Kolme neljäsosaa suomalaisista kirjailijoista on joko vakituisessa työsuhteessa tai tekee pätkätöitä kirjoittamisen ohella. Nuorempi kirjailijapolvi elää usein kirjoittamiseen liittyvillä oheistöillä: he toimivat esimerkiksi toimittajina tai opettajina.
Kirjailijaliiton puheenjohtaja Kari Levola toteaa, että aiemmin kirjailijoiksi siirryttiin usein täysin toisenlaisista ammateista.
–Muistan vielä, että kun 1980-luvulla alettiin jakaa Finlandia-palkintoa, ehdokkaina oli yksi metsänhoitaja, yksi opettaja ja yksi heikkovirtainsinööri, hän kertoo.
Kari Levolan mukaan Kirjailijaliiton julkaisema tutkimus antaa oikean kuvan aktiivikirjailijoiden tiukasta taloudellisesta tilanteesta. Kustantajien maksamat tekijäpalkkiot ovat pysyneet samana kuin vuosituhannen alussa.
Kirjan elinkaari on kuitenkin lyhentynyt, eikä teoksen matka myyntipöydältä alennuskoriin ole pitkä. Halpamyynti ei mairittele kirjailijaa saati lihota hänen tilipussiaan.
Apurahakaan ei välttämättä tuo apua Kirjailijan taloudelliseen asemaan vaikuttavat suorimmin vuosittain myönnettävät apurahat. Suomen apurahajärjestelmä ei Levolan mielestä kuitenkaan ole riittävä. Vuosittaista taiteilija-apurahaa saavat vain harvat. Kirjastoapuraha on kirjailijoille merkittävä taloudellisen tuen muoto. Sen määrä riippuu kuitenkin kirjastojen vuosittaisista hankintamäärärahoista. Nämä määrärahat ovat kymmenessä vuodessa pienentyneet kolmanneksen, samalla kun apurahaa anovien kirjailijoiden määrä on kasvanut. Nykyisessä tilanteessa apurahat kohdistuvat useimmiten tuotteliaille kirjailijoille. –Hyvin helposti unohtuu kirjailijan ammatin elinikäisyys, eli edellytetään jatkuvaa tiuhaa tuotantoa. Siihen tuijotetaan, ja valitettavasti se myös aiheuttaa kirjailijakunnalle paineita, Kari Levola sanoo. Kirjailijan tulevaisuutta varjostaakin Levolan mukaan turvattomuuden tunne. Kustantamoihin lähetetään yhä enemmän käsikirjoituksia ja kirjailijuus houkuttelee, mutta ammatin taloudelliset vaikeudet tulevat nopeasti vastaan. Levolan mukaan kirjailijaksi ei kuitenkaan ryhdytä taloudellisista syistä. –Mielestäni kutsumusammatti ei ole lainkaan huono termi tässä yhteydessä. Silloin tarkoitetaan muitakin arvoja kuin menestymistä, hän pohtii.