Presidentinvaalin ensimmäinen kierros tuotti sekä yllättäviä voittajia että häviäjiä. Odotettu menestyjä oli toiselle kierrokselle isolla kannatuksella päässyt Sauli Niinistö, mutta Pekka Haaviston pääsy toisella kierroksella oli suuri yllätys.
Toiselta kierrokselta niukahkosti pudonnut Paavo Väyrynenkin kuuluu vaalivoittajiin: Hän sai puhalletuksi hengen eduskuntavaalien jälkeen lähes koomassa olleeseen keskustaan.
Väyrynen nosti keskustan kannatuksen lähelle puolueen normaalia kannatusta kovalla jalkatyöllä. Olen itse painellut monet eduskuntavaalit Paavon kanssa kilpaa pitkin ja poikin Lappia ja hävinnyt tilaisuuksien määrässä joka kerta, vaikka itsekin pidin vaalien alla viittä-kuuttakin tilaisuutta päivässä.
Vaalien suurin häviäjä oli SDP, joka jostakin syystä valitsi ehdokkaakseen Paavo Lipposen, vaikka tämä tunnetusti on vasemmistoväelle se kaikkein vaikeimmin äänestettävä ehdokas. Tunnetaanhan hänet kovapintaisena sosiaalietuuksien karsijana ja Suomea EU:n ytimiin viejänä.
Lipponen jatkoi vaalikeskusteluissakin maalailuaan unelma-EU:sta, jota ei ole koskaan ollutkaan. EU on alusta pitäen ollut suuryhtiöiden projekti, joka perustuu kolmeen pyhään periaatteeseen: pääomien, tavaroiden ja työvoiman vapaaseen liikkumiseen yli rajojen.
Tätä projektia jatketaan ja tiivistetään edelleen Saksan ja Ranskan johtajien käskytyksellä kohti suurimpien jäsenmaiden hallitsemaa jonkinsorttista liittovaltiota. Siinä pienillä mailla olisi vain nyökyttelijän ja taputtajan osa.
Lipposen vaalitulos oli katastrofi, mutta Timo Soininkin ääniosuus jäi odottamattoman pieneksi, vaikka hän ei taatusti ole pannut kynttiläänsä vakan alle EU:ta morkatessaan. Yksi syy siihen oli jo mainittu Paavo Väyrynen, jonka esittämä EU-kritiikki palautti ison osan eduskuntavaaleissa karanneesta keskustaväestä kotipesäänsä.
Väyrysen menestys johtaneekin keskustassa siihen, että ensi kesän Rovaniemen puoluekokouksen jälkeen puoluejohtaja on joku muu kuin EU:sta lähes Lipposen tavoin hurmaantunut Mari Kiviniemi.
Soinin heikkoon vaalitulokseen on osansa vaisulla vaalityöllä, mutta myös perussuomalaisten eduskuntaryhmän esiintymisillä. Ryhmän jäsenet ovat olleet vahvasti esillä mediassa omituisten lausuntojen ja tempausten vuoksi, mutta eduskunnan suuressa salissa perussuomalaisten eduskuntaryhmä on ollut vaisu.
Isolta eduskuntaryhmältä odotetaan näkyviä ja kuuluvia esiintymisiä eduskunnassa, myös ihmisten arjen asioissa. Niitä perussuomalaisten ryhmältä on puuttunut.
Presidentinvaalin toinen kierros panee oman ehdokkaansa menettäneiden puolueiden jäsenet ja tukijat mietteliääksi. Valittavanahan on kaksi monissa asioissa varsin samantyylisesti puhuvaa ehdokasta.
SDP ei puoluevaltuustossa toisen kierroksen ehdokkaita kuultuaan asettanut kummankaan puolelle. Siihen vaikutti varmaan myös se, ettei hallituskumppaneita, kokoomusta ja vihreitä, haluttu ärsyttää, nyt kun Kataisen hallituksen varsinaiset hallitusohjelmaneuvottelut velkaantumisesta ja kestävyysvajeesta ovat alkamassa.
Vasemmistoliiton johto on sen sijaan melko avoimesti liputtanut Haaviston puolesta, perustelunaan se, ettei porvaria eli tässä tapauksessa Niinistöä voi vasemmistolainen äänestää. Historiatiedoiltaan perustelu on heikohko, sillä SKDL ei vain tukenut vaan ratkaisi porvari-Kekkosen valinnan presidentiksi 1956, vaikka vastassa oli silloin demareiden Fagerholm.
Kun presidentin sisäpoliittinen valta on viety lähes täysin, me olemme nyt valitsemassa yhä pelkistetymmin Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan johtajaa. Se on tärkeä tehtävä, jossa tulevien vuosien suuri kysymys liittyy Suomen Nato-jäsenyyteen. Sen asian ratkaisu vaikuttaa suoraan ja suuresti Venäjä-suhteeseemme.
Sauli Niinistöllä on tunnetusti realistinen asenne Venäjään ja myös hyvä Venäjä-tuntemus, mikä on tärkeää.
Pekka Haavistollakin on ollut vahvaa harrastusta Venäjän suuntaan, mutta jotkut hänen tunnetut lähiystävänsä vihreissä ovat kyllä kunnostautuneet enemmänkin Venäjän mustaajina.
Pekka Haavisto on sosiaalinen, mukava kaveri, joten se, ketä äänestää, saa varmasti monet muutkin kuin vasemmistolaiset pähkääämään omaa valintaansa pitkään ja hartaasti.
Sen Pekka on sympaattisella esiintymisellään jo varmistanut, että hävitessäänkin vihreät saavat hänestä vetovoimaisen staran ja vaaliveturin moniin tulevien vuosien vaaleihin.