Suomen kommunistisen puolueen pitkäaikainen puheenjohtaja Aarne Saarinen on kuollut. Saarinen menehtyi varhain aamulla palvelukodissa Helsingissä 90-vuotiaana.
Saarinen oli Suomen kansan demokraattisen liiton SKDL:n pitkäaikainen kansanedustaja ja presidentin valitsijamies kolmessa presidentivaalissa.
Aarne Saarinen syntyi 5. joulukuuta 1913 Inkoon Degerbyssä. Hänen lapsuusaikaansa leimasi kansalaissota. Saarisen isä joutui vankileirille ja perhe kärsi nälkää.
Kansakoulun jälkeen Saarinen elätti itsensä kivimiehenä Helsingissä.
Vasemmistolaisuudestaan huolimatta Saarinen ei epäröinyt lähteä rintamalle Neuvostoliiton hyökättyä Suomeen syksyllä 1939. Saarinen vietti rintamalla viisi vuotta ja kotiutettiin lopulta kersanttina.
Sodasta Saarinen on todennut, ettei isänmaallisuus kysy puoluekantaa.
Äärivasemmiston pitkäaikainen johtaja
Sodan jälkeen Saarinen työskenteli Rakennustyöläisten liiton asiamiehenä ja nousi liiton puheenjohtajaksi 1954. Ennen puheenjohtajuutta hän oli toiminut kolme vuotta rakennusalan kansainvälisen liiton pääsihteerinä.
Saarinen nousi eduskuntaan Suomen kommunistisen puolueen riveistä vuonna 1962. Hän pysyi kansanedustajana yhtä taukoa lukuunottamatta yhtäjaksoisesti aina vuoteen 1983 saakka.
Hän johti SKP:tä vuosina 1966 - 1982. Lisäksi Saarinen toimi SKDL:n varapuheenjohtajana 1976 - 1985.
Loppuun asti tarkka havainnoitsija
Lopetettuaan poliittisen uransa Aarne Saarinen muutti Helsingin Maunulassa sijaitsevaan Helander-kotiin.
Saarinen kirjoitteli lehtiin ajatuksiaan politiikasta. Hän painotti erityisesti, että Suomen on edelleen pidettävä huolta suhteistaan Venäjään.
Euroopan unioni ja yhteisvaluutta saivat Saarisen tuen. Vaikka neuvostotyylinen suunnitelmatalous ei onnistunut, EU ja euro olivat Saariselle "kapitalistista suunnitelmataloutta".
Saariselta ilmestyivät kirjat Suomalaisen kommunistin kokemuksia (1984) ja muistelmateos Kivimies (1995).
Jatkuva kiista vähemmistön kanssa
Aarne Saarisen aikana kommunistinen puolue oli jakautunut. Vähemmistö, eli ns. taistolaiset pyrkivät lisäämään Neuvostoliiton valtaa Suomessa.
Saarinen hillitsi taistolaisten intoa, mikä johti jatkuviin kiistoihin puolueen ideologiasta ja toiminnasta. Kirjassaan Kivimies Saarinen kuvaa syvää vastenmielisyyttään vähemmistön johtajaa Taisto Sinisaloa kohtaan.
Poliittisen uransa ikävin vaihe Saari- selle oli vuonna 1968, kun Neuvostoliitto miehitti Tsekkoslovakian. Saarisen johdolla SKP tuomitsi tapahtuman.
”Neuvostoliitto pilasi sosialismin”
Neuvostoliitto oli Saariselle henkinen painolasti. Hän kertoo olleensa Neuvostoliiton hajoamisesta helpottunut. Saarinen toivoi, että sosialismi olisi muuttunut inhimillisemmäksi.
Neuvostososialismi oli kelvoton erityisesti siksi, että ihmiset eivät saaneet esittää ajatuksiaan vapaasti, Saarinen pohdiskeli.
Hän kertoo pettyneensä havaittuaan, että Neuvostoliiton lakattua olemasta se vei mukanaan koko sosialistisen aatemaailman.
Nykypolitiikka on Saarisen mielestä aatteetonta, "täiden nyppimistä".
Työläisten arvostuksen kohentaja
Sosialistinen aatemaailma iskostui Aarne Saariseen jo lapsuudenkodissa. Hän luki myös itse paljon marxilaista kirjallisuutta.
Saarinen kertoo, että työväenliikkeessä häntä innosti erityisesti halu nostaa työläisten arvostusta yhteiskunnassa.
Hänen kokemuksensa mukaan varsinkin rakennuksilla oli töissä ansioitunutta väkeä, joka kuitenkin tunsi itsenä alistetuksi. Saarinen halusi valaa heihin itsetuntoa.
Aikalaispoliitikot muistavat Saarisen suoraselkäisenä, "Suomen rehellisimpänä kommunistina".
YLE24, Ylen Radiouutiset