Susi on poliitinen eläin, jonka suojelu kuumentaa asukkaiden, metsästäjien, luonnonsuojelijoiden, poliitikkojen ja virkamiestenkin tunteita. Keskustelua hallitsevat liian radikaalit näkemykset, kertoo yhteiskuntatieteiden maisteri, tutkija Outi Ratamäki.
- Keskustelu on ollut mustavalkoista, ristiriitaista ja uusiutumatonta. Samat keskustelut käydään uudelleen ja uudelleen.
Sudet aiheuttavat maaseudulla vahinkoja kotieläimille ja haittaavat esimerkiksi metsästystä. Toisaalta sutta suojellaan tiukasti kansallisesti ja kansainvälisesti. Tutkijan mukaan susipolitiikan perusjännite johtuu siitä, että susiasioiden hoito on viety pois paikalliselta tasolta.
- Luonnonsuojelu on vahvasti kytköksissä erilaisiin arvoihin ja intresseihin. Mukana on paljon eri toimijoita. Susipolitiikka tulisi hahmottaa laajana, sosiopoliittisena kokonaisuutena, eikä pelkästään ekologisena kysymyksenä.
Suomalainen susipolitiikka kaipaa Ratamäen mukaan näkökulmia ristiriitaisuuksista ja arvokeskusteluista. Susipolitiikan keinot ja tavoitteet olisi muotoiltava uudelleen.
Haasteita kaikille susipolitiikan toimijoille
Paikallisen väestön tulisi tutkijan mukaan ymmärtää paremmin suden suojelun perusteet ja luontojärjestöjen pitäisi asettaa suojelutavoitteet paikallisiin olosuhteisiin. Viranomaisten pitäisi ottaa vakavammin mm. asukkaiden tiedot susien liikkeistä ja määristä.
- Meidän pitäisi kansainvälistyvässä luonnonsuojelupolitiikassa oppia ylipäätään tekemään politiikkaa uudella tavalla, eikä enää virkamiesjohtoisesti. Minun mielestä nyt pitäisi mennä paikan päälle tekemään asioita yhdessä. Se kasvattaisi toimijoiden välille luottamusta, sanoo Ratamäki.
Ratamäen yhteiskuntapolitiikan alaan kuuluva väitöskirja tarkastetaan perjantaina 15.5. Joensuun yliopistossa.