtiotieteiden tohtori Haukio kertoo, ettei ole miettinyt vielä sitä, jatkaako hän tieteellistä tutkimustyötä. 

Suosittelemme sinulle