Professori Erkki Ala-Könni nauhureineen kiersi mopolla ja moottoripyörällä Suomea pitkin poikin. Hän aloitti keruumatkat jo 1940-luvulla, ja työ jatkui aina 1980-luvun alkupuolelle asti. Nauhoille tarttui paljon tietoa ja tarinoita, mutta ehkä parhaiten Ala-Könni muistetaan kansanmusiikin tallentajana.
- Jos väitetään, että Ala-Könni pelasti viimeisen kansanmusiikin Suomesta niin se on ehkä vähän liioittelua, mutta tietyt vanhakantaiset tyylit olisivat varmasti monelta paikkakunnalta jääneet tallentamatta. Se on fakta, sanoo professori Vesa Kurkela Tampereen yliopistosta.
- Ala-Könnillä ehkä oli ajatus, että nimenomaan vanhoja ihmisiä pitää puhuttaa ja laulattaa tai soitattaa nauhalle. Muuten jotakin vanhaa katoaa. Sen lisäksi Ala-Könni oli myös innokas valokuvaaja, hän kuvasi muun muassa Tampereen ja Helsingin puukaupunginosia ennen kuin ne katoavat, sanoo Kurkela.
Tuhansia keloja
Yli 5 000 kelanauhaa ja Ala-Könnin mittava valokuvakokoelma ovat Tampereen yliopiston kansanperinteen arkistossa, joka kuuluu nykyisin musiikintutkimuksen oppiaineen alaisuuteen. Aiemmin puhuttiin yliopiston laitoksista, ja koko kansanperinteenlaitoksen ja kansanmusiikin oppiaineen synty Tampereen yliopistoon on juuri Ala-Könnin ansiota.
Kokoelman äänitallenteita ja kuvia digitoidaan jatkuvasti, mikä tuo nämä arkistojen arteet paremmin nykytutkijoiden ja soittajien ulottuville.
Arkisto innostaa
Yksi ahkerista arkiston hyödyntäjistä on muusikko, viulisti Piia Kleemola. Hän teki vast'ikään taiteellisen tohtoritukinnon suomalaisten viulupelimannien soittotyyleistä.
- Haen arkistosta oikeastaan inspiraatiota. Minulla ei ole ollut tarkoituksena tehdä autenttisia arkistoesityksiä. Lähtökohtana on, että arkistosta löytyy jokin mielenkiintoinen kappale, jossa on joku juttu joka kiinnittää huomion. Sitten opettelen sen ja ehkä teen tarkan nuotinnoksenkin, mutta sen jälkeen kapple lähtee elämään omaa elämäänsä.
Kansanmusiikin ja tanssin edistämiskeskus nosti perinteenkeruun ja kerääjät vuoden teemaksi nyt, kun Erkki Ala-Könnin syntymästä tulee helmikuussa sata vuotta. Teema näkyy vuoden mittaan tapahtumissa ja festivaaleilla, muun muassa Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla.
Tallennuksen teemavuosi sai nimekseen Höyrypäät ja mopopojat, sillä kerääjät liikkuivat usein kaksipyöräisillä pitkin syrjäkyliä. Höyrypäisyyttäkin tarvittiin – esimerkiksi Ala-Könnin kerrotaan sanoneen usein, että "terve ihminen ei lomaa kaipaa". Hänelle itselleen keruumatkat olivat siis lomaa talvisesta yliopistotyöstä.
Arkistoihin tutustumisen lisäksi teemavuoden toivotaan innostavan ihmisiä myös nykyperinteen keruuseen. Sitä varten on juuri ilmestynyt myös pieni opasvihkonen.