Piia Virrankoski esittää työelämässä pompoteltavana olevaa Karitaa ensi-iltansa 16.3. saavassa näytelmässä Puolivälissä jonnekin. Piialla ei ole aiempaa kokemusta näyttelemisestä, mutta haave siitä on elänyt lapsesta saakka.
- Totta kai se on hieman erilaista, mitä sitä pikkutyttönä ja hieman naiivina kuvitteli, että sitä tullaan lavalle ja loistetaan tähtösenä. Mutta kyllä tää on ihan oikeata työtä ja kovaa työtä onkin. Se ei tarkoita sitä, että se olisi himmentänyt kuvaa tai kokemusta siitä. Tämä on ollut kerta kaikkiaan aivan mahtavaa.
Vuorosanoja rutkasti
Juhani Erikkilä esittää näytelmässä pitkäaikaistyötöntä Mikkoa Jonsered-sahoineen. Juhanilla on näyttelemisestä kokemusta ennalta, hän on esittänyt teatteri Iltatähden näytelmässä hiirtä, jolla oli peräti yksi vuorosana. Nyt vuorosanoja riittää, sillä Mikko on yksi näytelmän päähahmoista.
- Erittäin paljon jännittää siinä mielessä, että vaikka on ollut koeyleisöä (katsomassa näytelmää), niin aina on toivottavaa se yleisön määrä. Jos on vähemmän yleisöä, niin ei jännitä. Kun tulee enemmän yleisöä, ja varsinkin jos tulee tuttuja, niin saattaa jännittää paljon enemmän.
Emilia Hietikko esittää näytelmässä pahista, työelämässä muita pompottavaa johtaja Niemeä.
Emilialla on näyttämökokemusta teatteri Iltatähdestä.
Työtöntä Riiaa näyttelevä Noora Jouttijärvi on edellisen kerran astunut esiintymislavalle kouluaikoina.
Olemista, ei esittämistä
Juhani Erikkilä miettii, että Mikon nahkoissa oleminen muistuttaa omaa elämäntilannetta aiemmin, joten Mikkona esiintyminen on kuin saisi olla oma itsensä.
Puolivälissä jonnekin - näytelmän ideana onkin, että koska näyttämölle astuvat työttömät, he osaavat välittää yleisölle aidosti, millaista työttömänä oleminen on.
Teatterinjohtaja Ari-Pekka Lahti kertoo olevansa ylpeä siitä, mitä työryhmä on saanut aikaan käsikirjoittaja-ohjaaja Tuomo Kemppaisen hoivissa. Näytelmä pohjautuu ainakin idealtaan Samuel Beckettin näytelmään Huomenna hän tulee. Siinä pureudutaan odottamisen tematiikkaan. Odotetaan jotain, joka kenties ei tulekaan tai tapahdukaan.
Oma kokemus taustalla
Tuomo Kemppainen on aiemminkin tehnyt yhteisöteatteria Kokkolassa. Silloin teemana oli maahanmuuttajuus.
Yhteisöteatteri on yhteisön tärkeästä teemasta nouseva näytelmä, joka ehkä esitetään yleisölle tai ei.
Tässä tapauksessa Kokkotyö-säätiön väen kanssa tehty produktio tuodaan yleisön eteen.
- Mikä tahansa yhteisö voi käsitellä omaa elämäntilannettaan teatterin keinoin ja käyttää teatterin työkaluja. Yhteisöteatterin ydin on yhteinen aihe ja tekijät, joilla on henkilökohtainen kosketus aiheeseen. Se on se ydin, kiteyttää Tuomo Kemppainen.
Tosi-tv:n rinnalla?
Teatterijohtaja Ari-Pekka Lahti asemoi yhteisöteatterin roolia teatterin kentässä ja pohtii, että se on yritys vastata ihmisten ilmeisesti kyltymättömään tosi-tv:n tarpeeseen. Erona on tietysti se, että lavalla tapahtuvat asiat on käsikirjoitettu toisin kuin tosi-tv:ssä Yhtymäkohta löytyy tekijöistä, jotka ovat kummassakin tapauksessa ikään kuin ei-ammattilaisia.
- Teatterissa mietitään jatkuvasti uusia keinoja toimia. Miten nykyajasta saisi kerrottua tarinoita, jotka toisivat todenmukaisuutta lavalle. Tämä ei ole tosielämää, vaan teatteria ja taideteos, mutta erilaista kuin tavallinen teatteri. Tekijöiden aitous toivottavasti koskettaa yleisöä, pohtii Lahti.