Hyppää sisältöön

Kirjoittaessa ei maailma koskaan ole ahdas

Kaikenlaisia karsinoita karsastava runoilija Heli Slunga kertoo olevansa taipuvainen erakoitumaan. Heli Slunga alkoikin kirjoittamisen luodakseen itselleen oman tilan, jossa ei ole lainkaan sääntöjä. Kaksi runokokoelmaa julkaisseen runoilijan sisäinen maailma on rikas ja avara.

Tervolasta kotoisin olevalle Heli Slungalle kirjoittaminen oli alun alkaen keino paeta maailman ahtautta. Ja ahdas on maailma pikkukylässä asuneelle runoilijalle välillä ollutkin.

- Minulla oli tarve luoda oma tila, oma paikka, missä saa sanoa mitä tahansa ja toimia ihan omilla säännöillä. Paikka, jonne kukaan ulkopuolinen ei tule sinne sanomaan, että mitä saa kirjoittaa ja miten pitää olla, runoilija luonnehtii.

- Kirjoittaessa maailma ei ole ikinä ollut ahdas.

Nykyisellään runoilija asuu Kiimingissä, eikä juuri viihdy ihmisten keskellä. Slunga myöntää olevansa erakoitumiseen taipuvainen luonne.

- Kun kehittää itselleen suhteellisen rikkaan sisäisen maailman, voi olla ihan missä tahansa, runoilija kertoo.

Heli Slunga pitää kiinni siitä, ettei kirjoittaessa ole mitään sääntöjä.

- Täällä on muutenkin niin paljon kaikkia turhanaikasia sääntöjä.

Kukapa järkevä ihminen tällaisessa maailmassa ei olisi feministi

Slungan runoissa toistuu usein miehen ja naisen välinen konflikti. Yhteiselon vaikeuden runoilija liittää toiseen ihmiseen kohdistettuihin liaallisiin odotuksiin.

- Täällä ajatellaan esimerkiksi, että aviopuolison pitäisi olla sinun ainoa rakastaja, paras ystävä ja elämänkumppani, joka kestää kuolemaan asti. Minusta se on hirvittävän epärealistista. Ei toisesta ihmisestä ole täyttämään kaikkia unelmia.

Slunga kertoo olevansa feministi.

- Kukapa järkevä ihminen ei olisi, tällaisessa maailmassa, jossa tyttölapsia tapetaan pelkän sukupuolen perusteella, Slunga toteaa.

- Minua kiinnostaa seksuaalisuutta koskevat moraalikoodit ja huonon naisen paikka. Olen kirjoittanut osan runoistani niin sanotun huonon naisen näkökulmasta. Huoran leima on yksi keino hallita naisia. Vastapuolena tälle on tietenkin Madonna, eli äidin roolin yletön mystifiointi.

Slungan mukaan nainen pyritään usein vaientamaan tarttumalla tämän ulkonäöllisiin heikkouksiin.

- Sellaisessa ilmapiirissä on vaikea keskustella oikein mistään, ellei ole loistavalla itsetunnolla varustettu. Toisaalta täällä ollaan perinteisesti vahvoja ja itsenäisiä. Naiset rakensivat sodan jälkeen Suomen siinä missä miehetkin, eikä meille muodostunut esimerkiksi kotirouva-kulttuuria, Slunga kertaa.

Feministiksi tunnustautuva runoilija muistuttaa kuitenkin vastustavansa kaikenlaista karsinoimista. Määreitä hän karttaa säilyttääkseen liikkumavaransa. Jos Slunga pitäisi joksikin leimata, hän leimautuisi mieluiten lappilaiseksi kirjailijaksi.

- Identiteettini on hyvin pitkälle pohjoisuutta. Oleminen pohjoisessa on kuitenkin välillä aika armotonta. Luonto tekee hyvin paljon. On joko helvetin pimeää, tai sitten niin valoisaa, ettei sitä pääse mihinkään karkuun.

Runoilija pitää julkisen ja yksityisen minän visusti erillään

Heli Slunga kokee sosiaalisen elämän olevan intensiivisyydessään väsyttävää, etenkin silloin, kun kirjoitusprosessi on käynnissä.

- Aika vähän poistun täältä omasta mettästä, silloin kirjoitusprosessin aikana. Kirjoittaessaan ei kaipaa sosiaalista elämää, Slunga kertoo.

Slungan mukaan kirjailijan ammattiin liittyvät messulavat ja lehtien palstat ovat välillä hankalia paikkoja sietää. Tarkkailijan asemaan tottuneelle kirjailijalle tällaiseen rooliin astuminen luo sisäisen ristiriidan. Kirjailijan on Slungan mukaan kyettävä erottamaan julkinen ja yksityinen minä toisistaan. Ilman tätä jakoa ei kirjailijan työ hänen mukaansa onnistu.

- Tottakai huomio imartelee, mutta on tärkeää, ettei ala ajattelemaan, että sillä on oman itsen kanssa mitään tekemistä.

YLE Oulun nuoria pohjoispohjalaisia naiskirjailijoita esittelevässä sarjassamme esittelemme joka tiistai yhden kirjailijan. Esittelyvuorossa oleva kirjailija saa esittää joka viikko yhden mieltä askarruttavan kysymyksen seuraavan viikon kirjailijalle.

Edellisellä kerralla kirjailija Hanna Hauru esitti Heli Slungalle kysymyksen:

Mikä naisena olemisessa on niin ristiriitaista?

- Tämä koskee myös miehenä olemista. Ei välttämättä ihmisellä ole toisten naisten tai toisten miesten kanssa sen enempää yhteistä - sielullisesti - kuin mitä vaikka Fazerin sinisestä pitävillä ihmisillä. Ristiriitaisuuden luovat juuri nämä vastemieliset roolimallit ja odotukset mitä yritetään työntää, Slunga vastasi.

Suosittelemme sinulle