Hyppää sisältöön

Piispan tehtävät jakavat mielipiteitä

Piispa on hiippakuntansa hengellinen johtaja ja ylin opettaja. Tämän ohella hän on kirkon virkakunnan, ennen kaikkea pappien, valvoja ja ohjaaja. Mutta kuinka paljon piispan tulisi näkyä julkisuudessa? Siitä on monenlaisia näkemyksiä.

Piispa Wille Riekkinen. Kuva: YLE

Keskitien kulkija. Syvällisesti oppinut ja viisas mies. Kirkkolaivaston keskellä purjehtiva lentotukialustyyppi. Muun muassa tällaisin sanankääntein on luonnehdittu eilen Kuopion uudeksi piispaksi valittua Jari Jolkkosta.

Mikäli luonnehdinnoissa on perää, järin suuria käänteitä kirkolliseen elämään ei Wille Riekkisen jälkeen ole odotettavissa. Kuopion seurakuntien julkaiseman Kirkko ja koti -lehden päätoimittaja Lahja Pyykönen vieroksuu hieman käsitystä kirkon vanhoillistumisesta uuden piispavalinnan myötä.

- Hehän ovat Riekkisen kanssa hyvin samantyyppisiä ajatuksiltaan ja jopa persoonaltaan. En pidä jaottelusta konservatiivi-liberaali, eikä minusta nyt ole meneillään mitään siirtymää mihinkään suuntaan. Minusta Jolkkonen on hyvin modernisti ajatteleva nuori ihminen, Pyykönen ihmettelee.

Kirkossa pitää uskaltaa puhua Jumalasta

Piispa on hiippakuntansa hengellinen johtaja ja ylin opettaja. Tämän ohella hän on kirkon virkakunnan valvoja ja ohjaaja. Pappi ja tutkija Kari Kuula vertaa piispan työtä esimerkiksi toimitusjohtajan asemaan.

- Ihan niin kuin missä tahansa isossa organisaatiossa, minusta johtajan ei tule tehdä perustyötä vaan järjestää asiat siten, että kaikki työntekijät pystyvät tekemään oman työnsä mahdollisimman hyvin.

Piispalla on vastuu siitä, että kirkossa toimitaan kirkon tunnustuksen mukaisesti. Lahja Pyykönen toivoo, että kirkoissa uskallettaisiin puhua myös Jumalasta.

- Viime aikoina on puhuttu paljon saarnan kriisistä; saarna saattaa sisältää mitä tahansa sanomalehtikatsauksesta säätiedotukseen. Eivät ihmiset halua tulla kuulemaan kirkkoon jotain, mitä he voivat kuulla kaikkialta muualtakin, Pyykönen vetoaa.

Onko piispalla erityistä ymmärrystä?

Piispa on kiistatta julkisuuden henkilö ja edustaa usein kasvoillaan koko kirkon näkemyksiä. Moni toivookin uudelta piispalta rohkeita julkisia ulostuloja myös yhteiskunnallisissa kysymyksissä.

- Kyllähän asioihin kannattaa ottaa reippaasti kantaa. Siinä voi saada toki nenilleen, mutta siihenkin pitää osata varautua, Pyykönen kannustaa.

Kari Kuula on asian suhteen hieman kriittisempi. Hänen mukaansa piispan tulisi pitäytyä keskustelussa mieluummin taka-alalla ja rajoittaa kannanottonsa omalle osaamisalueelleen.

- Toivottavasti kukaan ei loukkaannu, mutta minusta piispojen kannanotot ovat usein vähän naiiveja. Luterilaiseen etiikaan kuuluu kuitenkin ajatus, ettei kristityillä ei ole mitään erityistä eettistä ymmärrystä, vaan meillä on sama arkijärki kuin muillakin maailman ihmisillä.

Kuulan mielestä tämän takia piispa ei ole sellainen yhteiskunnallinen ymmärtäjä, joka nousisi ajatuksissaan muiden yläpuolelle.

- Esimerkiksi seksuaalivähemmistöjä koskevassa keskustelussa piispan ei välttämättä kannata itseään ryvettää.

Suosittelemme sinulle