Suomen puolustusratkaisut ovat nousseet voimakkaasti esille syksyn aikana. Poliitikkojen Nato-kantaa on tivattu niin mielipideosastoilla kuin tiedotusvälineissä. Vastaukset ovat olleet varovaisia, ja liian suoraan kantansa esittäneet ovat saaneet niskaansa moitteiden ryöpyn.
Keskustelua on kiihdyttänyt se, että hallitus antaa ensi keväänä eduskunnalle uuden turvallisuuspoliittisen selonteon. Poliitikot ovat kierrelleet ja kaarrelleet Nato-kysymyksen ympärillä ja perustelleet epämääräisyyttään sillä, että he odottavat selonteon valmistumista.
Sitä vastoin he ovat ottaneet kiivaasti kantaa siihen, milloin päätös mahdollisesta Nato-jäsenyydestä tehdä pitää tehdä ja joko asiasta kannattaa keskustella. Keskustelu onkin tahtonut luisua välillä kiistelyyn päivämääristä eikä itse päätöksen sisällöstä.
Poliitikkojen varovaisuuteen vaikuttanee myös kansalaisten kielteinen suhtautuminen Nato-jäsenyyteen. Uusimpien mielipidekyselyjen mukaan Natoa vastustaa edelleen reilusti yli puolet suomalaisista ja vain pieni osa kannattaa sitä.
Myös kansanedustajat suhtautuvat Nato-jäsenyyteen kielteisesti. Etelä-Suomen Sanomien ja Satakunnan Kansan lokakuussa tekemässä kyselyssä 166 kansanedustajasta 87 sanoi Nato-jäsenyydelle ei ja vain kuusi kyllä.
Yksi patistaa, toinen toppuuttaa
Eduskunnan puhemies, SDP:n puheenjohtaja Paavo Lipponen on herätellyt keskustelua Nato-jäsenyydestä kirpeillä kannaotoilla. Marraskuun alussa hän soimasi käytyä Nato-keskustelua ja sanoen, että itse asiasta on puhuttu aivan liian vähän, jos lainkaan.
Lipponen ei ole toistaiseksi halunnut kertoa omaa kantaansa jäsenyyteen, mutta on sanonut, että olisi hyvä kuulla, mitä vikaa Natossa on.
Virallisesti Suomen valtiojohto on tähän saakka painottanut, ettei sotilaallinen liittoutuminen ole nykyisessä kansainvälisessä tilanteessa ajankohtaista eikä Suomella ole tällä hetkellä sellaista turvallisuusvajetta, joka edellyttäisi Natoon liittymistä. Kulissien takana lienee kuitenkin toisenkinlaisia mielipiteitä.
Harvoja kantansa julkisuudessa ilmaisseita poliitikkoja on ulkoasianvaliokunnan puheenjohtaja Liisa Jaakonsaari (sd.). Hän sanoi marraskuussa Ylen Lauantaiseura-ohjelmassa Suomen ja Naton tekevän jo nyt niin läheistä yhteistyötä, ettei Natoon liittyminen olisi kovinkaan dramaattinen muutos.
Toinen kantansa ilmaissut on ulkoministeri Erkki Tuomioja, jonka mielestä Suomella ei tällä hetkellä ole sellaista turvallisuuspoliittista vajetta, johon Nato-jäsenyys olisi ratkaisu.
Samoilla linjoilla on presidentti Tarja Halonen. Hänen mielestä Suomella ei ole kiirettä muuttaa Nato-linjaansa, koska Suomella ole turvallisuusvajetta, jonka täyttämiseen tarvittaisiin uusia toimia.
Pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) on sanonut, että Suomen mahdollisesta Nato-jäsenyydestä pitäisi tehdä tarkka analyysi, ennen kuin asiasta voi muodostaa kunnon mielipiteen. Hänen mielestään tietoa tarvitaan etenkin siitä, mihin Natossa sitoudutaan, mitkä ovat sen kustannukset ja sen vaikutukset asevelvollisuusarmeijaan.
Puolustusministeri Seppo Kääriäinen (kesk.) on puolestaan jarrutellut keskustelua ja sanonut kevään olevan hyvä aika turvallisuuspoliittisten päätöksen tekemiseen. Hän on kuitenkin varoittanut, että turvallisuuspoliittiseen selontekoon on saatettu ladata liikaa odotuksia. Hän ei usko, että siihen sisältyy mitään suurta tai ennenkuulumatonta.
EU tuo mutkia matkaan
Lisää mutkia turvallisuuspoliittiseen keskusteluun ovat tuoneet EU:n puolustussuunnitelmat. Italia esitti marraskuussa turvatakuita kaikille unionin jäsenmaille.
Suomi on suhtautunut automaattisiin turvatakuisiin varauksellisesti. Se vastustaa esityksessä kohtaa, joka voidaan tulkita velvoitteeksi antaa apua myös ilman hyökkäyksen kohteena olevan jäsenmaan erillistä pyyntöä.
Suomi on tehnyt sanamuodosta oman ehdotuksensa, jonka mukaan EU-maat "voivat pyytää" muilta jäsenmailta sotilaallista tai muuta apua hyökkäyksen sattuessa. Italian esityksen mukaan EU-maat "ovat velvoitettuja" auttamaan muita jäsenmaita kaikin mahdollisin käytettävissä olevin keinoin.
Kumpikin ehdotus sisältää lisäyksen, jonka mukaan Nato pysyy puolustuksen perustana niissä EU:n maissa, jotka ovat puolustusliiton jäseniä.
EU:n antamia turvatakuita on kuitenkin jo ehditty arvostella siitä, ettei niillä ole uskottavuutta. Arvostelijoiden mukaan EU:lla ei ole sotilaallisia keinoja puolustustaa jäsenmaitaan hyökkäystä vastaan, vaan siihen kykenee vain Nato.