Yleisesti käytössä olevassa korttipakassa on 52 korttia, joissa on neljää eri maata: mustat pata ja risti sekä punaiset hertta ja ruutu. Jokaisessa maassa on 13 korttia.
Puoli vuosisataa pelikortteja hypistellyt bridge-asiantuntija Kari Koistinen kertoo, että pelikortit saapuivat Eurooppaan 1300-luvulla.
- Sitä ennen oli jo Kiinassa käytössä pelikortteja. Eurooppaan tulleita kortteja oli kahta erilaista, italialaiset tarokkikortit ja ranskalainen pelikorttimalli, jossa ovat nämä neljä maata. Tätä ranskalaista pakkaa käytetään bridgessä ja monessa muussa pelissä.
Korteissa olevat maiden kuviot ovat puolestaan kehittyneet keskiaikaisista aseista. Niiden merkitys ja sisältö on muuttunut melko lailla, kertoo Koistinen.
- Otetaan nyt esimerkiksi pata. Se on ranskankielellä pique eli piikki. Kuvion mukaan englanninkieleen tuli spade ja ruotsinkieleen spader. Tätä kautta suomen kieleen on äänteellisesti tullut pata.
Padan kuvio on kehittynyt hilparin kärjestä. Koistinen uskoo, että myös hertta on juonnettu äänteistä suomenkieleen. Hertan kuvio on varsijousen kärjestä.
- Hertta on ranskaksi couer, englanniksi tietysti hearts ja ruotsiksi hjärter. Eli aika varmasti äänteen kautta muodostettu suomenkieleen hertaksi eikä sydämeksi, Koistinen kertoo.
Ruudun kuvio oli puolestaan alun perin tarkoitettu symboloimaan keihäänkärkeä.
- Ruudun vinoneliömuoto johti kuitenkin englannissa sanaan diamonds. Ruotsissa on taas ihan proosallisesti ulkomuodon perusteella pysytty sanassa ruter ja se on sama kuin suomenkielen ruutu.
- Risti on puolestaan ranskankielellä tréfle eli apila. Mielenkiintoista kyllä niin myös Ruotsissa maa on apila eli klöver. Englanninkielessä maan nimitys on clubs eli nuijat. Suomessa maa on vaihtunut ulkomuodon perusteella ristiin. Maan symboli muistuttaa sekä apilaa että ristiä, alun perin johdettu nuija-aseesta, Koistinen toteaa.