Hyppää sisältöön
Artikkeli on yli 11 vuotta vanha

Suomen Kameraseurojen Liiton vuosinäyttely Kouvolassa

Yli 200 valokuvaajaa tarjosi kuviaan kameraseurojen vuosinäyttelyyn, mutta mukaan kelpuutettiin vain kymmenesosa valokuvista. Kouvolalainen Leena Asikainen sai näyttelyyn neljä valokuvaansa.

Leena Asikainen kuvasi Paanajärven kansallispuistossa kosken. Kuva: Yle / Kirsi Partanen
Avaa Yle-sovelluksessa

Kouvolan kameraseura juhlistaa 60-vuotista taivaltaan järjestämällä Kuusankoskitalon galleriassa Suomen Kameraseurojen Liiton valtakunnallisen vuosinäyttelyn. Kouvolan kameraseuran sihteeri, valokuvaaja Leena Asikainen läpäisi tiukan seulan ja sai neljä valokuvaansa näyttelyyn. Kameraseurojen kuvaajat lähettivät yhteensä yli tuhat digikuvaa ja noin 500 vedosta, joista kolmihenkinen raati valitsi 150 parasta.

- Olen aiemmin osallistunut näyttelyihin ainoastaan digikuvilla, mutta tällä kertaa panostin enemmän vedoksiin. Niiden tekemisessä on oma työnsä, kun teetät ja kehystät ne, mutta ainakin tästä tulee näyttely. Heijastettavat kuvat eivät oikein muodosta näyttelyä - se olisi sitten vain kuvaesitys, perustelee Leena Asikainen vedosvalintaansa.

Editoimalla kuviin saa sopivan tunnelman

Valtakunnallisia Suomen Kameraseurojen Liiton näyttelyjä on vuodessa kaksi. Keväällä järjestettävä päätapahtuma on vuosinäyttely, jossa kuvien aihe on vapaa.

Yksi näyttelyyn valituista vedoksista on Asikaisen ottama valokuva öisestä Ruotsinpyhtään Ruukista. Lähinnä luontokuvia ottava Asikainen on tyytyväinen nykyajan digitaalisiin kameroihin ja editointimahdollisuuksiin.

- Hämärässä pystyy valokuvaamaan ihan toisella tavalla kuin ennen, sillä kameran herkkyyttä pystyy nostamaan. Ennen piti vaihtaa filmi herkempään. Olen nykyään todella innokas säätämään kuvia myös tietokoneella, kertoo Asikainen.

Hän huomauttaa, ettei luontokuvaajana koskaan muuta kuvan sisältöä, vaan keskittyy hienosäätöön.

- Hyvin usein haluan tuoda säädöillä esiin sen tunnelman, joka metsässä on ollut. Lintukuvia täytyy myös rajata, koska tilanteet ovat nopeita, Asikainen tarkentaa.

Kevät ja syksy ovat lintukuvauksen kulta-aikaa

Valokuvaaja Leena Asikainen tietää yleensä tarkkaan, mitä kuvausretkiltään tahtoo.

- Minulla on usein joku kohde valmiina: tiedän esimerkiksi, että paikalla on joku tietty lintu pesimässä. Mielikuva saattaa kuitenkin voi osoittautua joksikin ihan muuksi kuin on ajatellut, ja metsästä voi löytyä yllätyksiä, myöntää Asikainen nauraen.

Lintukuvauksessa apuna on piilokangas tai -koju.

- Linnut tulevat lähelle, kun on hiljaa kankaan takana. Metsäkanoja kuvatessa käytän siirrettävää piilokojua,

Lintujen kuvaamisen kannalta ihanteellisinta aikaa on kevät ja syksy.

- Keväällä linnuilla on juhlapuku päällä. Syksyllä on taas lintujen muutto, joten täällä näkee myös pohjoisesta tulevia lintuja, Asikainen muistuttaa.

Näyttely avautuu yleisölle Kuusankoskitalon galleriassa sunnuntaina.

Suosittelemme