Margaret Thatcher oli Britannian historian ensimmäinen ja toistaiseksi viimeinen naispääministeri (1979 -1990). Thatcher edusti Yhdysvaltain presidenttinä samoihin aikoihin toimineen Ronald Reaganin kanssa ns. uusliberalistista talouspolitiikkaa, jonka mukaan valtion tulisi mahdollisimman vähän sekaantua talouselämään. Thatcherin valtakaudella Britanniassa mm. leikattiin valtion menoja, laskettiin veroja, huononnettiin ammattiliittojen asemaa ja yksityistettiin useita valtionyhtiöitä. Hänen peräänantamattomuutensa näiden lukuisia työpaikkoja maksaneiden talousuudistusten keulakuvana ansaitsi hänelle lempinimen Rautarouva ja teki hänestä maansa ihailluimman ja vihatuimman poliitikon.
Rautarouva alkaa kohtauksella, jossa 86 -vuotias, jo dementoitunut Thatcher istuu keittiön pöydän ääressä aamiaisella, yhdessä miehensä Denisin kanssa. Ainoa vika tuossa sinällään kauniissa kohtauksessa on, että Thatcherin aviomies kuoli jo kymmenkunta vuotta sitten. Tuon kohtauksen myötä elokuva alkaa kulkea edestakaisin ajassa, kuvaten vanhenevan Thatcherin arkea, jossa milloin mikin tapahtuma saa hänet muistelemaan menneitä kunnian päiviä.
Phyllida Lloydin ohjaama Rautarouva on kaikin puolin pätevä ja hyvin tehty elokuva. Vaikka pienen kriittisen mielipiteen Thatcherin politiikkaa kohtaan kerronnasta onkin erottavinaan, niin selkeätä kantaa kuvattavaansa ja tämän poliittiseen toimintaan tekijät eivät ole halunneet ottaa. Enemmän kuin muotokuva poliitikosta, Rautarouva onkin kuvaus vaatimattomista oloista, ilman tunnettuja tukijoita maailman politiikan eliittiin kivunneesta naisesta, paronittaren arvonimen saaneesta Margaret Hilda Thatcherista.
Kuten odottaa sopii, ovat elokuvan näyttelijät ensiluokkaisia. Heidän etunenässään on tietenkin itse Rautarouvaa esittävä Meryl Streep, joka sai jo roolistaan uransa kahdeksannen Golden Globe patsaan.
Golden Globejakin tavoitellumpia Oscareita Streepille on toistaiseksi kertynyt kaksi kappaletta. Tämän elokuvan myötä on enemmän kuin todennäköistä, että niiden määrä kasvaa kolmeen.